Latinan kieli/Aakkoset

Latinalainen aakkosto tai roomalaiset kirjaimet on laajimmin käytetty aakkospohjainen kirjoitusjärjestelmä. Se kehittyi kreikkalaisesta etruskien aakkoston (vanha italia) kautta Apenniinien niemimaalla 700-luvulla eaa.

A	B	C	D	E	F	I	H	I	K	L
M	N	O	P	Q	R	S	T	V	X

• Ensimmäinen I tarkoitti kreikan Zeta-kirjainta
• C:tä käytettiin G:n ja K:n sijaan
• Toinen I vastasi kirjaimia I ja J
• R kirjoitettiin yleensä P:nä
• V vastasi kirjaimia U, V ja W.

Myöhemmin Zeta korvattiin G:llä ja kreikan valloituksen jälkeen 100-luvulla eaa Y ja Z omaksuttiin kreikasta. Kirjaimet J, U ja W lisättiin keskiajalla. Roomalaisten käytössä aakkostossa oli vain isot kirjaimet, pienet kirjaimet muodostuivat kursiivista keskiajalla.

Nykyiset kirjaimet

Isot kirjaimet

A

B

C

D

E

F

G

H

I

J

K

L

M

N

O

P

Q

R

S

T

U

V

W

X

Y

Z

Pienet kirjaimet

a

b

c

d

e

f

g

h

i

j

k

l

m

n

o

p

q

r

s

t

u

v

w

x

y

z

Kaikki länsieurooppalaiset kielet käyttävät nykyisin latinalaista aakkostoa ja se on levinnyt myös muiden alueiden kielien kirjoitusjärjestelmäksi, jossain tapauksissa syrjäyttäen vanhemman järjestelmän, esimerkiksi turkissa ja vietnamissa. Tarpeen vaatiessa kirjaimistoon on lisätty uusia kirjaimia tai tarkkeita olemassaoleviin kirjaimiin. Tällaisia ovat:

• Treema, eli kirjaimen yläpuoliset pisteet: ü, ä, ö
• Sedalji (koukku): ç, ş
• Ogonek (häntä): ą, ę
• Akuutti: á, í, é
• Graavi: à, è
• Karon (hattu): š, ž, č
• Sirkumfleksi: ô, ê
• Tilde: ã, õ, ñ
• Makron (pituusmerkki): ā, ē, ī
• Breevi (Lyhyysmerkki): ă, ĕ, ğ
• Yläpuolinen ympyrä ja pisteet, alapuolinen pilkku ja poikkiviiva: Å, Ŀ, Ț, Ł

Joihinkin kieliin on jäänyt kirjaimia aikaisemmista kirjoitusjärjestelmistä, kuten islannin thorn (Þ, þ) tai muinaisenglannin ja keskienglannin wynn (Ƿ, ƿ). Jotkin kirjaimet ovat syntyneet kahden aikaisemman kirjaimen yhdistelminä, kuten Œ œ, Æ æ ja saksan ß.