Suomen kieli/Elatiivi
(otettu Wikipediasta) Elatiivi eli sisäeronto on sijamuoto, joka ilmaisee liikettä jostakin ulos.
Suomen kielessä elatiivin pääte on -sta/-stä.
Esimerkkejä:
kissasta koirasta lehmästä Monikossa lisätään i + viimeinen vokaali ja/tai konsonantti saattaa vaihtua tai hävitä:
kiss/o-ista koir/-ista lehm/-istä keskus -> keskuksista
Yhdessä inessiivin eli sisäolennon ja illatiivin eli sisätulennon kanssa elatiivi on yksi sisäpaikallissijoista. Perusmerkitykseltään elatiivi on erosija, tarkoittaa konkreettisesti poistumista jonkin sisältä: talosta. Siitä on askel abstraktimpaan käyttöön: Havahduin mietteistäni. Suomessa usein jossakin kiinni olemista ilmaistaan sisäpaikallissijalla, joten on loogista, että otamme hatun päästä ja harjaamme pölyt vaatteistamme. Myös ulosmenoaukkoa ilmaistaan elatiivilla: Hyppäsimme ikkunasta. Puhe meni toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. Kuten monilla muillakin sijamuodoilla, myös elatiivilla on muitakin merkityksiä kuin perusmerkityksensä. Esimerkkejä:
Alkuperä: Tein takin vanhasta mekostani. Itku pitkästä ilosta. Lehdet alkavat tyvestä. Hänestä tuli opettaja. Puuttuminen: Takista puuttuu nappi. Estäminen tai estyminen (liittyy useimmiten verbin infinitiiviin): Estin häntä lähtemästä. Varoitin häntä putoamasta. Syy, aihe: Miestä epäillään murhasta. Sydämeni pakahtuu surusta. Puhuminen, tietäminen, tunteminen: Hän puhui sinusta. Mistä sen tiedät? Iloitsen menestyksestäsi. Pidätkö vihreästä teestä? Kiinni pitäminen: Pidä minua kädestä. Ota kiinni kaiteesta. Mielipide: Minusta tuo on ruma. Omasta mielestäni onnistuin. Maksaminen: Myin vanhan autoni tuhannesta eurosta. Tässä satanen vaivoistasi. Aika: alkuviikosta, heti aamusta Muita: Hän on sekaisin päästään, tiukka arvostaan. Sovimme asiasta. Sali täyttyi ihmisistä. Housut repesivät takapuolesta.