Radiotaajuuskirja/kuuheijastusyhteys

Kohteesta Wikikirjasto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kuuheijastusyhteys on amatööriradioyhteys, jossa lähetys suunnataan kuuta kohti sopivana ajankohtana tarkoituksena, että lähestys heijastuisi kuun pinnalta takaisin maan päälle maapallon toisella puolella. Tällaiseen yhteyteen viitataan EME:nä, earth-moon-earth -yhteytenä.

Kuuheijastusyhteyksiä varten on kehitetty 2003 oma dataliikennemuotokin, Reed–Solomon -virheenkorjausta käyttävä JT65.

Suomi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksi Suomen kuuluisimmista varhaisista yhteyksistä tapahtui 11. huhtikuuta 1964, Lenna Suominen, OH1NL, otti yhteyden Nakkilasta Yhdysvaltoihin vasta-asemanaan Bill Conkelin radioasema, W6DNG, Yhdysvalloissa Long Beachillä. [1] Lenna Suomisen koe liittyi keskusteluun, ovatko yhteydet kuun kautta mahdollisia amatööriradioilla. [2] Tuohon aikaan 144 MHz:n kuuheijastusyhteyttä pidettiin vaikeampana toteuttaa kuin 1296 MHz:n. Kokeilun toteuttamiseen tarvittiin kaksi vuotta laiterakentelua ja edeltänyttä 70 koetta. [3]

Yhdysvallat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvaltain asevoimien ensimmäisen virallisen kuuyhteyden otti sen viestijoukkojen laboratorion henkilökunta 10. tammikuuta 1946 osana Diana-hanketta käyttäen 1,4 sekunnin muokattuja SCR-271 -tutkan pulsseja taajuudella 111,5 MHz ja 3000 W:n lähetysteholla. Antennina oli 24 dBd:n tutka-antenni. [4]

  1. The Early EME history in Europe, Matěj Petržílka, OK1TEH, verkkosivusto, 20131126EET0430
  2. VHF-pioneerin jalanjäljillä, Reino Janhunen, OH2HK, Suomen Radioamatööriliiton verkkosivusto, 20131126EET0426
  3. Working Two Countries on Two Metres, 73 Magazine, July 1964, pages 73 and 74, https://archive.org, 20131126EET0454
  4. The Early EME history in Europe, Matěj Petržílka, OK1TEH, verkkosivusto, 20131126EET0430