S2 Ihmiset muuttavat maailmaa/1960-luku – vastarinnan vuosikymmen

Wikikirjastosta

Yhdysvalloissa oli voimassa rotuerottelulakeja.

Mustille ja valkoisille oli omat koulunsa, ravintolansa ja asuinalueensa.

Kansalaisoikeusliike vastusti rotuerottelua.

Liikkeen johtaja oli Martin Luther King.

Vietnamin sotaa vastustanut rauhanliike keräsi valtavasti kannattajia.

Erityisesti nuoret vastustivat sotaa. Hippiliike yhdisti sodan rauhanaatteen ja rock-musiikin.

Elintason nousun ja kansalaisoikeustaistelun vuosikymmenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talouskasvu palkankorotukset ja edulliset asunnot nostivat monen amerikkalaisen elintasoa 1940-luvun lopulla. Esikaupunkeihin kohosi keskiluokkaisia puutarhakaupunginosia, joihin yhä useammalla oli varaa muuttaa. Autojen halpeneminen ja ihmisten muuttaminen yhä kauemmas keskustoista tekivät yksityisautoilusta amerikkalaisen elämänmuodon keskeisen piirteen. Kaupunkien ulkopuolelle syntyi suuria ostoskeskuksia ja koteihin alkoi ilmestyä televisioita ja muita kodinkoneita.

Samaan aikaan kun valkoinen keskiluokka muutti esikaupunkeihin, köyhät mustat muuttivat pohjoisen suurkaupunkien keskustoihin, joihin syntyi köyhien kaupunginosia eli slummeja. 1950-luvulle tultaessa Yhdysvaltojen eteläisissä osavaltioissa oli yhä voimassa sisällissodan jälkeisiltä vuosikymmeniltä periytyvä rotuerottelulainsäädäntö. Monissa etelävaltioissa mustat eivät päässeet valkoisille varattuihin ravintoloihin, julkisiin käymälöihin tai saaneet istuutua bussissa valkoisten paikoille. Rotuerottelusta oli jo luovuttu esimerkiksi Yhdysvaltojen armeijassa ja osassa ammattiurheilua. Etelävaltioissa valkoinen enemmistö kuitenkin puolusti sitä kiivaasti. Esimerkiksi Ku Klux Klan –niminen viharyhmä uhkaili, pahoinpiteli ja murhasi rotuerottelulakeja uhmanneita.

Toisen maailmansodan jälkeen vaatimukset tasa-arvosta lisääntyivät. Natsien hirmutekojen paljastuminen asetti rotuerottelun epäilyttävään valoon. Monet mustat olivat palvelleet ja kaatuneet Yhdysvaltain armeijan riveissä. Sodasta palanneet havaitsivat olevansa rauhan oloissa toisen luokan kansalaisia. Erityistä huomiota herätti tapaus, jossa Rosa Parks -niminen musta nainen pidätettiin, koska hän kieltäytyi antamasta paikkaansa valkoiselle.

Mustien kansalaisoikeusliikkeen johtoon nousi pastori Martin Luther King, jonka johdolla Montgomeryssa järjestettiin yli vuoden kestänyt bussiboikotti. Parksin tapaus eteni lopulta korkeimpaan oikeuteen, jonka päätös asiassa johti rotuerottelulainsäädännön kieltämiseen.

Tasa-arvon vaatimukset herättivät vastustusta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Martin Luther King Jr puhumassa kuulijoille.

Kansalaisoikeusliikkeen saavuttamat voitot eivät tulleet helpolla. Ensimmäiset mustaihoiset oppilaat tuotiin eräisiin etelävaltioiden kouluihin poliisisaattueissa. Poliisi pidätti ja pahoinpiteli mielenosoittajia. Myös King joutui vankilaan uhmattuaan poliisin mielenosoituskieltoa. Kansalaisoikeusliike kuitenkin kasvoi ja keräsi yhä suurempia kannattajajoukkoja. Tässä suhteessa eräs liikkeen näyttävimmistä saavutuksista oli vuonna 1963 järjestetty ja satoja tuhansia osanottajia kerännyt ”marssi Washingtoniin”, joka huipentui Kingin puheen sanoihin: ”Minulla on unelma...”Kingin unelma tasa-arvosta oli marssin jälkeen askeleen lähempänä, kun presidentti Kennedyn hallitus sääti uuden kansalaisoikeuslain. Kansalaisoikeusliike herätti kuitenkin myös paljon vastustusta. Martin Luther King murhattiin vuonna 1968.

Kingin johtama kansalaisoikeusliike perustui väkivallattoman kansalaistottelemattomuuden ajatukselle. Kaikki eivät olleet yhtä maltillisia. Mustat pantterit -järjestö aseisti jäseniään itsepuolustustarkoituksessa. Kingin murhan jälkeen useita yhdysvaltojen suurkaupunkeja ravistelivat viikkoja kestäneiden väkivaltaisten rotumellakoiden sarjat. Meksikon olympialaisissa seuraavana kesänä Tommy Smith ja John Carlos herättivät huomiota tekemällä palkintokorokkeella Black power –tervehdyksen. Molemmille urheilijoille langetettiin elinikäiset kilpailukiellot.

Rauhanliike vastusti Vietnamin sotaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Osittain kansalaisoikeusliikkeen synnyttämää yhteiskunnallista tietoisuutta hyödyntäen ja sen ajatusten pohjalta syntyi Vietnamin sotaa vastustava rauhanliike. Yhdysvaltojen sotatoimien Vietnamissa laajentuessa, rauhanliikkeestä kasvoi miljoonien kannattajien massaliike. Rauhanliike sai myös eräänlaisen sukupolvikapinan luonteen, kun siihen osallistuneiden enemmistö tuli toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen syntyneiden nuorten aikuisten parista. Rauhanliikkeeseen osallistunut sukupolvi erosi vanhemmistaan monessa suhteessa. Sodan jälkeinen talouskasvu mahdollisti monille nuorille ennen näkemättömän korkean elintason. Amerikkalaisen kulutukseen perustuvan kulttuurin syntyminen synnytti myös kaupallisen viihteen kuluttamiseen orientoituneen nuorisokulttuurin, rock-tähdet, nuorille suunnatut viihde-elokuvat ja pop-musiikin. Nuorilla oli rahaa käytettävissään, mistä johtuen viihdeteollisuus keksi myydä heille musiikkia ja elokuvia.

Rock-musiikin kauhistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1960-luvun sukupolvi kasvoi hyvin erilaisessa maailmassa kuin vanhempansa. Tämä näkyi myös sukupolven omaksumissa arvoissa. Yksilönvapaus ja oman tiensä etsiminen olivat heille tärkeitä. Ne olivat ristiriidassa 50-luvun arvojen ja perinteiden kanssa. Toisaalta nuoret miehet olivat niitä, joita vietiin miljoonittain Vietnamiin taistelemaan. Yhdysvalloissa oli käytössä asevelvollisuusjärjestelmä ja lähes kuka tahansa saattoi joutua rintamalle.

Rock-musiikki, suuret festivaalit, sukupolven arvokapina ja Vietnamissa käydyn väkivaltaiseksi ja epäoikeudenmukaiseksi koetun sodan vastustaminen yhdistyivät nuorisokulttuurissa massaliikkeeksi. Rauhanliikkeeseen kytkeytyneen nuorisokulttuurin huippuvuosina on pidetty 1960-luvun loppua. Vuoden 1967 kesä tunnetaan rakkauden kesänä. Silloin San Franciscon Haight-Ashburyyn kerääntynyt vaihtoehtoisia ja kokeilevia elämäntyylejä kannattaneet hippiliikkeen edustajat ja heidän toimintansa nousi mm. pop-kulttuurin välityksellä yleiseen tietoisuuteen. Vaihtoehtoisiin elämäntyyleihin kuuluivat yhteisöasuminen, kokeellinen taiteellisuus, huumeet ja vapaan rakkauden ihanne. Kesälomalla San Franciscoon matkanneet nuoret levittivät hippikulttuurin elementit, pukeutumismuodin ja filosofian eri puolille maata palatessaan syksyksi kotiseuduilleen.

1968 keväällä tapahtunut Martin Luther Kingin murha oli synnyttänyt mellakoita suurkaupungeissa. Yhä raaemmaksi käyvä Vietnamin sota ja erityisesti amerikkalaissotilaiden My Lain kylässä suorittama siviilien joukkomurha lisäsivät rauhanliikkeen kannatusta. Rauhan puolesta mieltään osoittaneiden opiskelijoiden ampuminen oli aiheuttanut laajoja mellakoita ja opiskelijalakkoja yliopistoilla halki Amerikan. Poliisin ja nuorison välillä oli yhteenottoja. Vastakkainasettelu lisäsi rauhanliikkeen vetovoimaa kapinallisen nuorison parissa. Tunnetuin nuorisoliikehdinnän yksittäinen tapahtuma oli vuonna 1969 järjestetty Woodstockin rock-festivaali. Festivaaleille ahtautui yli puoli miljoonaa ihmistä. Festivaalin esiintyjälista pullisteli hippikauden suosituimpia artisteja: Jimi Hendrix, The Who, Jefferson Airplane, Janis Joplin ja Greatful Dead.