Sienikirja/Lehmäntatti

Wikikirjastosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Star*.svg

Lehmäntatti kannataa kerätä jo nuorena

Lehmäntatti (Leccinum scabrum) on keskikokoinen kelvollinen ruokasieni, joskaan ei yhtä arvostettu kuin monet muut tatit.

Tunnistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lehmäntatin lakki on 5–15 cm leveä ja nuorena puolipallon muotoinen. Vanhoilla yksilöillä lakki on hieman laakeampi, toukkainen, pehmeä ja sienen valkoinen pillikerros roikkuu lakin reunan ulkopuolella. Yläpinta on väriltään ruskeansävyinen, mutta voi olla usein myös vaalea. Lehmäntatin pillistö on harmaanvalkoinen, pillit ovat kooltaan pieniä ja pyöreitä. Lehmän tatin jalka on 8-17 cm pitkä, vaaleanharmaa ja siinä on tummia pisteitä. Joskus pisteet on vain jalan alaosassa ja sielläkin hentoina. Lehmäntatin malto on vaaleaa ja vetistä.

Kasvupaikat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viihtyy monentyyppisissä koivu- ja sekametsissä, polkujen varsilla ja metsien reunassa. Lehmäntatti on koivun seuralainen ja hyvin yleinen koko Suomessa. Yhä yleisempi myös pihakoivujen alla ja puistojen nurmikoilla. Nurmikoilta voi löytää hyvin tummalakkisia lehmäntatteja. Kannatta keskittyä poimimaan nuoria, vielä hieman kovempia lehmäntatteja.

Säilöntä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sienen maku on mieto ja etenkin nuoret, vielä kiinteät, yksilöt kelpaavat varsin hyvin ruokasieneksi. Lehmäntatti ei sovellu kuivattavaksi eikä oikein pakastamiseenkaan. Lehmäntatti on parempi valmistaa heti tuoreeltaan.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjalähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sienikirjan sisällysluettelo
Kantarell, Iduns kokbok.png
Etusivu Haperot Korvasienet ja Mörskyt Rouskut Tatit

Vahverot ja Torvisienet

Lähteet

Merkkien selitykset

Mikä on sieni?

Sienten kerääminen?

Karl Johanssvamp, Iduns kokbok.png