Psykologia/Älykkyystestit

Sekä älykkyystestit että koulutus vaikuttivat varsinkin toisen maailmansodan jälkeen toisiinsa hyvin voimakkaasti niin, että kouluopetus suuntautui sellaisten taitojen kehittämiseen, joita älykkyystesteissä mitataan. Älykkyystestit mittaavat enimmäkseen loogista päättelykykyä, joka kehittyy esimerkiksi matematiikkaa opiskelemalla.

Yhdysvalloissa testattiin useaan otteeseen 1960-luvulla eri rotujen välisiä eroja älykkyysosamäärässä. Saatiin tuloksia, joiden mukaan mustat ovat keskimäärin 15-20 pistettä valtaväestöä "tyhmempiä". Myöhemmät testaukset ja etenkin testausasetelmien arviointi kuitenkin kertoivat, että nämä tutkimustulokset kuuluvat lähinnä kategoriaan huuhaa. Keskimääräisellä ihmisellä älykkyysosamäärä on 100.

Kognitiivisen psykologian ansiosta näkemys siitä, mitä älykkyys on, on pikkuhiljaa laajenemassa. Älykkyystestit mittaavat enimmäkseen loogisten suhteiden tajuamista, joka on todella pieni osa älykkyydestä. Kaiken lisäksi älykkyystestejä voi teoriassa harjoitella, vaikkei vastauksia ja tulkintanormeja tuntisikaan.

Älykkyystestit kelpaavatkin ennustuskriteereiksi vain yleisellä tasolla. Huippuälykkäiden joukossa on myös syrjäytyneitä. Yksilötasolla on toisen käyttäytymisen ennustaminen mahdotonta. Pelkkä kognitiivinen suorituskyky ei takaa menestystä elämässä, oma suuntautuminen vaikuttaa yhtälailla.