Puutarha/Japanilainen puutarha

Wikikirjastosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sadouga shima temple pond 2004.jpg

Japanilaisten puutarhojen alkuperäinen idea oli olla pyhäkkö eikä mikään arkipuutarha, niin siksi puutarhat ovatkin usein aidattuja tai joillakin tiiviillä seinillä katseilta suojattuja. Portteja käytetään sekä puutarhan rajoilla että sisäosissa ja niiden pitää olla tyyliltään puutarhaan sopivia. Puutarhat ovat yksinkertaisia. Lisäksi talo ja puutarha muodostavat yhdessä kokonaisuuden.

Historialliset japanilaiset puutarhat olivat kivien tai aitojen ympäröimiä. Oleellisinta oli silloin saada paikalle luonnonkauneutta. Vaikutteita saatiin Kiinasta ja Koreasta, mutta tyyli kuitenkin kehittyi omakseen. Myös uskonnolliset asiat ovat vaikuttaneet puutarhoihin ja asetteluja on tehty myös feng shuin ideoin.

Kukkula- ja lammikkotyyli on yleisin. Niissä on lampia tai järviä kuvaamassa merta ja kukkulta lammikoissa kuvaamassa saaria. Joskus lammikoissa kasvatettiin myös karppeja. Historiallisina aikoina tämäntyyppisiä puutarhoja oli esim. keisareilla ja ne saattoivat olla hehtaarien kokoisia. Kierreltävässä kävelypuutarhassa polku voi kiertää lammikkoa, koska veden kuvajaiset ovat tärkeitä. Lisäksi polun varrella on jotain yllätyksiä, koska ideana on, ettei puutarha ole nähtävissä kokonaan vain yhdeltä suunnalta. Jokaisessa puutarhassa on vettä jossain muodossa, osassa sitä on oikeasti ja osassa sitä on kuvattu hiekan avulla. Puutarhassa voi olla vesiputous, puro tai lammikko. Varsinkaan vesiputouksen teko ei ole aivan yksinkertaista. Vesialueita on hoidettava, että niistä ei tule epäsiistejä.

Harima-ankokuji-sekitei01.jpg

Erityisesti zen-munkit harrastivat kuivia kivipuutarhoja. Niitä rakennetaan usein pieneen tilaan, jossa maa on tasaista. Kasveja käytetään hyvin vähän, ne ovat pieniä ja matalia. Kivet kuvaavat erilaisia asioita, kuten vuoria, laaksoja ja merta. Vettä voidaan kuvata myös esim. sammaleella tai matalalla ruohikolla. Kiviä on kuitenkin melkein kaikissa japanilaisissa puutarhoissa. Kivien on oltava mahdollisimman luonnollisen näköisiä, ei kuitenkaan pyöreitä tai neliöitä. Niitä asetellaan useimmiten ryhmiksi. Haravoitua hiekkaa voidaan käyttää erityisesti zen-puutahoissa kuvaamassa vettä. Hiekka-alueilla ei yleensä kävellä ja niitä on muutenkin hoidettava, että ne pysyvät siistinä.

Teepuutarhojen alkuperä on kiinalaisissa vaikutteissa. Yksinkertaiset teemajat ovat usein puutarhan perällä ja niihin pääsee astuinkivistä tehtyjä polkuja. Astuinkivet on ympäröity sammalilla ja niiden koko, pinta ja asettelu ovat tarkkaan harkittuja. Polku valaistaan iltaisin kivilyhdyillä. Teepuutarhat ovat kosteita ja maanpeitteenä on usein sammalia. Kirkasvärisinä kukkivia kasveja ei käytetä huomiota viemässä, vaan ikivihreitä kasveja,jotka varjostavat puutarhaa. Kasvit ovat yksinkertaisia ja niitä on vain vähän. Tyypillisiä lajeja ovat mahonia, musta bambu ja pitsimäiset saniaiset. Muita koristeita on vähän.

Maanpintaa peittää nurmikon sijasta sammal tai sora. Kasvit valitaan useammin muotonsa kuin kukkaloistonsa takia ja on tärkeää tietää, että miltä kasvit näyttävät eri vuodenaikoina. Usein valitaan ikivihreitä kasveja.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Paalo, Anne ja Jetsonen, Jari: Japanilainen puutarha suomalaisittain. Tammi 2006.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]