Mitä sienet ovat

Sienet (Fungi) ovat oma biologinen taksoninsa, joka eroaa sekä kasveista että eläimistä mm. siinä, että sienten solujen seinämät ovat kitiiniä eikä selluloosaa kuten kasveilla, eläinsolut taas ovat seinättömiä. Sienet myös hankkivat ravintonsa pääasiallisesti eri tavoin kuin eläimet tai kasvit.

Sienet yleensä

Sieniä esiintyy planeettamme kaikissa elinympäristöissä. Loissienet tartuttavat eläimiä, kuten ihmisiä, muita nisäkkäitä, lintuja ja hyönteisiä. Vaikutukset vaihtelevat pienestä kutiamisesta kuolemaan johtavaan verenmyrkytykseen. Toiset loissienet iskevät kasveihin aiheuttaen erinäisiä tauteja, kuten juurien lahoamista. Lisäksi on pieni määrä sieniä, jotka loisivat toisella sienilajilla. Useimmat putkilokasveista toimivat sienien kanssa vastavuoroisessa yhteistyössä, jota kutsutaan sienijuureksi, ja se avustaa juuria ravinteiden ja veden imemisessä.

Sienen osat

Sienen mään päällinen osa on itiöemä. Sienillä ei ole siemeniä. Sen sijaan sienillä on itiöitä joista alkaa niiden irtauduttua itiöemästä kasvaa sienten ’’’juuria’’’ rihmastoja. Rihmasto kasvaa maan alla.

Sienet arkielämässä

Arkikielessä sienistä puhuttaessa tarkoitetaan kuitenkin yleensä ruokasieniä. Ruokasienet ovat tiettyjen sienien maan päälle suvunjatkamistarkoituksessa kasvattamia itiöemiä. Ruokasienet sisältävät vaihtelevassa määrin trehaloosia eli sienisokeria. Joillakin ihmisillä on tätä kohtaan synnynnäinen entsyymipuutos, trehaloosi-intoleranssi, mistä syystä he voivat saada helposti vatsanväänteitä sieniateriasta.

Sieniryhmät

Sienet voidaan ryhmitellä eri tavoin. Varsin yleisesti ne jaetaan neljään pääryhmään: kantasieniin, kotelosieniin, leväsieniin ja limasieniin. Kantasienten ryhmään kuuluu mm. enin osa ruokasienistämme, mutta myös ruoste- ja nokisienet, kuten esimerkiksi männyn tervaroso ja viljanoet. Kotelosieniin kuuluvat ruokasienistämme mörskyt, huhta- ja korvasienet, mutta kotelosieniä ovat myös eräät homeet, hiivat ja härmät, ja muina esimerkkeinä torajyvä sekä koivun tuulenpesäsieni. Leväsieniin kuuluu mm. perunarutto ja limasieniin salaperäinen paranvoi.

Sienten elinympäristöt

Sieniä löytää lähes minkälaisesta elinympäristöstä tahansa. Niinpä onkin hyvä tietää, mistä mitäkin sientä pitäisi etsiä.

Elinympäristöt

Lehdot
Tuore kangasmetsä
Kuiva kangasmetsä
Luonnontilaiset metsät
Tunturikoivikko ja paljakka
Suot
Kosteikot
Kalkkivaikutus
Perinnebiotoppit
Dyynit
Palopaikat ja lanta-alustat
Puistot, pihat ja puutarhat
Joutomaat

Lähteet

Suomen sieniopas (ISBN 951-0-30359-3) sivu 478-483

Sienten kerääminen

Sienestämistä on kahta tyyppiä. Toinen tyyppi kerää vain ruokasieniä, mutta toinen tyyppi kerää sieniä tunnistettavaksi. Tässä muutamia vinkkejä.

Ruokasienten kerääminen

Tulee kerätä vain sieniä, jotka varmasti tuntee.
Ruokasieniä ei kerätä saastuneista paikoista.
Ruokasienet poimitaan puhtaina, multainen tyvi leikataan pois. Ja tutkitaan onko sienessä toukkia

Joka vuosi kannattaa opetella tunnistamaan muutama sieni, niin parin vuoden päästä on jo suuri valikoima sieniä, jotka tunnistat.

Laji tunnistus keräys

Jokainen sienikeräys laitetaan omaan paperi pussiinsa. Mitään ei leikata pois. Keräykset myös merkitään numeroilla. Merkitse vihkoosi, löytöpaikka, päivämäärä, isäntäpuu, kasvupaikkatiedot, tuntomerkit, jotka häviävät säilöessä. Jos sieni valokuvataan niin siitäkin tehdään merkintä. Joskus sienen joutuu lähettämään tunnistetavaksi kasvimuseoon tai johonkin yliopistoon.

Sienten kuljettaminen

Sienet laitetaan usein keräämisen jälkeen koriin tai ämpäriin. Hyviä tapoja on kerätä erikseen myös ryöpättävät ja muut sienet, mutta jokaisen lajin voi laittaa omaan pussiinsa. Sienten kantovälineen pitää olla myös sopivan tilava retkelle.

Sienten ravintoarvot

Tässä luvussa käsitellään sienten ravintoarvoja

Veden osuus

Sienistä noin 90 % on vettä, mikä on yhtä paljon kuin kasveissa. Vesi häviää valmistaessa, mutta raakoja sieniä syödessä tämäkin pitää ottaa huomioon.

Kivennäisaineet ja vitamiinit

Sienissä on runsaasti kivennäisaineita, muttei miltei ollenkaan vitamiineja. C-vitamiini puuttuu kokonaan.

Rasvapitoisuus

Sienien rasva on aika pehmeää ja sitä on 8- 1%.

Kuitupitoisuus

Sienissä on enemmän kuituja kuin esimerkiksi vehnäleseissä. Esimerkiksi herkkutatissa on kuivattuna 6,9 % kuituja mikä on 5,4 prosenttiyksikköä enemmän kuin ruisleivässä jossa kuituja on vain 0,5%.

Valkuaisaineet ja hiilihydraatit

Kuivatuissa sienissä on hiilihydraatteja noin 35 prosenttia ja noin 36 prosenttia valkuaisaineita.

Lähteet

Uusi sienikirja (ISBN 951-1-09106-9) sivut 268 - 271