Siirry sisältöön

Sienikirja/Nokitatti

Wikikirjastosta

Nokitatti on vaikea säilöä pehmeän maltonsa takia.


Nokitatti (Leccinum variicolor) on syötävä sieni.

Kyhmyinen lakki on 5–15 cm leveä, kupera. Noen värinen yläpinta on usein läikikäs. Pieni ja pyöreä pillinen pillistö vaaleanharmaa ja vahingoittuessa hieman punertava. Alaspäin levenevä jalka on 8-17 cm pitkä ja 2-3 cm paksu, valkoinen ja tanakka. Nukkatupsut ovat karkeita ja mustan värisiä. Valkoinen malto on leikkauspinnoissa heikosti punertuvaa ja jalan tyvestä vihreänsinistä, ja kiinteää.

Nokitatti kasvaa koivun seuralaisena kosteissa metsissä, kuten suon reunoilla ja korpimetsissä heinäkuusta syyskuuhun. Suomessa sitä tavataan yleisenä koko maassa.

Kannattaa kerätä vain nuoria ja kiinteitä sieniä. Säilöminen ei onnistu kovin hyvin, koska sienellä on niin pehmeä malto. Nokitatti on parasta heti valmistettavaksi.

Tässä on kerrottu sivun lähteet.

Kirjalähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sienikirjan sisällysluettelo
Etusivu Haperot Korvasienet ja Mörskyt Rouskut Tatit

Vahverot ja Torvisienet

Lähteet

Merkkien selitykset

Mikä on sieni?

Sienten kerääminen?