Polymeerikemia/Polymeerit luonnossa

Kohteesta Wikikirjasto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Luonnossa esiintyy monenlaisia polymeerejä. Niitä käytetään rakenteiden lujittamiseen, elastisuuden aikaansaamiseksi, reaktioiden katalysointiin, viestinvälitykseen ja jopa perinnöllisyyden välittäjänä. Alla tutustumme muutamiin luonnossa esiintyviin polymeereihin.

DNA[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

DNA koostuu lukemattomien toisiinsa liittyneiden nukleotidien rihmoista, jotka kietoutuvat toisiaan vasten kaksoiskierteelle. Nämä polymeerijuosteet kantavat informaatiota siitä mitä olemme ja mitä jälkeläisistämme tulee.

Nukleotidi on DNA:n monomeeriyksikkö, joka koostuu riboosisokerista, fosfaatista ja emäksestä joka on joko adeniini, tymiini, guaniini tai sytosiini. DNA on heteropolymeeri, sillä se muodostuu neljästä erilaisesta nukleotidista. Ketjut voivat olla hyvinkin pitkiä, jopa muutaman senttimetrin pituisia.

DNA:n koko toiminta perustuu sen polymeerirakenteeseen. Emäkset ovat rivissä kuin kirjaimet lauseessa, jolloin ne on helppo lukea. Kahden juosteen komplementaarisuus mahdollistaa tiedon kopioimisen.

Proteiinit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaikki proteiinit ovat polymeerejä. Niiden monomeeriyksiköinä ovat aminohapot, joita proteiineissa esiintyy kahtakymmentä erilaista. Aminohapot liittyvät toisiinsa peptidisidoksin. Jokaisen proteiiniketjun toisessa päässä on vapaa karboksyyliryhmä ja toisessa aminoryhmä.

Proteiineja löytyy kaikista eliöistä. Ne osallistuvat rakenteiden muodostamiseen, toimivat entsyymeinä, kuljettavat solujen välisiä ja sisäisiä viestejä jne.

Keratiini[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Selluloosa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luonnonkumi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Meripihka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]