Siirry sisältöön

Ruotsin kieli/Adjektiivien taivutus

Wikikirjastosta

Adjektiiveilla on kolme muotoa: en- ja ett-sukuisille sekä monikolle omansa. Normaalitapauksissa ett-muoto saadaan lisäämällä en-muotoon t-kirjain ja monikko saadaa vastaavasti lisäämällä a-kirjain, esimerkiksi fin - fint - fina (hieno). Katso alla oleva taulukko.


Ruotsin kielen adjektiivin taivutus
Perusmuoto (en sukuinen) fin
ett sukuinen fint
monikko fina

Poikkeuksia taivutusmuotoihin

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • jos en-muoto päättyy konsosnanttia seuraavaan t-kirjaimeen, mukaanlukien kahteen t:hen loppuvat adjektiivit, ett-muotoon ei lisätä toista t-kirjainta, esim. kort - kort - korta (lyhyt)
    Kuitenkin vokaalia seuraavan t:n perään lisätään toinen t, esim. vit - vitt - vita (valkoinen)
  • konsonanttia seuraavaan d:hen loppuvissa adjektiiveissa ett-muodossa d putoaa pois ja tilalle tulee t, esim. hård - hårt - hårda (kova)
  • vokaalia seuraava d muuttuu ett-muodon edellä t:ksi, esim. blid - blitt - blida (lauha, leuto)
  • lyhyttä vokaalia seuraavaan m:ään loppuvilla adjektiiveilla monikossa m kahdentuu, esimerkiksi dum - dumt - dumma (tyhmä)
  • kahteen n:ään loppuvilla adejktiiveilla ett-muodossa toinen n tippuu pois t:n edeltä, esimerkiksi tunn - tunt - tunna (ohut, hutera)
  • el- ja er-loppuisilla adjektiiveilla monikossa e-kirjain katoaa, esimerkiksi vacker - vackert - vackra (kaunis)
  • en-loppuisilla adjektiiveilla ett-muodosta n katoaa t:n edeltä ja monikossa e katoaa, esimerkiksi galen - galet - galna (hullu)
  • sanalla liten (pieni) on neljä taivutusmuotoa eli liten - litet - lilla - små, joista lilla on yksikön määräinen muoto ja små monikko, sama pätee myös sanan yhdyssanaan, pytteliten.
  • jotkut adjektiivit eivät taivu ollenkaan, esim. bra (hyvä), fel (väärä), gratis (ilmainen), kul (kiva)

Adjektiivien vertailumuodot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Positiivi on vertailun perusaste. Vertailusanana on som (kuin).

  • Han är inte lika hungrig som jag. (Hän ei ole yhtä nälkäinen kuin minä.)

Komparatiivi kertoo, että verrattavaa asiaa on enemmän. Tavallisesti adjektiivin perusmuotoon vain lisätään pääte -are ja komparatiivi on yleensä taipumaton.

  • fin, -t, -a (hieno) --> finare (hienompi)

Komparatiivia käytetään kun verrataan henkilöä tai asiaa toiseen. Vertailusanana on än.

  • Lisa har en bättre bil än jag. (Lisalla on parempi auto kuin minulla.)

Superlatiivi on ylin muoto, josta selviää että ominaisuutta on eniten. Adjektiivin perusmuotoon lisätään pääte -ast.

  • dum, -t, -ma (tyhmä) --> dummast (tyhmin)

Superlatiivia käytetään kun verrataan kaikkiin muihin samassa ryhmässä.

  • Det här är den roligaste boken som jag vet. (Tämä on hauskin kirja jonka tiedän.)


Adjektiivin ja substantiivin määräinen muoto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

On kuusi tapausta, joissa sekä adjektiivi että substantiivi tulevat määräiseen muotoon.

  • den här gula stolen (tämä keltainen tuoli)
    kuitenkin rinnakkaismuodolla "denna" substantiivi menee epämääräiseen muotoon, mutta adjektiivi pysyy määräisessä muodossa (denna gula stol)
  • den där gula stolen (tuo keltainen tuoli)
  • hela vita tornet (koko valkoinen torni)
    kuitenkin omistusmuodon perässä substantiivi menee epämääräiseen, mutta adjektiivi pysyy määräisessä muodossa (hela mitt vita torn)
  • båda blåa nycklarna (molemmat siniset avaimet)
    kuitenkin omistusmuodon perässä substantiivi menee epämääräiseen muotoon, mutta adjektiivi pysyy määräisessä muodossa (båda dina blåa nycklar)
  • själv röda ankan (itse punainen ankka)
  • den gula stolen (se keltainen tuoli)
    kuitenkin "den som"-rakenteessa substantiivi menee epämääräiseen muotoon, mutta adjektiivi pysyy määräisessä muodossa:
    Sommaren 2076 var den heta sommar, som dödade många människor.
    Kesä 2076 oli se kuuma kesä, joka tappoi monia ihmisiä.