Siirry sisältöön

Ranskan kielioppi/Johdanto

Wikikirjastosta

Ranskan kieli (français) kuuluu romaanisiin kieliin. Ranskaa puhuu äidinkielenään noin 109 miljoonaa ihmistä; sitä käyttää vieraana kielenä puhuvat mukaan lukien noin 264 miljoonaa ihmistä maailmassa.

Ranskan kieli syntyi varhaiskeskiajalla, kun nykyisin ranskankielisillä alueilla kansanomaista latinaa, eli vulgaarilatinaa puhuvat ihmiset saivat kieleensä vaikutteita nykyisen Saksan alueelta tulleilta frankeilta. Ranskan kieli on monilta rakenteiltaan ja sanoiltaan edelleen hyvin lähellä latinan kieltä, ja joskus sitä jopa edelleen kutsutaan pilan päiten vulgaarilatinaksi.

Ranska on yksi Euroopan unionin ja YK:n virallisista kielistä ja kansainvälisen postin ainoa virallinen kieli sekä useiden muiden kansainvälisten järjestöjen kieli.

Suomessa ranskan opiskelumahdollisuus löytyy useimmista peruskouluista ja ylemmiltä asteilta kuten vaikka lukiosta.

Ranskaa pidetään usein hyvin sivistyneenä ja kulttuuririkkaana kielenä, sillä useat taiteelliset vaikutteet ovat tulleet Ranskasta.

Kielenä ranska on pehmeä ja soinnillinen. Lausumista pidetään yleensä hankalana, mutta ranska on ääntämiseltään täysin säännöllinen, päinvastoin kuin esimerkiksi englanti. Useimmiten sanan viimeinen kirjoitettu kirjain jää kokonaan ääntämättä, ja usein sanan viimeinen vokaali äännetään pitkänä. Kaikki tuntenevat ranskan kurkku-R-äänteen, joka johtuu legendan mukaan siitä, että Aurinkokuningas Ludvig XIV:lla oli ärrävika. Kaikki tietysti halusivat puhua niin kuin kuningaskin puhui, koska se oli hienoa, joten kurkku-r levisi yleiskieleen. Etelä-Ranskassa, erityisesti maaseudulla, r kuitenkin lausutaan yhä kuten suomessa.