Suomen kieli/Imperatiivi
Imperatiivi eli käskymuoto
YKSIKÖN 2. PERSOONA
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Myönteinen muoto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Muoto on yksikön 1. persoonan vartalo:
lukea > minä lue|n > lue!
syödä > minä syö|n > syö!
antaa > minä anna|n > anna!
mennä > minä mene|n > mene!
olla hyvä > minä ole|n hyvä > ole hyvä!
Lisää esimerkkejä
Osta se heti!
Tulepa tänne! (tule + -pa-suffiksi)
Kielteinen muoto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- muoto on älä + yksikön 1. persoonan vartalo
Älä syö nyt!
Älä mene sinne!
Älä osta tätä!
Älä häiritse minua!
Älä kiroa!
MONIKON 2. PERSOONA:
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Myönteinen muoto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Muoto on perusmuodon (eli 1. infinitiivin) vartalo + -kaa/-kää
mennä > men|nä > Menkää ulos!
auttaa > autta|a > Auttakaa äitiä!
istua > istu|a > Istukaa!
olla hyvä > ol|la hyvä > Olkaa hyvät!
Lisää esimerkkejä
Opettaja sanoi kaikille: "Kirjoittakaa kolme esimerkkiä ennen ensi tuntia!"
Äiti huusi meille "Lähettäkää minulle postikortti!"
Kielteinen muoto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Muoto on alkää + verbin perusmuodon (eli 1. infinitiivin) vartalo + -ko/-kö
auttaa > autta|a > Älkää auttako!
panna > pan|na > Älkää panko!
Lisää esimerkkejä:
Älkää kysykö minua!
Älkää menkö sinne!
Älkää uskoko, mitä hän sanoo!
Harjoitus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Harjoitus on siirretty keskustelusivulle.