Suomen kieli/Suomen kieli käyttöön/Suot

Wikikirjastosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tältä näyttää suo (linkki Wikipedian artikkeliin).

Perusartikkeli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen pinta-alasta peräti kolmasosa on alun perin suota. Suo onkin hyvin tyypillinen ja ominainen asia Suomen luonnossa. Monille ulkomaalaisille suoperäinen maasto saattaa olla ainutlaatuinen kokemus. Suon synty on myös ainutlaatuista. Suot eivät kasva samalla lailla kuin metsät. Suo kerrostuu pikkuhiljaa eli muodostaa itse oman kasvualustansa.

Suot kuuluvat omalta osaltaan suomalaisen luonnon monimuotoisuuteen. Suolla elää monia eläinlajeja ja kasvaa monia kasvilajeja, jotka eivät viihdy muualla. Suon suojelu on tärkeää pelkästään näiden lajien säilymisen kannalta.

Marjoja ja turvetta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka suot ovat usein aika karuja paikkoja, niillä kasvaa monia erityisiä kasvilajeja. Suolla käydään poimimassa hilloja eli suomuuraimia ja karpaloita. Soilla kasvaa myös rahkasammalta. Linnuista soilla viihtyvät erityisesti kurjet, suokukot ja muuttohaukat.

Soista saadaan myös turvetta. Turvetta käytetään maataloudessa ja teollisuudessa.

Selitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen pinta-alasta (=alue) peräti (=jopa, niin paljon kuin) kolmasosa (=1/3) on alun perin (=alussa, ennen) suota (=märkä maa-alue, ruohoa ja vettä). Suo onkin hyvin tyypillinen (=ominainen, tyyppi, luonne, suomen tuntee siitä) ja ominainen (=oma, omistaa) asia Suomen luonnossa. Monille ulkomaalaisille suoperäinen (=maaperä, millainen on maan pinta) maasto (=metsä, luonto, maan muoto) saattaa olla (=on ehkä, voi olla) ainutlaatuinen (=vain yhden kerran tapahtuva, erikoinen, harvinainen) kokemus. Suon synty on myös ainutlaatuista. Suot eivät kasva samalla lailla (=samalla tavalla) kuin metsät. Suo kerrostuu (=tulee monta kerrosta, maata tulee lisää) pikkuhiljaa (=hitaasti, rauhassa) eli muodostaa (=tekee) itse oman kasvualustansa (=kasvaa alustalla, kasvaa jonkun päällä).

Suot kuuluvat (=olla osa jostain) omalta osaltaan (=omalla paikallaan, omassa tehtävässään) suomalaisen luonnon monimuotoisuuteen (=monta muotoa, paljon erilaista luontoa). Suolla elää monia eläinlajeja ja kasvaa monia kasvilajeja, jotka eivät viihdy (=viihtyä, eivät voi elää, eivät kasva) muualla. Suon suojelu (=pitää huolta, pitää hyvässä kunnossa) on tärkeää pelkästään (=vain, jo) näiden lajien säilymisen (=pysyä, ei kuole pois) kannalta (=takia, vuoksi, osalta).

Marjoja ja turvetta (=turve, ruoho, vanha maan alla oleva suon materiaali)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka suot ovat usein aika karuja (=karu, tyhjä, hurja, villi, ei ole mitään) paikkoja, niillä kasvaa monia erityisiä (=erityinen, erikoinen, harvinainen) kasvilajeja. Suolla käydään poimimassa hilloja (=hilla, lakka, keltainen vadelmanäköinen marja, joka kasvaa maassa) eli suomuuraimia (=suomuurain) ja karpaloita (=karpalo on marja). Soilla kasvaa myös rahkasammalta (=rahkasammal on kasvi, se on pehmeää ja kasvaa maassa). Linnuista (= -sta tarkoittaa osa jostain ryhmästä) soilla (=monella suolla, monikon adessiivi; suo+i+lla) viihtyvät (=viihtyä, voivat hyvin asuvat) erityisesti kurjet (=kurki), suokukot (=kukko, suokukko) ja muuttohaukat (=haukka, muuttohaukka).

Soista saadaan myös turvetta. Turvetta käytetään maataloudessa (=maanviljely) ja teollisuudessa.