Ruotsin kieli/Adjektiivien taivutus

Adjektiiveilla on kolme muotoa: en- ja ett-sukuisille sekä monikolle omansa. Normaalitapauksissa ett-muoto saadaan lisäämällä en-muotoon t-kirjain ja monikko saadaa vastaavasti lisäämällä a-kirjain, esimerkiksi fin - fint - fina (hieno). Katso alla oleva taulukko.

Ruotsin kielen adjektiivin taivutus
Perusmuoto (en sukuinen)	fin
ett sukuinen	fint
monikko	fina

Poikkeuksia taivutusmuotoihin

• jos en-muoto päättyy t-kirjaimeen, ett-muotoon ei lisätä toista t-kirjainta, esim. kort - kort - korta (lyhyt)
• d-loppuisissa adjektiiveissa ett-muodossa d putoaa pois ja tilalle tulee t, esim. hård - hårt - hårda (kova)
• sanalla liten (pieni) on neljä taivutusmuotoa eli liten - litet - lilla - små, joista lilla on yksikön määräinen muoto ja små monikko, sama pätee myös sanan yhdyssanaan, pytteliten.
• jotkut adjektiivit eivät taivu ollenkaan, esim. bra (hyvä), fel (väärä), gratis (ilmainen), kul (kiva)

Adjektiivien vertailumuodot

Positiivi on vertailun perusaste. Vertailusanana on som (kuin).

• Han är inte lika hungrig som jag. (Hän ei ole yhtä nälkäinen kuin minä.)

Komparatiivi kertoo, että verrattavaa asiaa on enemmän. Tavallisesti adjektiivin perusmuotoon vain lisätään pääte -are ja komparatiivi on yleensä taipumaton.

• fin, -t, -a (hieno) --> finare (hienompi)

Komparatiivia käytetään kun verrataan henkilöä tai asiaa toiseen. Vertailusanana on än.

• Lisa har en bättre bil än jag. (Lisalla on parempi auto kuin minulla.)

Superlatiivi on ylin muoto, josta selviää että ominaisuutta on eniten. Adjektiivin perusmuotoon lisätään pääte -ast.

• dum, -t, -ma (tyhmä) --> dummast (tyhmin)

Superlatiivia käytetään kun verrataan kaikkiin muihin samassa ryhmässä.

• Det här är den roligaste boken som jag vet. (Tämä on hauskin kirja jonka tiedän.)