Siirry sisältöön

Radiotaajuuskirja/kuuheijastusyhteys

Wikikirjastosta

Kuuheijastusyhteys on amatööriradioyhteys, jossa lähetys suunnataan kuuta kohti sopivana ajankohtana tarkoituksena, että lähestys heijastuisi kuun pinnalta takaisin maan päälle maapallon toisella puolella. Tällaiseen yhteyteen viitataan EME:nä, earth-moon-earth -yhteytenä.

Kuuheijastusyhteyksiä varten on kehitetty 2003 oma dataliikennemuotokin, Reed–Solomon -virheenkorjausta käyttävä JT65.

Suomi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksi Suomen kuuluisimmista varhaisista yhteyksistä tapahtui 11. huhtikuuta 1964, Lenna Suominen, OH1NL, otti yhteyden Nakkilasta Yhdysvaltoihin vasta-asemanaan Bill Conkelin radioasema, W6DNG, Yhdysvalloissa Long Beachillä. [1] Lenna Suomisen koe liittyi keskusteluun, ovatko yhteydet kuun kautta mahdollisia amatööriradioilla. [2] Tuohon aikaan 144 MHz:n kuuheijastusyhteyttä pidettiin vaikeampana toteuttaa kuin 1296 MHz:n. Kokeilun toteuttamiseen tarvittiin kaksi vuotta laiterakentelua ja edeltänyttä 70 koetta. [3]

Yhdysvallat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvaltain asevoimien ensimmäisen virallisen kuuyhteyden otti sen viestijoukkojen laboratorion henkilökunta 10. tammikuuta 1946 osana Diana-hanketta käyttäen 1,4 sekunnin muokattuja SCR-271 -tutkan pulsseja taajuudella 111,5 MHz ja 3000 W:n lähetysteholla. Antennina oli 24 dBd:n tutka-antenni. [4]

  1. The Early EME history in Europe, Matěj Petržílka, OK1TEH, verkkosivusto, 20131126EET0430
  2. VHF-pioneerin jalanjäljillä, Reino Janhunen, OH2HK, Suomen Radioamatööriliiton verkkosivusto, 20131126EET0426
  3. Working Two Countries on Two Metres, 73 Magazine, July 1964, pages 73 and 74, https://archive.org, 20131126EET0454
  4. The Early EME history in Europe, Matěj Petržílka, OK1TEH, verkkosivusto, 20131126EET0430