Psykologia/Ihmiskäsitys

Kohteesta Wikikirjasto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Ihmiskäsityksiä[muokkaa]

Ihmiskuva on käsitys ihmisestä: millainen hänen perusolemuksensa on ja mitkä tekijät määräävät hänen toimintaansa. Ihmisen perusolemuksen kysymys ei ole vain psykologinen, vaan pikemminkin filosofinen ja elämänkatsomuksellinen.

Psykologian eri koulukunnissa ja suuntauksissa pohditaan myös ihmiskuvaa: ne eivät yksinkertaisesti voi sivuuttaa sitä olankohautuksella. Ihmiskuvan tarve astuu kuvaan jo siinä vaiheessa, kun asetetaan tutkimusongelmaa. Tutkimukset toisaalta vahvistavat jokaisen koulukunnan aiempia ihmiskäsityksiä. Tämän lisäksi ihmiskäsityksillä on aina laajempaa yhteiskunnallista merkitystä. Mikäli vaikkapa yhteiskunnassa on vallalla käsitys, jonka mukaan ihminen on paha, niin viranomaisilla riittää varmasti puuhaa kun he miettivät erilaisia rangaistuksia ja kieltoja. Lisäksi valistukseen panostetaan, sillä pahastahan täytyy tehdä hyvä.

  • Behavioristit uskovat ihmisen olevan passiivinen olio, johon voidaan vaikuttaa ulkoisilla palkkioilla ja rangaistuksilla.
  • Psykoanalyyttisen näkemyksen mukaan ihmisen toimintaa ohjaavat hänen irrationaaliset viettinsä, jotka ovat peräisin sekä yhteiskunnallisesta arvomaailmasta että biologisesta perimästä. Vietit elävät omaa elämäänsä tiedostamattomassa mielen osassa, jota nimitetään usein alitajunnaksi. Ihmisen toiminta ohjautuu yhteiskunnallisen arvomaailman ja biologisten tarpeiden dynamiikassa. Ihmisen psyyken yhteiskunnallisesti muodostunutta osaa nimitetään superegoksi ja biologista osaa idiksi. Ego(minä/ihminen) on se joka muodostuu näiden kahden ristipaineen summana.
  • Humanistisen psykologian mukaan ihminen on ainutkertainen olento ja itse vastuullinen oman toimintansa ohjaamisesta. Humanistinen psykologia näkee ihmisen tiedostavana ja empaattisena olentona, jonka pyrkimyksenä on itsensä kehittäminen ja aktiivinen kasvaminen.
  • Kognitiivinen psykologia näkee ihmisen aktiivisena tiedon käsittelijänä. Ihminen ohjaa omaa toimintaansa tiedon avulla. Toiminnan ohjaus on tietoista, mikä erottaa ihmisen eläimestä.