Siirry sisältöön

S2 Demokraattinen yhteiskunta/Kansalaisjärjestöt ja niiden historiaa

Wikikirjastosta

Kansalaisjärjestöt ja vaikuttaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansalaisjärjestöt ovat tavallisista kansalaisista koostuvia, hallituksesta riippumattomia järjestöjä. Järjestöjen tarkoituksena on edistää tavoitteita ja arvoja, joita ne pitävät tärkeinä. Yleensä tavoitteet ovat poliittisia, sosiaalisia tai eettisiä. Järjestöt pyrkivät vaikuttamaan yleisiin mielipiteisiin, poliittiseen päätöksentekoon sekä yksityishenkilöiden toimintaan ja valintoihin. Osa järjestöistä tekee myös suoraa hyväntekeväisyyttä, kuten kehitysyhteistyötä.

Kansalaisjärjestöjen kautta ihmiset voivat nostaa esiin itselleen tärkeitä asioita ja saada myös muut ajattelemaan niitä. Siksi järjestöjen kautta lähtee liikkeelle myös lakialoitteita. Suomessa jokainen äänioikeutettu kansalainen voi tehdä kansalaisaloitteen. Kansalaisaloitteella voi ehdottaa uutta lakia, tai pyrkiä muuttamaan tai kumoamaan olemassa olevaa lakia. Aloitteelle voi saada helpommin näkyvyyttä tunnetun järjestön kautta. Toistaiseksi eduskunnan käsittelyyn on päässyt 17 kansalaisaloitetta, mutta vain lakialoite tasa-arvoisesta avioliittolaista on hyväksytty.

Kansalaisjärjestöt toimivat usein painostusryhminä. Kansalaiset siis käyttävät valtaansa painostaakseen päättäjiä tekemään heidän haluamiaan päätöksiä. Painostusryhmä voi olla esimerkiksi oppilaskunta, joka osallistuu keskusteluun oppilaitoksensa käytännöistä ja tulevaisuudesta.

Kansalaisjärjestöt toimivat yleensä pitkäjänteisesti. Joskus kuitenkin halutaan tehdä nopeita ratkaisuja suoralla toiminnalla. Suoraa toimintaa voivat olla esimerkiksi aktivismi, mielenosoitukset, adressit ja kansalaistottelemattomuus. Toiminta saa usein paljon huomiota mediassa, mikä painostaa päättäjiä asian ratkaisemiseen. Joissain tapauksissa suora toiminta tai painostus voi johtaa konflikteihin yritysten tai viranomaisten kanssa.

Suomalaiset kansalaisjärjestöt ovat enimmäkseen yhdistyspohjaisia järjestöjä. Suomen yhdistysrekisterissä on noin 120 000 yhdistystä, joista noin 70 000 toimii tällä hetkellä. Tunnettuja Suomessa toimivia kansalaisjärjestöjä ovat esimerkiksi Mannerheimin lastensuojeluliitto, Eläinsuojeluliitto Animalia, Seta ja Ihmisoikeusliitto. Monet järjestöistä ovat kansainvälisiä yhteisöjä, jotka toimivat ympäri maailmaa. Sellaisia järjestöjä ovat esimerkiksi Punainen Risti, Unicef ja Amnesty International. Kansalaisjärjestöjä ovat myös pienet ryhmät, kuten asukas-, vanhempain- ja senioriyhdistykset sekä harrasteseurat.

Kansalaisjärjestöt ovat enimmäkseen voittoa tavoittelemattomia järjestöjä, joiden jäsenet ovat vapaaehtoisia. Yleensä järjestöt saavat rahoituksensa jäsenmaksuina ja lahjoituksina.

Kansalaisjärjestöjen historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansalaisten oma-aloitteinen toiminta on muuttanut maailmaa merkittävästi. Esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Etelä-Afrikassa pitkälle 1900-luvulle jatkuneen rotusorron loppuminen on suurelta osin kansanliikkeiden ansiota.

Suomessa kansalaisjärjestöjen toiminta alkoi 1800-luvulla. Tällöin vaikuttivat muun muassa raittiusliike ja työväenliikkeet. Rouvasväenyhdistykset toimivat yhteisen hyvän puolesta kaupungeissa, ja vapaapalokunnat huolehtivat turvallisuudesta. Ensimmäiset urheiluseurat perustettiin 1800-luvun puolivälissä, kun voimistelu- ja urheiluliike rantautui Suomeen.

1800-luvun lopulla naisasialiike ryhtyi ajamaan naisen aseman kohentamista perheessä, koulutuksessa ja päätöksenteossa. Suomen naisyhdistys perustettiin vuonna 1884 Yhdysvaltalaista mallia mukaillen.

Toisen maailmansodan jälkeisinä vuosina perustettiin lukuisia poliittisia järjestöjä, sekä sivistys-, opinto- ja nuorisojärjestöjä isänmaallisessa hengessä. 1960-luvulla ammattiyhdistystoiminta kasvoi merkittävästi, minkä jälkeen 1970-luvulla ympäristöliike kasvatti suosiotaan. 2000-luvulla pinnalle ovat nousseet erityisesti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia ajavat liikkeet, sekä ympäristö- ja eläinsuojelujärjestöt.

Nykyään kansalaisjärjestöillä on vielä enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa kuin ennen. Sosiaalinen media ja internet ovat tehokkaita alustoja, joilla voi kerätä samanmieliset yhteen. Sen lisäksi niitä voi käyttää tiedon levittämiseen ja julkiseen keskusteluun osallistumiseen. Kansalaisjärjestöt ovat tärkeä osa demokratiaa, sillä jokainen voi vaikuttaa niiden kautta päätöksentekoon.