Ruotsin kieli/Sanajärjestys
Ruotsin kielessä on kolme erilaista sanajärjestystä yleisesti käytössä; päälauseen suora ja käänteinen sekä sivulauseen sanajärjestys.
Päälauseen suora sanajärjestys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suora sanajärjestys tarkoittaa, että subjekti on ennen predikaattia. Kieltosanat sekä muut liikkuvat määreet tulevat päälauseissa ensimmäisen predikaattiverbin jälkeen.
Päälauseen käänteinen sanajärjestys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Päälauseen käänteinen sanajärjestys merkitsee, että predikaatti tulee ennen subjektia. Liikkuva määre tulee tällöin subjektin jälkeen.
Käänteistä sanajärjestystä käytetään, kun lause alkaa jollain muulla kuin subjektilla. Käytännössä ensimmäinen sana on siis joku seuraavista:
- ajan määre
- paikan määre
- objekti
- lauseadverbi
- syy / tavan määre
- kokonainen sivulause
- kysymyssana
Sivulauseen sanajärjestys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sivulauseen sanajärjestys on aina:
- konjunktio – subjekti – liikkuva määre – kieltosana – predikaatti – muut sanat
muistisääntönä KonSuLiKiePre
Konjunktion paikalle voi tulla relatiivilauseessa relatiivipronomini (som, vars tai vilket) tai relatiivinen adverbi (där, då, dit), ja epäsuorassa kysymyslauseessa kysymyssana, tai om, mikäli kysymyssanaa ei ole.
Liikkuvat määreet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Liikkuvia määreitä ovat seuraavat sanat:
- kieltosanat:
- inte
- aldrig (ei koskaan)
- ingen, inget, inga
- ingenting (ei mitään)
- knappast / knappt (tuskin)
- lauseadverbit:
- vanligen/vanligtvis (tavallisesti)
- verkligen (todella)
- säkert (varmasti)
- möjligen (mahdollisesti, oletettavasti)
- antagligen (luultavasti)
- naturligtvis (tietenkin)
- väl (kai)
- gärna (mielellään)
- hellre, helst (mieluummin)
- nog (tarpeeksi)
- kanske (ehkä)
- egentligen (oikeastaan)
- ju (-han, -hän)
- troligen (todennäköisesti)
- epämääräistä aikaa ilmaisevat adverbit:
- ibland (joskus)
- sällan (harvoin)
- ofta (usein)
- förr/tidigare/förut (aikaisemmin)
- alltid (aina)
- snart (pian)
- genast (heti)
- nyligen (äskettäin)