Korkokäsikirja/Vuosikoronlaskutapa

Kohteesta Wikikirjasto
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Vuosikoronlaskutapa on menetelmä laskea vuosikorkoa silloin, kun korkojakso ei ole tasan vuosi. Vuodessa on 365 päivää lukuunottamatta nelivuosittain toistuvia karkausvuosia, joissa on 366 päivää helmikuun 29 päivän vuoksi. Satalukuihin päättyvistä vuosista kuitenkaan kolme neljästä ei ole karkausvuosia, koska ne eivät ole jaollisia neljälläsadalla. Näin ollen vuosi 1900 ei ollut karkausvuosi, mutta vuosi 2000 oli. Vuosi 2100:kaan ei ole karkausvuosi.

Suomessa on käytetty sekä saksalaista että todellisiin kalenterin mukaisiin korkopäiviin perustuvaa koronlaskutapaa.

Todellinen korko[muokkaa]

Todelliseen korkoon lasketaan todellinen lukumäärä korkopäiviä. Näin ollen yksi karkausvuoden korkopäivä 1/366 tuottaa vuosikorkoa vähemmän kuin muiden vuosien korkopäivät 1/365. Korkolain mukaisten viivästyskorkojen laskennassa käytetään tätä laskentatapaa.

Englantilainen koronlaskutapa[muokkaa]

Englantilaisen koronlaskutavan mukaan lasketaan todelliset korkopäivät, mutta karkausvuonnakin jakajana on 365 eikä 366.

Ranskalainen koronlaskutapa[muokkaa]

Ranskalaisessa koronlaskutavassa todelliset korkopäivät jaetaan 360:llä.

30/360-koronlaskutapa[muokkaa]

30/360-koronlaskutapa perustuu euron arvoisiin obligaatioihin, minkä vuoksi sitä kutsutaan Eurobond-säännöksi. Siinä kuukauden korkopäivät jaetaan 30:llä ja vuodessa oletetaan olevan kaksitoista 30 päivän pituista kuukautta. Poikkeuksena sääntöön on se, että mikäli korkojakson viimeinen päivä on helmikuun viimeinen päivä, ei 28:aa tai 29:ää jaeta 30:llä, vaan se katsotaan täydeksi korkokuukaudeksi niin kuin 30- ja 31-päiväiset kuukaudet, joiden jakajana on 30.

Saksalainen koronlaskutapa[muokkaa]

Saksalaisessa koronlaskutavassa kuukaudessa on 30 päivää ja vuodessa 360 päivää.