Siirry sisältöön

Latinan kieli/Kielioppi

Wikikirjastosta

Seuraavassa käydään lyhyesti läpi latinan kieliopin muutamia piirteitä. Pitkät vokaalit on monin paikoin merkitty pituusmerkillä (macron), taivutuspäätteet erotettu sanasta yhdysviivalla.

Substantiivit ja adjektiivit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Latinan kielessä on useita taivutusmuotoja, kuten suomen kielessäkin. Siinä on substantiiveilla 7 sijamuotoa: nominatiivi, genetiivi, datiivi, akkusatiivi, ablatiivi, lokatiivi ja vokatiivi. Näistä kaksi viimeistä ovat harvinaisempia. Sukuja on kolme, maskuliini, neutri ja feminiini. Suku voi määräytyä sanan muodosta (kieliopillinen suku) tai merkityksestä (luonnollinen suku). Lukuja eli numeruksia ovat yksikkö ja monikko. Lisäksi sanoissa duo (kaksi) ja ambo (molemmat) on säilynyt kaksikko eli duaali.

Adjektiivit taipuvat pääsanan mukana samassa sijassa, luvussa ja suvussa. Koska päätteet kertovat sanan tehtävän lauseessa, sanajärjestys on useimmiten vapaa ja subjektia ei ilmaista, jos asiayhteys sen paljastaa. Mater cibum parat > "Äiti ruokaa tekee" (tavallinen järjestys). Mater parat cibum > "Äiti tekee ruokaa".

Substantiivit jaetaan viiteen deklinaatioon. Deklinaatiot on helpointa erottaa genetiivin päättestä. Niiden taivutus ei ole täysin suoraviivaista, eikä sitä voida kokonaisuudessaan esittää tässä. Kolme ensimmäistä deklinaatiota ovat kahta viimeistä yleisempiä. Kreikkalaiset lainasanat säilyttävät usein taivutuksensa. Seuraavassa käydään läpi joitain esimerkkejä. Taivutuskaavojen suomennokset on annettu sijamuotojen yleisimpien merkitysten mukaan. Ablatiiville ei ole annettu suomennosta, koska sillä on hyvin monia käyttöjä. Esimerkiksi preposition in yhteydessä se tarkoittaa päätteitä -ssa/-ssä.

I deklinaatio

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Genetiivin pääte -ae.

silva densa, tiheä metsä (f.)
Sija Yksikkö Monikko
nominatiivi silv-a dens-a tiheä metsä silv-ae dens-ae tiheät metsät
akkusatiivi silv-am dens-am tiheää metsää silv-ās dens-ās tiheitä metsiä
genetiivi silv-ae dens-ae tiheän metsän silv-ārum dens-ārum tiheiden metsien
datiivi silv-ae dens-ae tiheälle metsälle silv-īs dens-īs tiheille metsille
ablatiivi silv-ā dens-ā silv-īs dens-īs

Ensimmäisen deklinaation sanat ovat feminiinejä, paitsi tietyt luonnollista sukua noudattavat sanat kuten nauta (merimies) ja agricola (maanviljelijä), jotka voivat olla maskuliineja.

II deklinaatio

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Genetiivin pääte -i.

Toiseen deklinaatioon kuuluu us- loppuisia sanoja, kuten annus (vuosi), er- loppuisia sanoja, kuten puer (poika) ja ager (pelto), sekä um- loppuisia sanoja, kuten verbum (sana). Seuraavassa ensimmäisen tyypin taivutus.

taurus magnus, suuri härkä (m.)
Sija Yksikkö Monikko
nominatiivi taur-us magn-us suuri härkä taur-ī magn-ī suuret härät
akkusatiivi taur-um magn-um suurta härkää taur-ōs magn-ōs suuria härkiä
genetiivi taur-ī magn-ī suuren härän taur-ōrum magn-ōrum suurten härkien
datiivi taur-ō magn-ō suurelle härälle taur-īs magn-īs suurille härille
ablatiivi taur-ō magn-ō taur-īs magn-īs

Toisen deklinaation us- ja er- loppuiset sanat ovat maskuliineja, um- loppuiset neutreja. Poikkeuksia tähän mm. Aegyptus (Egypti) ja humus (maa, multa) jotka on feminiinejä, sekä virus (myrkky) ja pelagus (meri), jotka ovat neutreja.

Niillä us- loppuisista sanoista, joita voidaan puhutella, on e- päätteinen vokatiivi. Tätä käytetään puhutellessa, esimerkiksi serve! (orja!).

III deklinaatio

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Genetiivin pääte -is. Deklinaatioon kuuluu varsin erinnäköisiä sanoja, mm. rex (kuningas), labor (työ, kärsimys), carmen (laulu). Feminiinit ja maskuliinit taipuvat samoin.

rex audax, rohkea kuningas (m.)
Sija Yksikkö Monikko
nominatiivi rēx audāx rohkea kuningas rēg-ēs audāc-ēs rohkeat kuninkaat
akkusatiivi rēg-em audāc-em rohkeaa kuningasta rēg-ēs audāc-ēs rohkeita kuninkaita
genetiivi rēg-is audāc-is rohkean kuninkaan rēg-um audāc-ium rohkeiden kuninkaiden
datiivi rēg-ī audāc-ī rohkealle kuninkaalle rēg-ibus audāc-ibus rohkeille kuninkaille
ablatiivi rēg-e audāc-ī rēg-ibus audāc-ibus
carmen breve, lyhyt laulu (n.)
Sija Yksikkö Monikko
nominatiivi carmen brev-e lyhyt laulu carmin-a brev-ia lyhyet laulut
akkusatiivi carmen brev-e lyhyttä laulua carmin-a brev-ia lyhyitä lauluja
genetiivi carmin-is brev-is lyhyen laulun carmin-um brev-ium lyhyiden laulujen
datiivi carmin-ī brev-ī lyhyelle laululle carmin-ibus brev-ibus lyhyille lauluille
ablatiivi carmin-e brev-ī carmin-ibus brev-ibus

IV deklinaatio

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Genetiivin pääte -us. Mm. sanat fructus (hedelmä) ja cornu (sarvi).

fructus, hedelmä (m.)
Sija Yksikkö Monikko
nominatiivi frūctus hedelmä frūctūs hedelmät
akkusatiivi frūctum hedelmää frūctūs hedelmiä
genetiivi frūctūs hedelmän frūctuum hedelmien
datiivi frūctuī hedelmälle frūctibus hedelmille
ablatiivi frūctū frūctibus
cornu, sarvi (n.)
Sija Yksikkö Monikko
nominatiivi cornū sarvi cornua sarvet
akkusatiivi cornū sarvea cornua sarvia
genetiivi cornūs sarven cornuum sarvien
datiivi cornuī sarvelle cornibus sarville
ablatiivi cornū cornibus

V deklinaatio

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Genetiivin pääte -ei. Harvat, mutta yleiset sanat, kuten dies (päivä) ja res (mm. asia).

dies, päivä (m.)
Sija Yksikkö Monikko
nominatiivi diēs päivä diēs päivät
akkusatiivi diem päivää diēs päiviä
genetiivi diēī (* päivän diērum päivien
datiivi diēī (* päivälle diēbus päiville
ablatiivi diē diēbus
res, asia (f.)
Sija Yksikkö Monikko
nominatiivi rēs asia rēs asiat
akkusatiivi rem asiaa rēs asioita
genetiivi reī (* asian rērum asioiden
datiivi reī (* asialle rēbus asioille
ablatiivi rēbus

*) E on pitkä jos sitä edeltää vokaali.

Latinan verbien pääluokat ovat aktiivi ja passiivi. Moduksia ovat indikatiivi, konjunktiivi ja imperatiivi. Tempuksia ovat preesens, imperfekti, I futuuri, II futuuri, perfekti ja pluskvamperfekti. Konjugaatioita on neljä. Verbien taivutusta varten on tunnettava taivutuskaavojen lisäksi jokaisen verbin teema, esim. amo, amavi, amatum, amare (rakastaa). Latinan verbien muoto-oppi on hyvin säännöllinen. Epäsäännöllisiä ovat lähinnä olla- verbi sum, fui, esse ja sen johdannaiset, tahtoa- verbi volo, volui, velle ja sen johdannaiset ja muutama muu. Sanakirjassa verbit ilmoitetaan yleensä indikatiivin preesensin ensimmäinen persoona, esimerkiksi amo (rakastan).

Yleisimmin latinasta tunnetaan lentävät lauseet, joista useimmat ovat peräisin keskiajalta. Esimerkiksi:

  • Alea iacta est. - Arpa on heitetty (Julius Caesar)
  • Ceterum censeo Carthaginem esse delendam. - Muuten olen sitä mieltä, että Karthago on hävitettävä. (Cato)
  • Quo vadis, Domine? - Minne menet, Herra? (Paavali)
  • Inter arma silent leges. - Lait vaikenevat aseiden keskellä. (Cicero)
  • Panem et circenses! - Leipää ja sirkushuveja! (Juvenalis)
  • Concordia res parvae crescunt. - Yhteisymmärryksessä pienet asiat kasvavat. (Ateneumin kyljessä. Usein tämä jatkuu discordia maximae dilabuntur - epäsovussa suurimmatkin tuhoutuvat.)
  • O tempora, o mores! - Oi aikoja, oi tapoja! (Cicero)
  • Repetitio mater studiorum - Kertaus (on) opintojen äiti
  • Mens sana in corpore sano. - Terve sielu terveessä ruumiissa.
  • Nomen est omen - Nimi on enne
  • Carpe diem - Tartu päivään (Horatius)
  • Nosce te ipsum - Tunne itsesi
  • In hoc signo vinces. - Tässä merkissä voitat. (Konstantinus Suuri väitti kuulleensa taivaasta.)
  • Divide et impera - Hajoita ja hallitse (viittaa Rooman politiikkaan)
  • Vade mecum! - Kulje kanssani.
  • Omnia mea mecum porto. - Kaiken omani kannan mukanani. (Simonides tai Bias)
  • Non scholae, sed vitae discimus. - Emme opiskele koulua vaan elämää varten. Alunperin lause kuului päinvastoin Non vitae, sed scholae discimus. - Emme opiskele elämää vaan koulua varten. Tällä Seneca päivitteli sitä, että koulusta oli tullut ihmisille liian tärkeää.
  • Qualis rex, talis grex - Millainen kuningas, sellainen lauma.
  • Audentes Fortuna iuvat. - Onnetar suosii rohkeita (Vergilius, Aeneis 10,284)
  • "Abiit ad plures"- Hän liittyi enemmistöön.

Lyhyt latinan oppitunti

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Latinaa ei yleensä opetella kuten nykykieliä, vaikka sellainenkin muoti koulutusjärjestelmäämme tiettävästi on ilmestynyt. Koska kahvikupin tilaamisesta latinaksi ei juuri ole hyötyä, tavoitteena on oppia kielioppi ja muinaisten tekstien tulkintaa. Lääkäreille, juristeille ja muille työssään jonkin verran latinaa tarvitseville opetetaan kieltä heidän omista käytännöllisistä lähtökohdistaan. Latinan oppikirjat ovat säilyneet liki samannäköisinä jo noin tuhannen vuoden ajan.

Seuraavassa muutaman lauseen lyhyt ja yksinkertainen "kappale", joka on suomennettu sanasta sanaan. Suomennokseen on myös merkitty joidenkin latinankielisten sanojen muodot. Siitä nähdään latinan rakenne, ja miten kielioppiosassa esitettyjä sanoja voidaan käyttää.

Saturnus erat deus antiquus.
Saturnus oli jumala muinainen.
Olim agricolae Saturno sacrificabant.
Muinoin maanviljelijät(mon. nom.) Saturnukselle(yks. dat.) uhrasivat.
Romani deis templa aedificabant.
Roomalaiset(mon. nom.) jumalille(mon. dat.) temppeleitä rakensivat.
Romani ite domum
Roomalaiset(mon. nom.) menkää (imperatiivi) kotiin (lokatiivi)

Otetaan esimerkiksi lause Romani ite domum. Sana Romanus taipuu kuten annus, eli se on toista deklinaatiota. Näin ollen sen monikon nominatiivi on Romani. "Menkää" on käsky, joten tulee käyttää imperatiivia. Roomalaisia on monta, joten imperatiivin pitää olla monikossa ite. Meneminen on liikettä jotain kohti, joten tulee käyttää ad -prepositiota ja akkusatiivia. Domus, kotiin, on kuitenkin poikkeus, sillä sen yhteydessä tulee käyttää lokatiivia domum.

Latinasta kiinnostuneita kehotetaan tutustumaan artikkelin lopussa annettuun kirjallisuuteen. Alkuun pääsemiseksi tarvitaan sekä kielioppi että tekstikirja.