Radiotaajuuskirja/puheradioliikenne

Kohteesta Wikikirjasto
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Puheradioliikenne on radioliikennettä, joka suoritetaan puhumalla. Radiota, jolla harjoitetaan pääasiassa puheradioliikennettä, kutsutaan puheradioksi. Puhe on toiseksi vanhin radioilla käytettävä liikennöintimuoto heti langattoman lennätinradion sähkötyksen jälkeen. Joissain puheradioissa on sähkötysmahdollisuuskin.

Puheradioliikenteen ensimmäinen modulaatio oli laajuusmodulaatio eli amplitudimodulaatio. amplitudimodulaation pohjalta 1910-luvulta 1940-luvulle kehitettiin laajuusmodulaation tapainen yksinauhalähetys, jonka avulla onnistuttiin lähetettävää aaltoa köyhdyttämällä joko kantoaallon tai ylänauhan tai kantoaallon ja alanauhan verran säästämään puolet lähetystehosta puhelähetyksissä. Yksinauhalähetys ei kuitenkaan köyhdytettynä laajuusmodulaatioaallon kaltaisena ole informaatioarvoltaan riittävä musiikin lähettämiseen, vaikka se on puheen lähettämiseen riittävä, minkä vuoksi edelleen yleisradiotoiminnassa pääasiassa pitkillä ja keskipitkillä aalloilla ei käytetä yksinauhalähetystä, vaan laajuusmoduloitua lähetystä.

Asevoimissa ja puolustusvoimissa sotilaskenttäradiolaitteiden karkea jako sähkötysradioiden ja Radiotaajuuskirja/puheradioiden kesken menee siten, että sähkötysradioita ovat HF-aaltoalueella toimivat radiot, kun taas puheradioita ovat VHF-radioalueella toimivat radiot.

Kuitenkin joissain sähkötysradioissa, joita käytetään sissiradioina, on sähkötysmahdollisuuden lisäksi myös mahdollisuus yksinauhalähetyksiin, jolloin radio on toiminnaltaan myös kuin puheradio.