Maailman historia/Kivikausi

Kivikausi

Kivikausi oli kausi, jolloin työkaluja tehtiin pääasiassa kivestä ja luusta. Jos metalleja tunnettiin, niitä ei käytetty ainakaan laajasti työkalujen tekoon. Esim. piikivi ja obsidiaani (laavalasi) olivat tavallisia materiaaleja. Puuta osattiin käsitellä luultavasti satoja tuhansia vuosia sitten ainakin jossain määrin. Myöhemmällä kivikaudella hallittiin monien materiaalien taitava työstäminen. Silloin esim. peuranluusta ja mammutin syöksyhampaasta tehtiin työkaluja. Kivikausi alkoi viimeistään alkuihmisestä, Homo habilis -lajista ja jatkui joillakin maapallon alueilla hyvin pitkään, jopa 1900-luvulle saakka. Euroopassa kivikausi päättyi jo kauan ennen ajanlaskun alkua. Kivisiä työkaluja käytettiin kauan metallin hyödyntämisen keksimisen jälkeenkin. Kivikauden ihmiset saivat pitkään ravintonsa metsästämällä, kalastamalla ja luonnon kasveja keräilemällä, maanviljely tuli kuvaan vasta jääkauden päättymisen jälkeen. Kivikautiset ihmiset lienevät asuneet useimmin majoissa ja joskus luolissakin. Varhaisen kivikauden elämäntapa muistutti alkuperäiskansojen, esimerkiksi eskimoiden, intiaanien ja aboriginaalien elämäntapaa.Nykyihminen vaihteli asuinpaikkaa sen mukaan, mistä ravinto oli eri vuodenaikoina parhaiten saatavilla. Maanviljelyn keksiminen myöhemmällä kivikaudella mullisti elämäntavan ja mahdollisti korkeamman sivistyksen kehityksen.

Kulttuurien kehitys kivikaudella

Kivikauden lisäksi myös kuparikaudella oli metallin käyttö niin harvinaista, että tämä jakso yleensä luetaan kivikauden osaksi. Kivisiä työkaluja käytettiin pronssikaudellakin vielä pitkään.

Varhaisimman kivikauden ensimmäinen keksintö oli työkalujen valmistaminen noin 2,4 miljoonaa vuotta sitten, ja merkittävä oli myös tulen ottaminen hallintaan ehkä jo noin 750000-500000, viimeistään 250000 vuotta sitten.

Kivikausi jaetaan alajaksoihin -- ulottuuhan tämä valtavan pitkä ajanjakso ensimmäisten apinaihmisten, hominidien ajoista metallin käytön kynnykselle noin vuoteen 3 000 eaa. ja joillain syrjäisillä seuduilla jopa nykyaikaan. Varhaiset kivikautiset kulttuurit pohjautuivat yhden tai vain muutaman alkeellisen työkalun käyttöön. Jääkauden loppupuolen kivikautiset kulttuurit olivat nykyihmisen luomia ja siten melko kehittyneitä, monia terätyökaluja osattiin valmistaa taitavasti luusta.

Kivikauden kulttuuri saattoi varsinkin lähempänä nykyaikaa vaihdella huomattavasti eri seuduilla. Nuoremmalla paleoliittisella kaudella syntyi eri puolille maailmaa 5 000-10 000 vuotta kestäviä kulttuureja, jotka sulautuivat toisiinsa ja vaihtuivat ilman selvää rajaa. Euroopassa oli silloin jonkinlaista kulttuurillista, alueellista eriytymistä. Varhaisen ja keskimmäisen kivikauden kulttuurit jaetaan kahteen ryhmään sen perusteella miten kiviesineet valmistettiin: ydintekniikka ja säletekniikka. Ydintekniikalla valmistetuissa esineissä on isketty palasia pois ydinkivestä, josta tulee työkalu. Kiven iskentä on joko yksi- tai kaksipuolinen. Säletekniikassa työkalut ovat suuresta kivestä iskettyjä säleitä.

0) Varhaisimmat hominidit n. 3,7 miljoonaa vuotta sitten. Tältä ajalta ei ole löydetty työkaluja.
1) Vierinkivikulttuurit 2,5-1,5 milj. Itä-Afrikassa mm Afar, Turkana, Olduvai. Homo habilis. Vain jonkin verran työstettyjä kiviä.
2) Nyrkki-iskurit, pisaran muotoisia kiviesineitä 1,5 miljoonaa-200 000 vuotta sitten, Acheul-kulttuuri
3) Nyrkki-iskuri, jonka teossa oli jonkin verran suunnittelua valmistuksen helpottamiseksi, Levallois-kulttuuri 200 000-40 000 vuotta sitten, Neandertalin ihminen 250 000-200 000 vuotta sitten.
4) Sälemäistä iskentää ydinkivestä, säleistä tehtyjä työkaluja, tekniikka kehittyi Afrikassa ja Etu-Aasiassa 60 000 vuotta sitten, levisi Eurooppaan 30000 vuotta sitten, säleitä kiinnitettiin keihäänkärjiksi jne. Nykyihminen ilmaantui.
5) Mikroliitit, pienet puuvarteen kiinnitettävät kivensirut Afrikassa n 30000-20000 vuotta sitten, Euroopassa n 8000 vuotta sitten.

Nykyihmisen edeltäjät

Työkaluja osattiin ehkä valmistaa 2,5 miljoonaa vuotta sitten, varmemmin 1,5 miljoonaa vuotta sitten, jolloin eli nykyihmisen edeltäjä Homo erectus.

Olduvain rotkosta Tansaniasta on löydetty Homo habiliksen luurankoja ja niiden yhteydessä yksinkertaisia kivityökaluja: talttoja ja kaapimia. Homo erectuksen luurankojen joukossa on kehittyneempiä työkaluja, mm. käsikirveitä, joita tuottanutta kulttuuria on nimitetty Abbevillen kulttuuriksi ensimmäisen ranskalaisen löytöpaikkansa mukaan. Tämä löytökerros on noin 1,5 miljoonaa vuotta vanha.

Neandertalinihminen

Neandertalinihminen (Homo neanderthalensis) on muinainen ihmislaji, joka hävisi maapallolta noin 30 000 vuotta sitten. Neandertalinihmisiä eli Euroopassa 100 000 vuoden ajan. Neandertalilaiset osasivat rakentaa majoja, käsitellä tulta ja ommella luuneuloilla vaatteita, selvitäkseen melko kylmissäkin ympäristöissä jääkauden aikana. Neandertalinihminen oli vahva, vanttera ja kesti hyvin jääkausien kovia pakkasia suuremmasta lihasmassasta johtuen. Laji eli pääasiassa metsästyksellä ja vaati huomattavasti enemmän energiaa elääkseen kuin nykyihminen. Heillä oli vahvat luut ja he olivat kohtalaisen lyhyitä verrattuna nykyihmiseen. Neandertalinihminen ei ollut ihmisen edeltäjä, mutta neandertalinihmisellä ja nykyihmisellä oli yhteinen kantamuoto. Neandertalinihmisen populaatio Euroopassa ja sen lähiseuduilla oli parhaimmillaan noin 0,5 miljoonaa henkeä.

Nykyihminen

Nykyihminen lienee kehittynyt Afrikassa 100 000 vuotta sitten, joidenkin arvoiden mukaan jo 200 000 vuotta sitten. Kivikaudella ihminen levittäytyi alkukodistaan Afrikasta Aasiaan, Eurooppaan, Australiaan, Polynesiaan ja Amerikkaan. "Nykyisen tyyppinen" metsästäjä-keräilijäkulttuuri syntyi 60 000- 40 000 vuotta sitten. Karkeasti voidaan sanoa, että kulttuurikehitys alkoi nopeutua kiihtyvällä vauhdilla vasta noin 40 000- 35 000 vuott sitten, jolloin Cro-Magnonin ihminen syrjäytti Euroopassa Neandertalin ihmisen. Cro-Magnonin ihminen oli älykkyydeltään nykyisen tasoinen. Noin 30 000 vuotta sitten havaitaan ihmisen keskimääräisen eliniän kasvaneen. Dolni Vestonicessa osattiin polttaa savea jo 27000 vuotta sitten, kauan ennen neoliittisen kauden saviastioita. Solutrén kulttuuri kehitti noin 20000 vuotta sitten jääkauden huippukautena kiven työstötaidon huippuunsa. Materiaalien lämpökäsittely oli myös yleistä.

Keihäänheitin eli atlatl levisi Eurooppaan 17 000-15 000 vuotta sitten, Afrikassa se oli keksitty noin 27 000 vuotta sitten. Jousi ja nuoli keksittiin 12 000 vuotta sitten. Jään sulaessa suuret riistaeläimet kuten mammutit, kävivät harvinaisemmiksi ja noin 15 000 vuotta sitten mennessä kalastuksen (koukuilla ja verkoilla) ja kasvien keräilyn merkitys lisääntyi. Samaan aikaan Euroopassa jäätikkö alkoi sulaa yhä nopeammin.

Jääkauden myöhäispaleoliittisen ajan ihmistä pidetään etevänä. Tuon ajan kiviesineet on tehty mestarillisella taidolla.

Vanhin neula on 25 000 vuoden takaa ja vanhimmat vaatteiden jäännökset ovat peräisin 22 000 vuoden takaa olevasta haudasta Moskovan ( Sungir ) läheltä. Luolataidetta alettiin luoda Euroopassa yläpaleoliittisella kaudella 30 000 vuotta sitten ja se yleistyi ja kehittyi huippuunsa15 000-10 000 vuotta sitten Madeleine-kaudella. Luolataiteeseen kuuluvaksi luetaan luolamaalaukset ja Venus-veistokset (27 000-10 000 vuotta sitten) jotka esittivät alastonta, lihavaa naista. Euroopan tunnetuimmat luolamaalaukset ovat Ranskan Lascaux'ssa ja Espanjan Altamirassa. 23 000 vuotta vanhoista luista on löydetty merkkejä kuunkierron muistiinmerkitsemisestä. Väitetään erään luun olevan kartta 14 000 vuoden takaa.

Mesoliittinen kivikausi

Mesoliittinen kivikausi alkoi Euroopassa jääkauden päättyessä ja kesti joillain alueilla hyvin pitkään, mutta esim. Lähi-Idässä vain 2 000 vuotta. Mesoliittiseen kauteen liittyy suurriistan kuten mammuttien häviäminen ilmastonmuutoksen ja mahdollisesti myös ihmisen toiminnan takia. Tällöin oli pakko vaihtaa ravinnonhankkimiskeinoja. Metsästyksessä siirryttiin pienempiin eläimiin, kalastuksen ja pienten kasvien keräilyn merkitys kasvoi. Lähi-idässä Palestiinassa alettiin viljellä maata. Maanviljely sai alkunsa viljakasvien siementen keräämisestä ja varastoimisesta. Huomattiin, että siemenestä kasvaa uusi viljakasvi. Pohjois-Euroopassa Tanskassa kukoistivat Ertebollen ja Maglemosen kulttuurit, joille on ominaista merenrantakylien raakkutunkiot. Koira kesytettiin viimeistään mesoliittisella kaudella.

Mesoliittiseen kauteen liittyvät monilla alueilla pienet piikiviset nuolenkärjet ja muut pienet terät eli ns. mikroliitit.

Suomessa mesoliittista kautta edustaa ns. Suomusjärven kulttuuri.

Neoliittinen kivikausi

Neoliittisella kaudella tapahtui huomattavaa kehitystä kohti sivilisaatiota mm. Lähi-Idässä, Indus-joen alueella ja Kiinassa. Neoliittista kivikautta luonnehtii maanviljely ja monesti myös keramiikka. Keramiikka tarkoittaa uunissa poltettuja saviastioita. Kiillotetut kivikirveet ovat myös neoliittiselle kaudelle tyypillisiä. Maanviljely liittyy ainakin osittain paikoillaan olevaan, kylämäiseen asutukseen. Joillain alueilla kylät kasvoivat hyvin suuriksi, tuhansien asukkaiden päällikkökunniksi, esimerkiksi Catal Hüyukissa ja Jerikossa. Alavilla jokilaaksoilla otettiin käyttöön tuottoisa kasteluviljely. Toisilla alueilla rakennettiin suuria maa- ja kivirakennelmia, megaliitteja. Jotkut neoliittiset yhteisöt harjoittivat liikkuvaa kaskiviljelyä: poltettiin metsäalue, jotta saataisiin tuhkasta ravinteita viljelyskasveille. Kun tätä maata oli viljelty muutama vuosi, muutettiin pois maaperän köyhtymisen vuoksi. Neoliittisen kauden asumukset olivat moninaisia. Lähi-Idässä syntyi neliskulmainen talotyyppi, joka oli tehty auringossa kuivatusta savesta tai tiilistä. Eurooppaan maanviljely ja neoliittinen kausi levisi kohtalaisen hitaasti.