Sammakkoeläinten ja sanikkaiden sopeutumislevittäytyminen

Wikikirjastosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Sammakkoeläimien ja sanikkaisten sopeutumislevittäytyminen 400 miljoonaa vuotta sitten.

Geenimutaatioiksi kutsutaan geeneissä tapahtuvia pysyviä muutoksia. Näiden vaikutuksesta geeneissä syntyy erilaisia muotoja eli alleeleja. Geenimutaatiossa jokin DNA: emäksistä vaihtuu toiseksi, häviää tai emäsosia tulee lisää. Tämä voi muuttaa syntyvän proteiinin rakennetta ja johtaa solun rakenteen ja toiminnan muuttumisen. Esimerkiksi ihmisen iho tai silmien väri voi muuttua erilaiseksi mutaation seurauksena. Monet ympäristötekijät kuten ionisoiva säteily ja myrkyt aiheuttavat geenimutaatioita. Ilman ulkopuolista syytä, soluissa tapahtuu itsestään mutaatioita. Ne ovat yleensä seurausta DNA:n kahdentumisessa tapahtuvissa virheistä.

Sammakkoeläimet olivat ensimmäisiä vedestä maalle nousseita eläimiä, jotka pystyivät elämään maalla. Ennen maalle nousua sammakoeläimet tarvitsivat isommat evät saalistamiseen. Evistä kehittyi raajat, joilla sammakkoeläimet nousivat maalle. Hengittäminen onnistui keuhkoilla, jotka olivat jääneet varsieväisiltä kaloilta. Pikku hiljaa sammakot alkoivat nousta vedestä ja alkoivat kehittää parempaa verenkiertoa. Veren kierron paraneminen auttoi hengittämisessä, ja johti soluhengitykseen. Sammakoiden iho ei ollut sopiva maalla elämiseen, joten se kuivui herkästi. Se esti sammakoiden elämistä maalla.

Sammakoiden evoluutio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sammakko

Sammakot ovat muuttuneet aikojen mukana. Noin 380 miljoonaa vuotta sitten sammakoilla oli panssari, jolla ne pystyivät puolustautumaan toisilta eläimiltä. Näin ei kuitenkaan ollut heti niiden maalle astuessaan. Sammakot olivat ensimmäisiä maalle nousseita, mutta krokotiilit ja alligaattorit olivat toisina. Joten sammakot kehittivät itselleen panssarin uhkien vuoksi. Dinosaurusten sukupuuton aikana sammakot selviytyivät sopeutumalla elinympäristöön.

Sanikkaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saniainen

Sanikkaiset jaetaan alakaariin; liekokasveihin, kortteisiin ja saniaisiin.

Sanikkaiset olivat ensimmäisiä maakasveja, jotka syntyivät 400 miljoonaa vuotta sitten devonikauden alussa. Kortteet, liekokasvit ja saniaiset olivat ensimmäisiä maakasveja. Sanikaiset olivat rakenteeltaan monipuolisimpia ja kooltaan sammaleita isompia. Nykyään sanikkaiset ovat pienempiä kuin devonikaudella.

Sanikkaisilla oli maaelämän kannalta hyödyllisiä ominaisuuksia, esimerkiksi niiden juuret ottivat vettä ja siihen liuenneita ravinteita, lehdet olivat fotosynteesiä varten ja niillä oli varsi joka sisältää tukisolukkoa. Veden ja siihen liuenneiden aineiden kuljetusta varten sanikkaisten sisälle on kehittynyt johtosolukko. Sanikkaisten pintasolukko kesti hyvin kuivuutta, niille kehittyneiden ilmarakojen ansiosta ne pystyivät haihduttamaan vettä. Sanikkaiset ja sammaleet olivat ja ovat nykyäänkin lisääntymistavaltaan itiökasveja. Niiden alapinnan irtopesäkkeissä muodostuu itiöitä, suvutonta lisääntymistä tapahtuu itiöiden avulla. Varsinaisesti ne eivät ole sukusoluja, vaan pieniä lisääntymissoluja, joista kasvaa ilman hedelmöitystä uusi kasvi.

Suomessa sanikkaislajeja tunnetaan 40 erilaista.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]