Kielioppi

Verbit

Verbit taipuvat persoonissa, tapaluokissa eli moduksissa ja aikamuodoissa eli tempuksissa.

Tempus (aikamuoto)

Aikamuoto, eli tempus ilmaisee verbin tapahtuma-aikaa puhehetkeen nähden (Juoksin maratorin eilen, menneisyys; Juoksen maratonin huomenna, tulevaisuus). Suomen kielessä on neljä päätempusta, ja kaksi harvemmin käytettyä liittotempusta.

Preesens - Mitä tapahtuu (nyt, tai tulevaisuudessa)
Imperfekti (tai preteriti) - Mitä tapahtui (menneisyys)
Perfekti - Mitä on tapahtunut (menneisyys)
Pluskvamperfekti - Mitä oli (jo) tapahtunut (menneisyyden menneisyys, mitä tapahtui ennen jotakin toista tapahtumaa)

Harvemmat liittotempukset eli

Liittopreesens - Mikä on tapahtuva (tulevaisuus, futuuri mutta ei käytetä nykykielessä, kirjakielestäkin se on jo hiljattain poistunut)
Liittoimperfekti - Mikä oli tapahtuva (menneisyyden tulevaisuus)

Preesens

Suomen kielessä preesensillä ilmaistaan mitä tapahtuu nyt, yleisesti tai tulevaisuudessa.

Linnut muuttavat syksyllä (tulevaisuus)
Vesi on märkää (yleisesti)
Minä olen tässä (nyt)

Imperfekti

Imperfekti on suomen kielen käytetyin tempus. Imperfekti ilmaisee äskettäin tapahtunutta tapahtumaa tai josta ei ole puhuttu aiemmin. Toisin kuin perfektillä, imperfektillä on suurempikin vaikutus nykyhetkeen, joskin usein imperfektissa puhuessa liitetään usein lauseeseen jonkunlainen ajanilmaus.

Juoksin maratonin eilen. (vrt. Olen juossut maratonin eilen)
Särit lasin toissapäivänä. (vrt. Olet särkenyt lasin toissapäivänä)
Hän ampui raketin viime vuonna. (vrt. Hän on ampunut raketin viime vuonna - voi olla kummassakin, lähes molemmat tarkoittavat samaa.)

Tosin perfektillä ilmaistaan tapahtumaa, joka on selkeästi tapahtunut paljon aikaisemmin, tai jolla ei ole paljoa merkitystä.

Perfekti

Perfektillä ilmaistaan suomessa tapahtumaa, joka on tapahtunut. Poikkeuksellisesti suomen kielessä voidaan perfektillä viitata myöskin tulevaisuudessa päättyvää tapahtumaa. Perfektiä käytetään yleensä sellaisen tapahtuman ilmaisemiseen, millä ei ole paljoa merkitystä, taikka tapahtumasta on jo paljon aikaa.

Huomenna olen lukenut tämän kirjan loppuun. (Kirja on vielä kesken, valmis seuraavana päivänä)
Olen juossut maratonin. (Puhuja on juossut maratonin jossain elämänsä vaiheessa)

Pluskvamperfekti

Pluskvamperfektillä ilmaistaan suomen kielessä tapahtumaa, joka päättyi ennen toisen tapahtuman alkua.

Puu oli kaatunut ennen kuin menin metsään. (Puu kaatui ennen metsään menoa)
Kissa oli kuollut ennen kuin otimme toisen kissan. (Kissa kuoli ennen uuden tuloa)

Liittopreesens

Liittopreesens on vanhahtava tulevaisuutta kuvaava aikamuoto. Vanhassa suomen kielessä sitä käytettiin futuurina, mutta nykyään preesens korvaa tämänkin muodon.

Liittopreesensiä käytetään yleensä vain yksikössä ja indikatiivissa. Se muodostetaan Olla-verbin preesensmuodoista, ja pääverbin partisiippista, jonka pääte on VA tai VÄ, monikossa VAT tai VÄT. Verbi "Olla" liittopreesensissä, kaikissa persoonissa:

(Minä) olen oleva
(Sinä) olet oleva
(Hän) on oleva

(Me) olemme olevat
(Te) olette olevat
(He) ovat olevat

On oltava (Passiivi?)

Liittoimperfekti

Liittoimperfekti on kielitieteellisesti luokiteltu preteritifutuuriksi, eli mennen ajan futuuri. Liittoimperfekti on yleiskielessä selvästi yleisempi kuin liittopreesens.

Se muodostetaan Olla-verbin imperfektistä ja partisiippista, jonka pääte on VA tai VÄ, monikossa VAT tai VÄT. Verbi "Olla" liittoimperfektin kaikissa persoonissa:

(Minä) Olin oleva
(Sinä) Olit oleva
(Hän) Oli oleva

(Me) Olimme olevat
(Te) Olitte olevat
(He) Olivat olevat

Oli oltava (Passiivi?)

Modukset

Indikatiivi

Verbin perusmuoto, esim. Kävelen.

Imperatiivi + Jussiivi

Imperatiivi, eli käskymuoto on kaikilla persoonilla lukuun ottamatta yksikön ensimmäistä persoonaa. Imperatiivi esiintyy myöskin vain preesensissä; Kävele! (Se toki taipuu perfektissäkin, mutta perfektimuoto on niin vanhanaikainen, että sitä saatetaan pitää täysin teoreettisena. Kukaan tuskin sanoo "Ole kävellyt!". Myös liittopreesensin käyttö on harvinaista.)

Jussiivi, eli periksiantomuoto taipuu vain 3. persoonissa ja passiivissa. Se taipuu preesensissä ja perfektissä. (Erittäin harvoin myös liittopreesensissä.) Jussiivia ei yleensä lueta omaksi modukseksi, koska sen muodot (kävelköön! kävelkööt! käveltäköön!) ovat päällekkäisiä imperatiivin (ja optatiivin) kanssa.

Konditionaali

Konditionaali on ehto, esim. Kävelisin, Kävelisit...

Potentiaali

Potentiaali mainitsee epävarmuuden, mutta todennäköisyyden. Se on aika harvinainen nykysuomessa ja korvataan nykyään "Todennäköisesti + indikatiivi"-tyyppisellä muodolla. "Kävellen"="Todennäköisesti kävelen". Olla-verbi on "Lienee"-vartaloinen.

Harvinaisemmat

Eventiivi

Eventiivi on yhdistetty konditionaali ja potentiaali. Sen tunnus on "-neisi", muuten, mutta l:n r:n ja s:n perässä assimilaatio muuttaa tunnusta. Esimerkiksi "Kävelleisimme" korvataan "Todennäköisesti kävelisimme". Sen olla-verbi on "Lieneisi". Se on suomen moduksista harvinaisin.

Optatiivi

Optatiivi on runokielinen kohtelias käskymuoto. Se korvataan nykyään "Imperatiivi + ole hyvä"-tyyppisellä ilmisulla. Toisin kuin muilla moduksilla, optatiivilla on passiivin persoonat [1]. Optatiivi taipuu:

Aktiivissa:

kävellön, kävellös, kävelköön, kävelköömme, kävelköötte, kävelkööt

Passiivissa:

käveltäön, käveltäös, käveltäköön, käveltäköömme, käveltäköötte, käveltäkööt

Aggressiivi

Erittäin epävirallinen modus, jossa on ponnekas kielto kieltosanatta. (Aggressiivilta puuttuu myönteinen muoto.) Taipuu jokaisessa persoonassa ja tempuksessa. Toimii indikatiivina, konditionaalina, potentiaalina ja eventiivinä. Esimerkki jokaisesta versiosta:

(Indikatiivi) Tämä mikään mopoauto ole!
(Konditionaali) Sinä minnekään lusimaan joutuisi!
(Potentiaali) Armeijasta ketään etukäteen päästettäne!
(Eventiivi) Kukaan sinua lynkanneisi, erittäin epätodennäköistä!

Substantiivit

Substantiivi, eli nimisana on sanaluokka, joka ilmaisee jotakin tavaraa, ihmistä tai paikkaa. Se myös vastaa kysymyksiin mikä, kuka, ketkä.

Yleisnimet

Yleisnimet ovat yleisiä sanoja, tai esineiden, asioiden nimiä. Esim. pöytä, tuoli, jakkara tai metsä.

Erisnimet

Erisnimet ovat tiettyjen ihmisten, paikkojen, eläinten tai tunnettujen asioiden nimiä. Esim. Finlandia-talo, Idols, Salatut Elämät, Helsinki.

Adjektiivit

Adjektiivejä eli "laatusanoja" käytetään usein muiden nominien kuvailemiseen.

Adjektiivit taipuvat sijamuodoissa, luvussa ja vertailuasteissa. Vertailuasteet

Positiivi (hieno)
Komparatiivi (hienompi)
Superlatiivi (hienoin)

Pronominit

Pronominit, eli asemosanat tai asemasanat korvaavat muita nomineja. Pronomineilla yritetään välttää nominien monikertaista toistamista, ja saadaan siten lauseet tai teksti sujuvammaksi.

Pronominiluokat

Persoonapronominit

1. Persoona

Yksikkö: Minä
Monikko: Me

2. Persoona

Yksikkö: Sinä
Monikko: Te

3. Persoona

Yksikkö: Hän
Monikko: He

Demonstratiivipronominit

Tämä, tuo, se, nämä, nuo, ne

Refleksiivipronominit

Itseni, Itsesi jne.

Indefiniittipronominit

Muu, jompikumpi, kaikki, kumpikin, kumpikaan, kumpainenkaan, kukin, kukaan, mikin, mikään, eräs, joku, jokin, moni, molemmat, usea, jokainen, muutama, sama, yksi

Interrogatiivipronominit

Kuka, kumpainen, ken, kumpi, mikä

Resiprookkipronominit

Toinen toisemme, toisenne, toisensa.

Relatiivipronominit

Joka, mikä

Numeraalit

Numeraalit, eli lukusanat ovat sanoja, jotka voidaan kirjoittaa sekä numeroilla että sanoilla.

Perusluvut

Yksi, kaksi, kolme jne. Vastaa kysymykseen "Mikä luku/numero?"

Järjestysluvut

Vastaavat kysymykseen "Mones(ko)?". Kolmas, sadas, tuhannes, miljardis.

Partikkelit

Alistuskonjunktiot

että, jotta, koska, kun, jos, vaikka, kuin, kunnes, jahka, ellen, jollen, joskin, kuten

Rinnastuskonjunktiot

Ja, ynnä, sekä, sekä-että, eli, tai, vai, taikka, joko-tai, mutta, vaan, sillä jne.