Suomen historia/Suomen presidentit/K. J. Stålhberg

Kohteesta Wikikirjasto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kaarlo Juho Ståhlberg (ristimänimeltään Carl Johan, 28. tammikuuta 1865–22. syyskuuta 1952) oli Suomen ensimmäinen presidentti (1919–1925).

Hän oli juristi ja julkisoikeuden tutkija sekä Nuorsuomalaisen Puolueen johtohenkilöitä - "varpusten" siiven henkinen johtaja. Ståhlberg oli Haminan kaupungin valitsema valtiopäivämies säätyvaltiopäivien porvarissäädyssä.

Ståhlberg oli senaattori ja toimi niin sanotun Mechelinin senaatin kauppa- ja teollisuustoimituskunnan päällikkönä (= kauppa- ja teollisuusministerinä) 1905-1907. Hän erosi koska ei voinut hyväksyä eduskunnan muotoilemaa, kauppa- ja teollisuustoimialan piiriin kuuluvaa jyrkkää alkoholin kieltolakia.

Ståhlberg toimi eduskunnan puhemiehenä vuonna 1914. Suomen itsenäistyttyä hän oli eräs tasavaltalaisten johtohenkilöistä. Hän oli 1918 perustetun Korkeimman hallinto-oikeuden ensimmäinen presidentti. Ståhlberg vaikutti perustuslakikomitean puheenjohtajana merkittävästi Suomen uuden perustuslain (vuoden 1919 Hallitusmuoto) sisältöön. Hänet valittiin 25. heinäkuuta 1919 ensimmäiseksi Suomen tasavallan presidentiksi maltillisen oikeiston ja vasemmiston äänillä Eduskunnan suorittamassa vaalissa. Ståhlberg toimi presidenttinä vuosina 1919 - 1925.

Ståhlberg olisi voitu valita uudelle kaudelle vaalissa 1925 , mutta hän ei suostunut ehdokkaaksi haluten varjella demokratiaa pitkäaikaisilta johtajilta. Vuosien 1931 ja 1937 presidentinvaaleissa hän sai 149 ja 150 ääntä 300:sta, 151 ääntä olisi riittänyt valintaan. Ståhlberg oli ehdokkaana vielä Eduskunnan suorittamassa presidentinvaalissa vuonna 1946, mutta ei kuitenkaan tullut valituksi.

Ståhlberg oli 1930-luvulla liberaalista kansanpuoluetta edeltäneen Kansallisen Edistyspuolueen kansanedustajana. Ståhlberg oli liberaali.

Lapuan liike kyyditti 14. lokakuuta 1930 Kaarlo Juhon ja tämän vaimon Ester Ståhlbergin Joensuuhun saakka, koska Kaarlo Juho Ståhlberg oli esiintynyt oikeistoradikaalia toimintaa vastaan. Muilutusta vastaan nousi yleinen mielipide ja operaation suunnittelusta epäilty Suomen armeijan pääesikunnan päällikkönä toiminut kenraalimajuri Wallenius joutui eroamaan.