Sienikirja/Nokitatti

Wikikirjastosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Nokitatti on vaikea säilöä pehmeän maltonsa takia.


Nokitatti (Leccinum variicolor) on syötävä sieni.

Tunnistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kyhmyinen lakki on 5–15 cm leveä, kupera. Noen värinen yläpinta on usein läikikäs. Pieni ja pyöreä pillinen pillistö vaaleanharmaa ja vahingoittuessa hieman punertava. Alaspäin levenevä jalka on 8-17 cm pitkä ja 2-3 cm paksu, valkoinen ja tanakka. Nukkatupsut ovat karkeita ja mustan värisiä. Valkoinen malto on leikkauspinnoissa heikosti punertuvaa ja jalan tyvestä vihreänsinistä, ja kiinteää.

Kasvupaikat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nokitatti kasvaa koivun seuralaisena kosteissa metsissä, kuten suon reunoilla ja korpimetsissä heinäkuusta syyskuuhun. Suomessa sitä tavataan yleisenä koko maassa.

Säilöntä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kannattaa kerätä vain nuoria ja kiinteitä sieniä. Säilöminen ei onnistu kovin hyvin, koska sienellä on niin pehmeä malto. Nokitatti on parasta heti valmistettavaksi.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tässä on kerrottu sivun lähteet.

Kirjalähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sienikirjan sisällysluettelo
Etusivu Haperot Korvasienet ja Mörskyt Rouskut Tatit

Vahverot ja Torvisienet

Lähteet

Merkkien selitykset

Mikä on sieni?

Sienten kerääminen?