Rikokset ja rikosten seuraamukset
Rangaistukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rangaistuksen edellytyksenä on, että rikoksen tekijä on syyntakeinen. Henkilö on syyntakeinen silloin, kun hän on täyttänyt 15 vuotta, ja on henkisesti tarpeeksi kehittynyt ymmärtääkseen tekojensa merkityksen. Syyntakeettomia ovat yleensä mielisairaat ja vajaamieliset. Heidät lähetetään hoitoon rangaistuksen sijaan.
Yleisiä rikoksista tuomittavia rangaistuksia on rikesakko, sakko, vankeus ja yhdyskuntapalvelu. Rikesakko on euromäärältään kiinteä, sakkoa lievempi varallisuusrangaistus, joka on säädetty eräiden rikkomusten rangaistukseksi. Rikesakko voi olla suuruudeltaan 20 - 200 euroa. Jos henkilö syyllistyy samalla kertaa kahteen tai useampaan rikkomukseen, rikesakko määrätään ankarimman rikesakon mukaan korotettuna 40 eurolla. Rikesakon määrää poliisi, rajavartio- tai tullimies tai erätarkastaja. Esim. pienistä ylinopeuksista, pienistä järjestysrikkomuksista tai ilman kypärää mopoilusta voi saada rikesakon.
Sakko tuomitaan päiväsakkoina, joiden vähimmäismäärä on yksi ja enimmäismäärä 120 päiväsakkoa. Päiväsakkojen lukumäärä riippuu rikoksen törkeydestä. Se tulee isommista rikoksista kuin rikesakko. Päiväsakon rahamäärä puolestaan määräytyy tuomitun maksukyvyn mukaan. Maksamatta jäänyt sakkorangaistus muunnetaan erillisessä oikeudenkäynnissä vankeusrangaistukseksi.
Ankarin rangaistusmuoto Suomessa on ehdoton vankeusrangaistus.Vankeus tuomitaan joko ehdollisena tai ehdottomana. Näistä rikoksentekijä joutuu vankilaan vain ehdottoman vankeuden tapauksessa. Elinkautinen voidaan tuomita vain erittäin vakavista rikoksista, kuten murhasta. Siitä voi vapautua aikaisintaan, kun olet ollut vankilassa 12 vuotta. Elinkautisesta on mahdollista vapautua, jos henkilö anoo armahdusta Helsingin hovioikeudelta.
Rikoksen yrityksestä rangaistaan vain, jos yritys on nimenomaan säädetty rangaistavaksi.
Suomen rikokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rikos on oikeustieteellisten määritelmien mukaan teko tai laiminlyönti, josta on laissa säädetty rangaistus. Rikos määritellään yleensä tietyn tunnusmerkistön täyttäväksi ja oikeudenvastaiseksi teoksi, joka osoittaa tekijässään syyllisyyttä. Rikos voi ilmetä sekä toimintana että laiminlyöntinä. Yleensä vain tahallinen mutta joskus myös tuottamuksellinen (huolimaton) teko on rangaistava. Suomen poliisiin tietoon tulee noin puoli miljoonaa rikosta vuodessa.
Yleisimmät rikokset ovat omaisuusrikoksia, niitä on noin puolet ilmotetuista rikoksista. Liikennerikoksia on noin neljännes. Edellisten kymmenen vuoden keskiarvo on ollut 438 000 rikosta vuodessa. Poliisi selvittää noin 60% rikoksista vuodessa. Selvitysprosentti vaihtelee rikostyypeittäin hyvinkin voimakkaasti. Omaisuusrikoksista selvitettiin 37,5 ja henkeen ja terveyteen kohdistuneista rikoksista 68,0 prosenttia. Liikennejuopumus-, liikenne- ja päihderikokset saadaan paljastumistavasta johtuen miltei kaikki selvitetyiksi. Alhaisimmat selvitysprosentit ovat varkausrikoksissa (varkaus, törkeä varkaus), vahingonteoissa, maksuvälinepetoksissa ja moottorikulkuneuvoon kohdistuvissa anastusrikoksissa. Näpistyksistä selvitetään yli puolet. Vahingonteoista selvitään runsas viidennes ja maksuvälinepetoksista vähemmän kuin joka kymmenes. Moottorikulkuneuvoon kohdistuvista anastusrikoksista selviää kolmannes. Ryöstöistä selviää runsas puolet.
Vuonna 2016 selvitettyihin 285 400 rikoslakirikokseen epäiltiin syylliseksi yhteensä 311 100 henkilöä. Sama henkilö voi olla epäiltynä useasta eri rikoksesta. Epäillyistä naisia oli 19,9 prosenttia.
Määrällisen eron lisäksi miesten ja naisten rikollisuus poikkeaa siten, että naisilla pahoinpitelyiden, rattijuopumusten ja vahingontekojen osuudet olivat miehiin verrattuna pieniä. Kuitenkin pahoinpitelyihin syylliseksi epäiltyjen naisten osuus on kasvanut vuoden 1980 alle kymmenestä prosentista noin kahteenkymmeneenprosenttiin. Naisten tyypillisimpiä rikoksia olivat näpistykset, petokset, kavallukset ja väärennykset. Sekä miehillä että naisilla rikoksesta epäiltyjen yleisin ikä oli 20 vuotta.
Suomen vankeusjärjestelmä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vankeusrangaistuksesta suoritetaan määräosa vankilassa ja loppuosa vapaudessa joko valvonnassa tai ilman valvontaa. Ehdonalainen vapauttaminen tarkoittaa vankeusrangaistukseen tuomitun vangin päästämistä suorittamaan loppuosa rangaistuksestaan vapaudessa. Jos tuomittu syyllistyy rikokseen ehdonalaisen aikana, hän joutuu takaisin vankilaan.
Alle kahden vuoden vankeusrangaistus voidaan määrätä ehdolliseksi. Ehdollisessa tuomittu joutuu vankilaan vain, jos hän syyllistyy rikokseen koeajan kuluessa. Jos tuomittu vankeusrangaistus on yli kaksi vuotta, se on aina ehdoton ja suoritetaan siis vankilassa. Alle 18-vuotiaalle ei ehdotonta vankeutta tuomita kuin poikkeustapauksissa. Vankeusvanki pääsee yleensä ehdonalaiseen vapauteen ennen kuin on suorittanut hänelle määrätyn rangaistuksen kokonaan.
Ehdottoman vankeusrangaistuksen sijasta voidaan tuomita yhdyskuntapalvelurangaistus. Tuomittu tekee tällöin työtä yhteiskunnan hyväksi. Edellytyksenä on, että tuomitun rangaistuksen pituus on enintään kahdeksan kuukautta vankeutta ja että tuomittu soveltuu ja suostuu yhdyskuntapalveluun.
Vapautumisen valmistelu aloitetaan hyvissä ajoin ennen vapautumista. Lyhyttä rangaistusta suorittavilla valmistelu voidaan käynnistää melko pian vankilaan saapumisen jälkeen. Pitkää tuomiota suorittavien vankien kohdalla vapautumisen suunnittelu aloitetaan noin puoli vuotta ennen vangin vapauttamista. Valvottu koevapaus on yksi osa suunniteltua vapauttamista. Sen suunnittelu aloitetaan aikaisintaan vuosi ennen vangin vapauttamista, jos sijoittajayksikkö katsoo palvelemaan vangin yhteiskuntaan sijoittumista ja vangin voidaan arvioida noudattavan koevapauden ehtoja.
Ehdonalaisesti vapautuneelle määrätään koeaika, joka on enintään kolme vuotta. Elinkautisesta vankeudesta ehdonalaisesti vapautuneelle vangille koeaika on aina kolme vuotta. Noin joka viides ehdonalaisesti vapautuva määrätään valvontaan. Valvonnan toteuttamisesta ja järjestämisestä vastaa Rikosseuraamuslaitos. Valvontaan määrätään, jos koeaika on vuotta pidempi tai rikos on tehty alle 21-vuotiaana. Myös vanki voi itse pyytää pääsyä valvontaan.
Jos ehdonalaisessa vapaudessa oleva vanki syyllistyy koeaikana uuteen rikokseen, silloin tuomioistuin ratkaisee tuleeko jäännösrangaistus panna käytäntöön kokonaisena vai vain osittain. Valvontavelvollisuunen törkeän rikkomisen johdosta tuomioistuin saattaa määräätä jäännösrangaistusta pantavaksi täytäntöön 4-14 päivää.
Vanki voidaan tietyin edellytyksin sijoittaa vankilan ulkopuolelle teknisin välinein tai muulla tavoin valvottuun koevapauteen enintään kuusi kuukautta ennen ehdonalaista vapauttamista tai koko rangaistuksen suorittamisesta vapauttamista. Vangilta edellytetään ehdottomasti päihteettömyyden ja muiden hänelle asetettavien ehtojen noudattamista koevapauden aikana. Koevapautta varten jokaiselle vangille laaditaan toimeenpanosuunnitelma, johon sisältyy muun muassa koevapaudessa olevan asuminen ja toimeentulo, toimintavelvoite, päivittäinen toiminta-aika sekä koevapauden valvonta. Koevapauden valvonnasta vastaa vankila.