Talouden suhdanteet

Hyvät ja huonot ajat vaihtelevat taloudessa

Suomi on tällä hetkellä yksi maailman vauraimmasta valtioista. Kun tutkitaan Suomen taloutta viimeisen sadan vuoden aikana, havaitaan, että se on kasvanut lähes koko ajan ja Suomen bruttokansantuote on kasvanut moninkertaiseksi. Tämä kielii Suomen vaurastumisesta.

Tarkemmin katsottaessa kuitenkin huomataan talouden kasvun olevan paljon epätasaisempaa. Kuten muussakin elämässä, myös taloudessa hyvät ja huonot ajat vaihtelevat. Näitä erilaisia kausia kutsutaan suhdannevaihteluiksi. Suhdannevaihtelut kuuluvat talouden kehitykseen ja johtuvat siitä, että kaikkia asioita ei osata eikä voida ottaa huomioon taloudellisia päätöksiä tehtäessä. Suhdannevaihtelut tarkoittavat käytännössä nousu- ja laskukausia, jotka vaikuttavat jokaisen kansalaisen elämään esimerkiksi tuotteiden ja palveluiden muuttuvina hintoina ja työpaikkojen määrän vaihteluna.

Nousukaudesta lamaan

Nousu- ja korkeasuhdanteet ovat talouden hyviä aikoja. Yritysten tuotteet menevät hyvin kaupaksi kotimaassa ja ulkomailla, ja talouskasvu kiihtyy. Vilkkaan kaupankäynnin ansiosta yritykset ja tehtaat palkkaavat lisää työntekijöitä, laajentavat toimintaansa ja investoivat uuteen tuotantoon. Kansalaiset ovat varmoja toimeentulostaan ja uskaltavat kuluttaa enemmän. Tavaroiden ja hyödykkeiden kysyntä on suurta ja syntyy uusia mahdollisuuksia kuluttaa. Työttömyys on matala tai vallitsee jopa työvoimapula, mikä voi johtaa palkkojen nousemiseen. Kun tuotannontekijät, kuten tehtaat ja työvoima, ovat lähes täyskäytössä, talouden kasvuvauhti hiipuu ja suhdannehuippu saavutetaan. Talous voi ylikuumentua ja hyvistä ajoista hullaantuneina saatetaan ottaa liikaa riskejä. Vaarana on inflaatio eli hintatason nousu, jos kysyntä ylittää tarjonnan.

Suhdannevaihteluille on tyypillistä, että hyvät ja huonot ajat seuraavat toisiaan. Laskukauden alkaminen voi johtua monista tekijöistä. Suomessa syynä ovat usein olleet viennin vaikeudet, sillä Suomi on pieni talous, jolle ulkomaankauppa on tärkeää. Kun tärkeissä vientimaissa on alkanut laskukausi, ne ovat vähentäneet kulutustaan. Suomalaiset tuotteet eivät ole menneet yhtä hyvin kaupaksi. Tällöin syntyy kierre, jossa yritykset joutuvat ongelmiin. Työttömyys lisääntyy lomautuksien ja irtisanomisten myötä ja ihmiset eivät voi enää kuluttaa yhtä paljon tuotteisiin ja palveluihin. Matalasuhdanteessa kulutus on alhaisimmillaan ja työttömyys korkealla. Yritykset ovat vaikeuksissa ja niitä menee konkurssiin. Lamaksi kutsutaan kautta, jolloin talous supistuu yhtäjaksoisesti kahden kvartaalin eli puolen vuoden ajan.

Inflaatio ja deflaatio

Inflaatioksi kutsutaan yleistä hintojen nousua ja rahan arvon heikkenemistä. Se tarkoittaa sitä, että samalla rahamäärällä ei saa ostettua yhtä paljon tuotteita ja palveluita kuin ennen. Hinnat voivat nousta, jos tuotantokustannukset, kuten raaka-aineiden hinta tai työntekijöiden palkat, kasvavat nopeasti. Tällöin on kyse kustannusinflaatiosta. Vastaavasti kysyntäinflaatiosta puhutaan silloin, kun hinnat nousevat kysynnän ylittäessä tarjonnan.

Inflaatiosta aiheutuu paljon haittaa. Ihmisten palkkojen ostovoima heikkenee ja heidän säästönsä menettävät arvoaan. Kansalaisilla ei ole varaa ostaa tuotteita, jolloin yritykset kärsivät ja työttömyys lisääntyy. Valtion kilpailukyky heikkenee, koska yritysten tuotteet eivät mene ulkomailla kaupaksi korkeiden hintojen takia. Pitkään jatkuva hintojen nousu aiheuttaa tyytymättömyyttä kansalaisten keskuudessa. Toisaalta inflaatiosta hyötyvät lainaa ottaneet, koska heidän lainansa pienenee koko ajan. Rakennusten ja muiden kiinteiden omaisuuksien arvo kasvaa yleisen hintatason mukana, joten niiden omistajat eivät kärsi hintatason noususta.

Deflaatioksi kutsutaan inflaation vastakohtaista tilannetta, yleistä hintojen laskua. Se syntyy tarjonnan ylittäessä kysynnän, jolloin hintoja lasketaan. Deflaatio on yhtä haitallinen kuin inflaatio. Hintojen laskiessa ihmiset vähentävät ja lykkäävät kulutustaan odottaen hintojen laskevan lähiaikoina vielä lisää. Tällöin kokonaiskysyntä vähenee ja talous supistuu.

Suhdanteita pyritään tasaamaan valtion toimenpiteillä

Suurista ja nopeista suhdannevaihteluista kärsii koko kansantalous. Suhdannevaihteluita pyritään tasaamaan finanssi- eli suhdannepolitiikalla ja rahapolitiikalla.

Finanssipolitiikan avulla vaikutetaan valtion tuloihin ja menoihin. Hyvä esimerkki on verotuksen säätely. Nousukaudella verotusta on varaa kiristää ja laskukaudella helpottaa, jotta ihmisillä olisi varaa kuluttaa. Kun laskusuhdanne tulee vastaan, yhtenä vaihtoehtona on odottaa huonojen päivien menemistä ohi. Toinen tapa on valtiojohtoinen elvytys. Siinä valtio tietoisesti kuluttaa enemmän kuin saa tuloja ja näin ollen velkaantuu. Julkisilla investoinneilla ja lisääntyneellä julkisella kulutuksella pyritään ylläpitämään yhteiskunnan taloudellista toimeliaisuutta ja saamaan heikko taloustilanne kohentumaan. Elvytystoimia voivat olla esimerkiksi verojen alentaminen ja suuret rakennushankkeet. Elvytyksen ansiosta syntyy lisää työpaikkoja, työttömyys vähenee ja ihmisten kulutus kasvaa. Tavoitteena on talouden suunnan kääntäminen nousuun. Toisaalta ongelmaksi voi muodostua valtion liiallinen velkaantuminen. Euroopan Unioni seuraa seuraa ja rajoittaa jäsenvaltioiden velkaantumista.

Myös rahapolitiikalla pyritään tasaamaan suhdannevaihteluita. Rahapolitiikkaa harjoittaa keskuspankki. Suomi kuuluu euroalueeseen ja rahapolitiikasta päättää Euroopan keskuspankki (EKP). EKP:n tärkeimpänä tavoitteena on ylläpitää hintavakautta, jolloin hintojen nousuvauhti on tasainen ja riittävän alhainen. Tavoitteena on pitää hintojen vuotuinen nousuvauhti keskimäärin hieman alle kahdessa prosentissa. Rahapolitiikan tärkeimmät välineet ovat korkotason ja rahamäärän säätely. Nousukauden aikana korkoja nostetaan ja rahamäärää vähennetään, jotta talous ei ylikuumenisi. Vastaavasti laskukauden aikana korkotasoa lasketaan ja rahamäärää lisätään, jotta talouden pyörät pysyisivät pyörimässä.

Suomen taloushistoria 1900-luvulta nykypäivään

Suomen talous on kasvanut viimeisen sadan vuoden aikana jatkuvasti. Silti matkaan on mahtanut kaikki suhdannevaihteluiden vaiheet nopeista nousukausista lamoihin. Kansainvälisten markkinoiden tilanne heijastuu Suomeen selvästi, koska Suomi on ns. avoin talous eli hyvin vahvasti riippuvainen ulkomaankaupasta.

1900-luvun alkupuolisko oli muutoksien aikaa. Ensin ensimmäinen maailmansota ja sisällissota horjuttivat juuri itsenäistyneen Suomen taloutta. Sen jälkeen Yhdysvalloista alkanut 1930-luvun syvä lama katkaisi hyvin alkaneen 1920-luvun kasvuhuuman. Laman aikana työttömyys kasvoi ja valtioiden välinen kaupankäynti kutistui. Toinen maailmansota heikensi taloutta edelleen ja sotakorvaukset hidastivat talouskasvua. Silti Suomi pääsi toipumaan sodasta varsin nopeasti. Jälleenrakentaminen Euroopassa lisäsi kysyntää ja Suomi pääsi osaksi kansainvälisen talouden kultakautta.

Talouskasvu taantui 1970-luvun öljykriisien aikana, mutta 1980-luvun loppupuolella Suomi oli noussut johtavien maailmantalouksien tasolle. Vapaa-aikaan ja palveluihin jäi enemmän rahaa kuin koskaan aiemmin. Suomen talous ylikuumentui ja se yhdessä Neuvostoliiton hajoamisen kanssa ajoivat Suomen historiansa syvimpään lamaan moneksi vuodeksi 1990-luvun alussa. Kulutus ja investoinnit laskivat jyrkästi, yrityksiä meni konkurssiin ja Suomeen syntyi suurtyöttömyys. Valtio velkaantui nopeasti ja myös suomalainen pankkijärjestelmä oli vaikeuksissa. Suomen talous kääntyi nousuun 1990-luvun puolessa välissä ja sitä vauhdittivat modernin elektroniikkateollisuuden kehittyminen ja EU-jäsenyys.

Vuonna 2008 alkanut finanssikriisi ja vuonna 2010 alkanut euroalueen valtioiden velkakriisi ovat supistaneet Suomen taloutta 2000-luvulla. Tällä hetkellä (vuonna 2018) Suomen talous on palannut takaisin kasvu-uralle.