Sienikirja/Nokitatti
Nokitatti (Leccinum variicolor) on syötävä sieni.
Tunnistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kyhmyinen lakki on 5–15 cm leveä, kupera. Noen värinen yläpinta on usein läikikäs. Pieni ja pyöreä pillinen pillistö vaaleanharmaa ja vahingoittuessa hieman punertava. Alaspäin levenevä jalka on 8-17 cm pitkä ja 2-3 cm paksu, valkoinen ja tanakka. Nukkatupsut ovat karkeita ja mustan värisiä. Valkoinen malto on leikkauspinnoissa heikosti punertuvaa ja jalan tyvestä vihreänsinistä, ja kiinteää.
Kasvupaikat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nokitatti kasvaa koivun seuralaisena kosteissa metsissä, kuten suon reunoilla ja korpimetsissä heinäkuusta syyskuuhun. Suomessa sitä tavataan yleisenä koko maassa.
Säilöntä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kannattaa kerätä vain nuoria ja kiinteitä sieniä. Säilöminen ei onnistu kovin hyvin, koska sienellä on niin pehmeä malto. Nokitatti on parasta heti valmistettavaksi.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tässä on kerrottu sivun lähteet.
Kirjalähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen sieniopas (ISBN 951-0-30359-3) sivu 26
- Uusi sienikirja (ISBN 951-1-09106-9) sivu 117
- WSOY suuri sienikirja (ISBN 951-0-17255-3) sivut 211 ja 213
| Sienikirjan sisällysluettelo | |||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
Etusivu | Haperot | Korvasienet ja Mörskyt | Rouskut | Tatit |  | |||||||