Lumiturvallisuus

Kohteesta Wikikirjasto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Luentomuistiinpanot Skipolin lumivyöryluento 12.12.2005, jossa luennoitsijana Suomen 2. virallinen vuoristo-opas Petter Reuter.

Lumivyöry[muokkaa]

Lumivyöryonnettomuuden pääsyyllinen on AINA ihminen:

  • ihminen laukaisee lumivyöryn tai
  • ihminen on alueella, jossa on lumivyöryvaara

Yleiset lumivyöryn edellytykset[muokkaa]

  • lunta
  • rinne, jonka jyrkkyys on yli 20° (suurin riski jyrkkyyden ollessa 30°-45°)

Ihmisille vaaralliset lumivyörytyypit[muokkaa]

Irtolumivyöry (kuiva tai märkä)[muokkaa]

  • kuiva = paljon uutta lunta, liikkuu nopeasti
  • märkä = pintalumi loskaantuu ja lähtee liikkeelle, liikkuu hitaahkosti
  • aiheuttaa n. 1 % lumivyöryonnettomuuksista
  • tyypillinen hyvin jyrkissä rinteissä
  • irtolumivyöry rinteessä ei välttämättä tarkoita kasvanutta laattalumivyöryn riskiä

Laattalumivyöry[muokkaa]

  • laattalumivyöryn syntymiselle on kolmas edellytys: lumessa pitää olla kerroksia
  • lumessa on kerroksia aina, paitsi kun on
    • satanut ensilumi tai
    • myöhäinen kevät ja koko lumipatja on lämmennyt yli 0 °C ja jäätynyt uudelleen
  • laattalumivyöry laukeaa ns. hotspot-kohdasta; ihminen voi laukaista vyöryn kun hänen painonsa vaikuttaa alueella, jonka sisään hotspot sijoittuu
  • hotspot voi olla laskijan kohdalla, alapuolella tai yläpuolella; vyöryyn joutumisen riski on pienin, kun hotspot on laskijan alapuolella
  • laattavyöryn lauetessa, vähän laukeamispisteen alapuolelta, laukeaa usein vielä syvempi laattavyöry pintalumen painon vaikutuksesta
  • hotspot on todennäköisimmin kuperassa kohdassa, koska pienikin kuperuus lisää jännitystä lumessa huomattavasti --> kumpuileva rinne on vaarallisempi kuin tasainen
  • jos et näe koko rinnettä edessäsi --> VAARA!
  • näkymättömissä olevan rinteen tiedustelu kummulta on vaarallista, koska rinteen nähdessäsi olet juuri hotspotin todennäköisimmässä sijaintikohdassa

Lumilipan huomioonottaminen[muokkaa]

  • lumilipan alla oleva rinne on lähtökohtaisesti aina vaarallinen, koska rinteen lumi on tuulen kasaamaa --> lumi on kerroksittaista
  • varo lumilipan katkeamista erityisesti keväisin; lippa voi katketa altasi jo ennen kuin olet ns. tyhjän päällä

Lumiteoria hyvin lyhyesti[muokkaa]

  • mitä kylmempää on, sitä hitaammin lumi kehittyy ja stabiloituu --> vaarallinen tilanne pitkittyy
  • lumihiutaleen sakarat sulavat pois ja syntyy lumikide; lumikide pyrkii mahdollisimman pyöreäksi ja stabiloitumaan
  • jos lämpötila ero lumipatjassa on yli 1 °C / 10 cm, kosteus alkaa liikkumaan lumipatjassa --> patjan alapinnassa muodostuu rakeista ns. sokerilunta, joka toimii laakerina patjan alla --> laattavyöryn riski kasvaa
  • sokerilunta voi syntyä myös patjan keskelle, jos pyöreiden lumikiteiden seassa on paljon ilmaa --> laattavyöryn riski on hyvin suuri
  • sokerilumen muodostuminen vaatii pitkän kylmän jakson, n. 1 viikko riittää

Lumivyöryriskiä kasvattavat[muokkaa]

Tuuli[muokkaa]

  • lumi on kasautunutta ja kerroksittaista
  • kiteet hajoavat ja pyöristyvät

Ilman lämpötilan nopea nousu yli 0 °C[muokkaa]

  • aurinko; aamulla turvallista, iltapäivällä vaarallista
  • vesisade, joka kestää vähintään puoli päivää (tyypillinen tilanne Norjassa)
  • joskus myös rakeet
  • lämpö saa isot lumikiteet pyöristymään sulamalla; juuri sulamishetki on vaarallisin (kiteet ovat ole vielä kiinnittyneet toisiinsa)
  • lämmön nousu on vaarallista talvisissa olosuhteissa, kevätlumilla ei juurikaan riskiä, koska lumipatja sulanut ja jäähtynyt uudestaan --> ei kerroksia
  • aurinko ei välttämättä loskasta pintaa, mutta puuterista tulee korppua
  • auringon lämmön aikaansaama tilanne stabiloituu Alpeilla yön aikana, vesisateen jälkeen stabiloituminen kestää n. 1 vrk (vrt. myös hidas kehittyminen)

Klassinen skenaario[muokkaa]

Yleisimmin rinteessä liikkujan itse laukaisema lumivyöry syntyy seuraavanlaisen tapahtumaketjun johdosta.

Alueella vallitsee voimakas matalapaine, jonka ensimmäisenä päivänä sataa tuulettomissa olosuhteissa paljon kuivaa lunta, ns. puuteria. Huonon näkyvyyden vuoksi laskettelukeskuksissa ovat ylimmät hissit kiinni, jolloin laskettelijat ja lautailijat laskevat vain alemmilla rinteillä. Sama toistuu toisena päivänä, jonka jälkeen sää kirkastuu yöllä. Sään selkenemisen seurauksena lämpötila laskee ja lumen pintaan muodostuu kuuraa. Aamulla korkeapaine tuo mukanaan tuulen, joka liikuttaa kuurakristalleja ja puuterilunta hajottaen kiteiden rakennetta. Tuuli siirtää lunta suojaisiin paikkoihin kuuran päälle. Tämä kertynyt lumi on koostumukseltaan puuteria raskaampaa ns. tuulijauhoa, joka voi olla jopa hieman puuromaista. Lumen raskaan koostumuksen vuoksi rinteeseen pääsevät laskijat joutuvat käyttämään enemmän voimaa ja yleensä nautintoaan lisätäkseen pyrkivät löytämään lumesta syvimpiä kohtia. Nämä syvimmät kohdat ovat juuri niitä kohtia, joihin tuuli on kasannut lumen kuuran päälle. Laskijan painon vaikutuksesta kuuran yläpuolinen lumi lähtee liikkeelle, kuuran muodostaessa sen ja vanhan lumikerroksen väliin eräänlaisen laakerin. On huomattava, että tilanteen muuttuminen nautinnollisesta puuterikelistä vaaralliseksi saattaa kestää vain 3–4 tuntia. Kasautumisen jälkeen lumipatjan stabiloituminen turvalliseksi kestää yleensä noin 2 vuorokautta, mutta kylmällä kelillä (kun pakkasta enemmän kuin -10 °C) siihen voi kulua huomattavasti pidempäänkin.

Yleisiä lumivyöryvaaran tunnusmerkkejä[muokkaa]

  • itsestään laukeavat laattalumivyöryt --> ei pidä mennä yli 25° rinteisiin
  • tuulen kasaamaa lunta (autoa aamulla lumesta puhdistaessa helppo havaita)
  • hiihtokeskuksen varoitusjärjestelmä (asteikko + liput); jos vaaraksi on arvioitu 4 (asteikolla 1-5) --> älä laske riskialueilla
  • rinteestä lähtee ”WUFF” ääniä tai sen pinta halkeaa, voi havaita myös loivalla (johtuu siitä, että lumi asettuu ja laatat murtuu)
  • lumessa on halkeamia tai niitä syntyy liikkuessa
  • lumi halkeaa sillä liikuttaessa nopeasti eli ns. ladusta lähtee käärmeitä --> pintalumi on vaarallista (vrt. korppu)

Rinteessä liikkuminen[muokkaa]

Nouseminen[muokkaa]

  • nousun aikana on hyvä tarkastella ympäristöä ja katsoa onko lumi siirtynyt tuulen voimasta
  • älä nouse kurua ylös tarkastaaksesi laskulinjaa, turvallisempaa on laskea yksi kerrallaan alas
    • koko ryhmä jää noustessa mahdolliseen vyöryyn
    • voit jäädä muiden laskijoiden tai heidän laukaisemansa vyöryn alle
  • ylöspäin meneminen on aina vaarallisempaa, koska
    • rinteessä olo aika on pidempi
    • ryhmän jäsenten keskinäiset etäisyydet lyhyempiä
    • väistöliikkeiden tekeminen hidasta
    • olet aina hotspotin alapuolella
    • joku voi laskea vastaan
    • rinnettä leikkaavia linjoja tulee enemmän
    • kuljetaan todennäköisesti vähän lasketulla alueella --> laskemattoman rinteen vyöryriski on aina laskettua suurempi (vrt. rinteen stabiloiminen laskemalla)
  • harjanteita noustessa turvallisin paikka on niiden tuulisempi puoli

Laskeminen[muokkaa]

  • laske yksi kerrallaan
  • turvallisinta on laskea koko rinne
  • jos pysähdyt, niin tee se aina suojaisaan paikkaan
  • ensimmäinen laskija leikkaa yläreunassa koko lumikentän poikki (kurussa tms.) --> nähdään miten pinta käyttäytyy, koska kuruissa vyöryriski on suurin ylhäällä --> jos turvallista, niin sitten lasketaan
  • metsässä on aina turvallisempi laskea kuin avoimella (varo metsässä olevia vyöryherkkiä kuperia aukeamia sekä puronpohjia, esim. Verbier ja Bruson)
  • yksittäiset kivet eivät stabiloi lumipatjaa, eivätkä näin ollen lisää turvallisuutta
  • jos olet epävarma lumesta, niin laske lähellä harjannetta ja tee lyhyitä käännöksiä

Jäätikkö[muokkaa]

  • turvallisempi alusta kuin maapohja, koska
    • se on tasaisempi --> ei kuperia kohtia
    • se on kylmempi --> ei helposti lämpötilaeroja lumipatjaan

Bowl[muokkaa]

  • mene keskeltä sisään
    • vähiten lunta
    • pienin lippa
    • yleensä loivin sisäänmeno
  • älä jää jyrkälle ihmettelemään tai hidastelemaan
  • älä siirry poikittain --> jyrkkä seinämä voi tipahtaa
  • lipan voi laskeutua myös valjailla, jolloin 1. laskija voi yrittää tipauttaa sen ja muiden on helpompi laskea sisään

Kilpisjärvi ja Ruotsin Lappi[muokkaa]

  • tuntureissa koko ajan jyrkkeneviä rinteitä, joissa kivien välissä sopivasti lunta laskemiseen
  • vyöryriski on olematon
  • haikkaa kiviä pitkin ylös ja laske alas, kun on omille taidoille sopivan jyrkkää

Lumivyöryonnettomuudet[muokkaa]

Kuolemantapaukset[muokkaa]

  • Sveitsissä tehty tilastollinen tutkimus, jossa tutkittiin n. 1200 onnettomuutta, joissa uhri kokonaan lumen peitossa
  • 20 % kuoli heti; osuma tai lumen massa tappoi
  • lopuista
    • 15 minuutin kuluttua elossa on 90 % uhreista, kuolinsyynä hapenpuute
    • 45 minuutin kuluttua elossa on 25 % uhreista, kuolinsyynä hapenpuute
    • tämän jälkeen kuolinsyynä hypotermia
  • yli 2 m syvyyteen hautautuneen uhrin ennuste selviytyä elossa on huono

Toiminta onnettomuustilanteessa (3-4 hengen ryhmä)[muokkaa]

  1. seuraa uhria katseella, jos katoaa näkyvistä niin paina kohta mieleen
  2. valitse tilanteelle johtaja
  3. voiko laskea itse alas vai pitääkö hälyttää apua?
  4. lasketaan yksi kerrallaan alas samaa linjaa
  5. kootaan ryhmä kohtaan, jonka yläpuolella uhri ei voi olla (huomioi kivet, puut tms. esteet)
  6. laitetaan piipparit etsintämoodiin, huom. ei ennen laskua, jos tuleekin toinen vyöry
  7. edetään rinnakkain alaspäin, huomio piipparin turvaetäisyys 10-20 m --> etsijöiden välinen etäisyys voi olla kaksinkertainen
  8. kunnes uhri paikannettu 4 x 4 m alueelle toimitaan itsenäisesti (merkitse ensimmäisen signaalin paikka maahan, jotta voit aloittaa etsinnän uudestaan signaalin mahdollisesti kadotessa)
  9. yksi tekee loppuetsinnän, muut voivat hälyttää tässä vaiheessa lisäapua, koota lapiot ja sondit jne.
  10. jos useita uhreja ja rajalliset resurssit, niin kaiva ensimmäinen uhri ylös heti ja etsi muita vasta sen jälkeen; jos ensimmäinen uhri on kuitenkin hyvin syvällä, niin voi olla järkevää pyrkiä löytämään lähempänä pintaa oleva uhri (vrt. ennuste yli 2 m syvyyteen hautautuneen selviytymisestä)

Piippari ja sen käyttö[muokkaa]

  • hiilikuituantenni(t) ? suojele kolhuilta
  • kaikki laitteet käyttökelpoisia, kun on harjoitellut ko. laitteen kanssa
  • laitteiden turvaetäisyyksissä (= etäisyys, jolta signaalin kuuluvuus on taattu) on eroja ja oman laitteen ominaisuudet tulee tuntea
    • BCA Tracker DTS, turvaetäisyys on vain 10 m --> helppokäyttöisyydestään huolimatta ei suositeltava
    • suuren turvaetäisyyden omaavia laitteita ovat mm. Ortovox M2 ja Mammut/ Barrywox Opto 3000
  • analoginen laite vaatii enemmän harjoitusta, mutta on vastaavasti herkempi
  • pidä piippari lähietsinnässä koko ajan samassa asennossa maastoon nähden (eli kääntyessäsi älä anna piipparin kääntyä)
  • sondilla varmistetaan uhrin tarkka kohta ennen kaivamista
  • piipparin toimintaperiaatteesta johtuen uhrin tarkkakohta pinnan alla ei ole välttämättä suoraan piipparin antamalla kohdalla, virhe kasvaa uhrin hautautumissyvyyden kasvaessa (etsijän piipparin ilmaisema kohta lumen pinnalla on uhrin piipparista lähtevän ympyräkartion kaaren jossain kohdassa)

Piipparin käyttöharjoitus[muokkaa]

  • haudataan 50 x 50 m alueelle 2 reppujen sisällä olevaa piipparia lumen alle n. 1 m syvyyteen; piippareiden välimatka vähintään 5 m
  • etsijä laittaa piipparin päälle niin kaukana etsittävistä piippareista ettei signaali kuulu lainkaan
  • etsijä paikantaa piipparit alueelta ja varmistaa sijainnin sondilla sekä merkitsee paikan
  • piippari herkälle ja lähdetään johonkin toiseen suuntaan ja pyritään löytämään toinen piippari; jos valitusta suunnasta ei löydetä toista piipparia, niin palataan ensimmäiselle piipparille ja valitaan uusi suunta (kannattaa jakaa alue sektoreihin, jotka tarkastaa yksi kerrallaan