Ruotsin kieli/Adjektiivien taivutus
Adjektiiveilla on kolme muotoa: en- ja ett-sukuisille sekä monikolle omansa. Normaalitapauksissa ett-muoto saadaan lisäämällä en-muotoon t-kirjain ja monikko saadaa vastaavasti lisäämällä a-kirjain, esimerkiksi fin - fint - fina (hieno). Katso alla oleva taulukko.
Ruotsin kielen adjektiivin taivutus | |||
---|---|---|---|
Perusmuoto (en sukuinen) | fin | ||
ett sukuinen | fint | ||
monikko | fina |
Poikkeuksia taivutusmuotoihin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- jos en-muoto päättyy t-kirjaimeen, ett-muotoon ei lisätä toista t-kirjainta, esim. kort - kort - korta (lyhyt)
- d-loppuisissa adjektiiveissa ett-muodossa d putoaa pois ja tilalle tulee t, esim. hård - hårt - hårda (kova)
- sanalla liten (pieni) on neljä taivutusmuotoa eli liten - litet - lilla - små, joista lilla on yksikön määräinen muoto ja små monikko, sama pätee myös sanan yhdyssanaan, pytteliten.
- jotkut adjektiivit eivät taivu ollenkaan, esim. bra (hyvä), fel (väärä), gratis (ilmainen), kul (kiva)
Adjektiivien vertailumuodot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Positiivi on vertailun perusaste. Vertailusanana on som (kuin).
- Han är inte lika hungrig som jag. (Hän ei ole yhtä nälkäinen kuin minä.)
Komparatiivi kertoo, että verrattavaa asiaa on enemmän. Tavallisesti adjektiivin perusmuotoon vain lisätään pääte -are ja komparatiivi on yleensä taipumaton.
- fin, -t, -a (hieno) --> finare (hienompi)
Komparatiivia käytetään kun verrataan henkilöä tai asiaa toiseen. Vertailusanana on än.
- Lisa har en bättre bil än jag. (Lisalla on parempi auto kuin minulla.)
Superlatiivi on ylin muoto, josta selviää että ominaisuutta on eniten. Adjektiivin perusmuotoon lisätään pääte -ast.
- dum, -t, -ma (tyhmä) --> dummast (tyhmin)
Superlatiivia käytetään kun verrataan kaikkiin muihin samassa ryhmässä.
- Det här är den roligaste boken som jag vet. (Tämä on hauskin kirja jonka tiedän.)