Linux

Linux-nimellä viitataan usein käyttöjärjestelmään, joka pohjautuu suomalaisen Linus Torvaldsin kehittämään vuonna 1992 julkaistuun käyttöjärjestelmän ytimeen. Tarkalleen ottaen Linux nimityksellä kuitenkin tarkoitetaan tämän käyttöjärjestelmän ydintä. Linux-ydin on Unix-yhteensopiva, mutta ei perustu Unixin koodiin. Siksi Linuxia kutsutaan Unix-klooniksi tai unixinkaltaiseksi järjestelmäksi. Linux-ydin on käyttöjärjestelmän oleellinen osa, mutta yksinään hyödytön. Ytimen lisäksi kokonaiseen käyttöjärjestelmään kuuluu myös joukko apuohjelmia, ohjelmakirjastoja ja sovellusohjelmia, joista keskeisimmät ovat Linuxin tapauksessa yleensä GNU-projektin keräämiä tai kehittämiä. Tämän vuoksi suositellaan Linux-pohjaisten jakeluversioiden kutsumista GNU/Linux-käyttöjärjestelmäksi, esimerkiksi Debian GNU/Linux tai Mandriva GNU/Linux.

Linuxille on ominaista suuri valinnan vapaus. Lähes minkä tahansa asian tekemiseen on tarjolla useita vaihtoehtoisia ohjelmia tai menettelytapoja. Esimerkiksi erilaisia mediasoittimia ja internetselaimia on luonnollisesti tarjolla lukuisia, mutta myös käyttöjärjestelmän ylläpitoon liittyvissä ohjelmissa ja kokonaisissa työpöytäympäristöissä on valinnan varaa toisin kuin esim. Windows maailmassa.

Linux on vapaa ohjelmisto, minkä takia kuka tahansa voi tehdä siihen muutoksia. Linux-ydin on julkaistu GNU GPL -lisenssillä, useimmat Linuxissa käytettävistä ohjelmista sillä tai jollakin muulla vapaalla lisenssillä.

Linuxin osat

Linux-järjestelmän keskeisin osa on käyttöjärjestelmän ydin, englanniksi kernel. Käyttäjälle näkyvimmät osat ovat komentotulkki ja työpöytäympäristö. Komentotulkin kautta käyttäjä voi antaa käyttöjärjestelmälle ja sovelluksille komentoja kirjoittamalla ne komentoriville. Vastaavasti käyttäjä saa ohjelmilta palautetta tekstin muodossa. Työpöytäympäristössä tietokonetta käytetään useimmille tutumpaan tapaan, pääasiassa hiiren avulla kuvakkeita, valikoita ja ikkunoita klikkailemalla. Jakelupaketit kokoavat kaikki nämä ja muut tarpeelliset käyttöjärjestelmän osat helposti asennettavaan ja hallittavaan muotoon.

Työpöytäympäristöt

Työpöytäympäristöjä on tarjolla useita. GNOME, KDE ja Xfce ovat esimerkkejä yleisessä käytössä olevista työpöytäympäristöistä. Jakelupaketissa yleensä tarjotaan jokin tai joitakin työpöytäympäristöjä, joista käyttäjä voi valita haluamansa. Linuxin käyttö ei kuitenkaan edellytä työpöytäympäristöä, vaan sitä voi käyttää myös pelkin tekstikomennoin tai pelkistetymmässä graafisessa ympäristössä.

Komentotulkit

Komentotulkkejakin on tarjolla useita, muun muassa Unixeista tutut ksh, tcsh ja zsh. Oletuksena käytetään yleensä komentotulkkia Bash.

Komentotulkilla on helppo antaa tietokoneelle monimutkaisia ohjeita ja automatisoida erilaisia toimintoja. Komentotulkki onkin useimmille Linuxin tehokäyttäjille välttämätön työväline ja kehittynyt komentotulkki monipuolisine apuohjelmineen yksi unixinkaltaisten järjestelmien valtti. Järjestelmää voi kuitenkin käyttää myös koskematta komentoriviin.

Jakelupaketit

Käytännön syistä Linux-järjestelmän eri osat paketoidaan yhtenäisiksi kokonaisuuksiksi joita kutsutaan nimellä jakelupaketti tai distribuutio. Jakelupaketteja on tarjolla lukuisia. Tyypillisessä jakelupaketissa on mukana ydin, työpöytäympäristö, komentotulkki, laiteajurit ja suuri määrä sovellusohjelmia, joista esimerkkeinä internet-selain ja toimisto-ohjelmat. Olennainen osa jakelupakettia on myös paketinhallintajärjestelmä, jonka avulla uusien ohjelmien, ajurien ja käyttöjärjestelmän osien asentaminen ja vanhojen päivittäminen on vaivatonta.

Helppokäyttöiisä jakelupaketteja

Halppokäyttöisnä jakelupaketteina pidetään yleensä Ubuntua ja sen johdannaista Mintiä. Elementary on helppo. Samoin Zorin ja Linux Lite. Myös MX linux on helppo. Nämä kaikki ovat Debian-johdannaisia. Opensuse on aloiuttelijalle sopiva. Arch-pohjaiset Manjaro, Garuda jne ovat hieman vaikeampia, mutta niitäkin aloitelija voi kokeilla.

Perusteet

Asennus

Käyttöjärjestelmä on yleensä asennettava ennen kuin sitä voidaan käyttää. Pokkeuksena on niin sanotut ”live-jakelut”, jotka ajetaan CD:ltä, DVD:ltä tai muistitikulta ilman varsinaista asennusta. Asennuksessa halutut ohjelmat ja tiedostot tallennetaan tietokoneen kiintolevylle ja asetetaan toimimaan halutulla tavalla.

Fedoran asennus
Debianin asennus
Ubuntun asentaminen (osa kirjaa Ubuntu tutuksi)
Puppy linuxin asennus
Gentoon asennus
Susen asennus
Mintin asennus

Ohjelmat

Wine

Verkkokäyttö ja vaativa ylläpito