Tilintarkastus

Kohteesta Wikikirjasto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tilintarkastus on talousyksikön tutkimista, jonka tarkoituksena on käsityksen ilmaiseminen tutkitusta tilinpäätöksestä tai siihen rinnastettavasta informaatiosta.

Tilintarkastustyön keskeinen perusolettamus (=aksiooma, postulaatti) on todennettavuus. Jotta tilintarkastuksesta voidaan puhua, on itsestään selvää, että jotain on todennettavissa (verification). Mitä on pidettävä riittävänä näyttönä, että jotakin on pidettävä totena tilintarkastuksessa? Taloustieteissä on käyty runsaasti filosofista keskustelua totuuden osoittamisesta ja koeteltavuudesta. Esimerkiksi teoria olisi luonteeltaan deduktiivista päättelyä, jonka perustana olevat postulaatit voitiin tajuta tosiksi suoraan arkikokemuksen pohjalta ilman erityistutkimuksia. Mutta miten voimme osoittaa tietävämme, ei ainoastaan luulevamme tai uskovamme jonkin asiantilan. Näyttö (evidence) voi olla joko luonnollista tai aikaansaatua taikka se voi perustua rationaaliseen päättelyyn. Luonnollisen näytön tilintarkastaja saa, kun hän näkee yrityksen tase-erittelyyn sisältyvän koneen, jonka tuntomerkit käyvät yksiin tase-erittelyn tietojen kanssa.

Hyvä tilintarkastustapa[muokkaa]

Hyvä tilintarkastustapa on kaikkia tilintarkastajia sitova yleinen normi, joka riippuu ensisijaisesti tilintarkastajien keskuudessa kulloinkin vallitsevasta käsityksestä. "Hyvä" ja "tapa" ovat keskeisiä filosofis-eettisiä käsitteitä. Eräs tilintarkastusta määrittävä käytäntö on liikemiesmoraali. Tämä kytkeytyy usein länsimaisessa kulttuuriperinnössä uskontoon. Moraalipohjan alkujuuret ovat lähtöisin kristillis-juutalaisesta etiikasta. Niinpä länsimaiset liikkeenjohtajat ovat etsineet Raamatusta niitä normeja, joihin he ovat pyrkineet käyttäytymistään sovittamaan. Häiriötekijäksi on muodostunut se, että talouselämä 2 000 vuotta sitten oli olennaisesti erilaista kuin tänä päivänä. Vaikka tilintarkastusta on saattanut esiintyä jo antiikin kulttuureissa, tilintarkastuksen historia rajoittuu nykyisessä muodossaan runsaaseen sataan vuoteen. Raamattuun ei ole kirjattu tilannekohtaisia ohjeita liikemiesnormeista. Myös sanktionormit ovat muuttuneet vuosisatojen kuluessa. Eettiset käsitykset muuttuvat ajan ja olosuhteiden myötä. Aikaisemmin etiikka yhdistyi teologiaan, mutta nykyisin sitä pidetään filosofian tieteenhaarana. Sen tarkoituksena on selvittää ihmisen tekojen ja tekemättä jättämisen hyväksyttävyyttä tai moitittavuutta.

Hyvä tapa[muokkaa]

Pääartikkeli Hyvä tilintarkastustapa

Hyvä tapa on yläkäsite. Hyvä tilintarkastustapa ja hyvä tilintarkastajatapa on sen alakäsitteitä, jolloin ne ovat keskenään rinnasteisia. Hyvä tilintarkastustapa kuvaa sitä normistoa, jonka noudattamista voidaan jokaiselta tilintarkastajalta kohtuudella odottaa. On mahdollista määritellä myös, että hyvä tilintarkastustapa on sitä, mikä on hyvä käytäntö tilintarkastajien keskuudessa. Käsitettä ei ole ainakaan suomalaisessa lainsäädännössä täsmennetty, vaan sen täsmentäminen on jätetty tilintarkastajien ammatillisten yhteenliittymien tehtäväksi. Hyvä tilintarkastustapa kuvaa asianmukaisesti ja yleisesti hyväksyttävällä tasolla suoritetun tilintarkastuksen laajuutta ja toteutustapaa. Noudattamalla hyvää tilintarkastustapaa tilintarkastaja välttää työnsä moitittavuuden ja siitä mahdollisesti johtuvan vahingonkorvausvelvollisuuden (Satopää, 2003).

Tilintarkastus on ammattityötä[muokkaa]

Suomessa tilintarkastus on ammattityötä. Tilintarkastajalla tulee olla auktorisointi. Ainoastaan yhdistyksille sallitaan auktorisoimattoman tilintarkastajan käyttö.

Lähteet[muokkaa]

Satopää Rauno (2003): Suomalainen hyvä tilintarkastustapa pienyritysten tarkastuksissa : odotukset, sääntely, käytäntö, Turun kauppakorkeakoulu, Porin yksikkö. ISBN 951-564-141-1

Aiheesta muualla[muokkaa]