Viittaaminen digitaalisiin lähteisiin

Kohteesta Wikikirjasto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Ohjeita, neuvoja ja ehdotuksia historiantutkijoille, miksei muillekin

Mitä tämä ohjeistus kertoo[muokkaa]

Ohjeiston pohjana on Tapio Onnelan ja Jaakko Suomisen samanniminen verkkodokumentti, jonka jatkokehittely tapahtuu tästä lähtien wikiympäristössä tekijöiden luvalla (tekijät päättivät dokumentin siirtämisestä Wikikirjastoon Pedagogisia verkkoja kokemassa 5-vuotisjuhlaseminaarissa Turussa 9.10.2008).

Tämä ohjeisto on tehty malliksi, jonka perusteella digitaalisiin lähteisiin, vaikkapa Internetin tekstiarkistoihin, sähköpostiviesteihin, DVD-esityksiin, WWW-sivustoihin tai tietokonepeleihin voi tieteellisissä tutkimuksissa viitata. Ohjeiston pohjana on toiminut Tapio Onnelan ja Jaakko Suomisen laatima viittausopas (tekeminen aloitettu 1990-luvun puolivälissä). Aikaisempia versioita ovat yhdessä kommentoineet ja sorvanneet Turun yliopiston kulttuurihistorian oppiaineen teknologian tutkimuksen ryhmän jäsenet sekä muut innokkaat henkilöt. Kiitokset kaikille!

Ohjeisto on alunperin laadittu Turun yliopiston kulttuurihistorian oppiaineen tarpeisiin, ja viittauskäytäntö sekä lähteiden ryhmittely pohjaa kulttuurihistorian metodioppaan 'analogisten' lähteiden malliin. Tämä ei tietenkään estä viittausoppaan soveltamista ja käyttämistä parhaalla mahdollisella tavalla muillakin tieteenaloilla, mutta jos siis käytät tätä pohjana, mainitse alkuperäislähde. Palautetta, kysymyksiä ja korjauksiakin saa mielellään lähettää oppaan tekijöille. SISÄLLYS

   Yleistä 
   Oppaan rakenne 
   1. Digitaalinen alkuperäisaineisto
       1.1. Pelit 
       1.2. Verkkokeskustelut (Sähköpostiviestit, Uutisryhmät) 
       1.3. WWW-sivustot 
   2. Lähdejulkaisut 
       2.1. Digitoidut arkistodokumentit 
   3. Toisen käden lähteet eli sekundäärilähteet 
       3.1.Hakuteokset, tietopalvelut, luettelot ja viitetietokannat 
       3.2.Tutkimukset  
       3.3.Tilastot  
   4. Muita viittausoppaita ja viittausmalleja
       4.1. Internet-ohjeistot 
       4.2. Kirjallisuus

YLEISTÄ[muokkaa]

Internet on edelleen jatkuvan muutoksen alainen teknis-sosiaalinen verkosto, joten "lopullisia" ohjeita tai sääntöjä verkkolähteisiin viittaamisesta ei voi antaa. Niin ikään muut digitaaliset lähdetyypit ja julkaisumuodot ovat lähes jatkuvassa muutoksen tilassa. Näkökulmia ja viittauskäytäntöjä on tieteellisissä traditioissa useita. Ehdotuksemme on todellakin vain yksi ehdotus tai malli. Muita malleja, jopa standardeja, löytyy linkitettyinä oppaan lopusta.

Digitaalisten lähteiden viittaamisen perusta on sama kuin muidenkin lähteiden kohdalla: tavoitteena on, että lähde olisi viitteen avulla identifioitavissa ja annettu tieto tai viittaus tarkistettavissa. On siis syytä korostaa, etteivät sähköiset aineistot juuri eroa muusta tutkimuslähteistöistä.Verkkolähteiden(kin) identifiointiin tarvittavia perustietoja ovat dokumentin laatijan nimi, dokumentin otsikko, julkaisufoorumi tai säilytyspaikka ja päiväys. Viitattaessa esimerkiksi postituslistan tai uutisryhmän arkistoon tai WWW- sivuun vastaa paperijulkaisun "bibliografisia tietoja" dokumentin paikka Internetissä, eli siis osoite josta dokumentti löytyi tai jossa se edelleen sijaitsee. Riittää, että nuo tiedot mainitaan vain lähdeluettelossa, ellei ole erityistä syytä mainita niitä myös viitteessä.

Internet-lähteiden ryhmittelyssä on noudatettava omaa harkintaa ja sovellettava se kyseessä olevan tutkimuksen tarpeisiin. Toisin sanoen lähdeluetteloon ei kannata tehdä omaa kohtaa nimikkeellä "Sähköiset lähteet", jos on löytänyt Internetistä yhden tutkimusartikkelin, jota haluaa käyttää. Jos taas tietoverkoista löytyneet lähteet muodostavat selvän työn kannalta oleellisen joukon, ne on selvintä jaotella omaksi ryhmäksi, tai tarvittaessa jopa useammaksi erilliseksi kokonaisuudeksi. Pääsääntönä on, että Internet mielletään julkaisutoiminnaksi. Jos verkosta löytyvää aineistoa käytetään aikalaislähteenä, se sijoitetaan aikalaisjulkaisuihin. Jos taas sitä käytetään tutkimuksena, aineisto sijoitetaan tutkimuskirjallisuuteen. Kuvat voidaan sijoittaa lähdeluettelossa kohtaan "Kuvalliset lähteet" tai "Kuvat". (Katso digitaalisten lähteiden problematiikasta yleisemmin Agricolan Tietosanomissa 3/2001 julkaistusta artikkelista Tapio Onnela, Jaakko Suominen: Digitaaliset lähteet ja historiantutkimus <http://agricola.utu.fi/julkaisut/tietosanomat-1998-2005/numero3-01/digilahteet.html>)

OPPAAN RAKENNE[muokkaa]

Tämä opas on jaoteltu kolmeen osaan, jotka käsittelevät viittaamista digitaalisiin lähteisiin ja merkitsemistä lähdeluetteloon. Digitaaliset lähteet on jaettu

  1. alkuperäisaineistoon,
  2. lähdejulkaisuihin
  3. toisen käden lähteisiin. 

Luokkien olemusta ja sisältöä pohditaan myös lukujen sisällä

Tämä ohjeellinen jaottelu pohjaa historiantutkimuksen käytäntöihin.

1. Digitaalinen alkuperäisaineisto[muokkaa]

Tässä osassa puhutaan viittaamisesta peleihin, sähköpostiviesteihin, uutisryhmiin ja WWW-sivuihin.

Digitaalisella alkuperäisaineistolla tarkoitamme alunperin digitaaliseen muotoon, digitaalisen median ehdoilla tuotettua materiaalia. Helpoiten esimerkit löytyvät Internetin ja tietotekniikan piiristä. Digitaalista alkuperäisaineistoa ovat sähköposti- ja uutisryhmäkeskustelut ja ajankohtaiset WWW-sivustot tietyin reunaehdoin: nämä voidaan luokitella myös muihin kategorioihin kuuluviksi sisällöstä ja tutkimusongelmasta riippuen (tästä lisää myöhemmin). Digitaalista alkuperäisaineistoa ovat myös tietokonepelit, sähkökirjat, tietokoneohjelmat ja hypermediateokset, kun tutkimus kohdistuu niihin itsessään "digitaalisina lähteinä" tai niiden välittämään ja tuottamaan kuvaan (tässä tapauksessa lähinnä historiakuvaan tai representaatioihin).

1.1. Viittaaminen tietokonepeleihin[muokkaa]

Kahtalainen luonne mutta oleminen "alkuperäisaineistona" käy ilmi tietokonepeleistä. Tietokonepelien tai pelaamisen historiaa voi tutkia sinänsä: tutkija voi olla kiinnostunut esimerkiksi peliteollisuuden, pelikulttuurien tai pelityyppien muotoutumisesta ja muuttumisesta ajassa. Pelit itsessään ovat tällaisissa tutkimuksissa vain yksi mahdollinen lähderyhmä. Toinen vaihtoehto on muiden mediamuotojen tapaan tutkia tietokonepelien, vaikkapa (sota)strategiapelien historiakäsityksiä tai yleisemmin peleissä ilmenevää kulttuurista, esteettistä ja teknistä nostalgiaa. Tässä tapauksessa pelit ovat ensisijainen, tärkein lähderyhmä, eikä tutkimus välttämättä kohdistu pitemmän aikavälin kehitykseen tai kaukaisemman menneisyyden historiarepresentaatioihin. Kohteena voi olla esimerkiksi uusi, vastikään ilmestynyt peli. Se miten peleihin viitataan, riippuu tutkimusnäkökulmasta. Seuraavassa muutamia ehdotuksia:

Peliviite:

Civilization: Call to Power 1999.

Sopiva käytäntö on (elokuvien tapaan) pelin nimen esiintyessä tekstissä laittaa sulkuihin ilmestymisvuosi ja tuotantoyhtiö ja/tai alkuperämaa.

Lähdeluettelo (esim. luokka "Tietokonepelit")


Civilization: Call to Power. Director Cecilia Barajas. Producer Mark Lamia. Lead Designer William Westwater. Lead Programmer Steve Mariotti. Activision, Hasbro Interactive 1999.

Pelien yhteydessä on vaikea määritellä yksiselitteisesti paikkaa tai tilannetta, johon viitataan, koska tietokonepelit (tai digitaaliset pelit yleensäkin) eivät etene yksiselitteisesti tai lineaarisesti. Vuorovaikutteisuus ja moninaisuus on juuri digitaalisen pelin tunnusmerkki! Peliin voikin viitata yleisesti, "paikkaa" yksilöimättä. Esimerkiksi Doomin tai Quaken tapaisissa ammuntapeleissä (1st person shooters ja myös 3rd person shooters) kuten myös muissakin tapauksissa (seikkailupelit, strategiapelit) voi viitata tiettyyn tasoon tai kohtaukseen pelin osana:

Tomb Raider III, kolmas taso - loppu.

Pelien yhteydessä tekijää ei voi enää nykyään määritellä yksiselitteisesti, koska tekijätiimit ovat paisuneet valtaviksi. Lähdeluettelossa on kerrottava ainakin pelin nimi, (alkuperäinen) ilmestymisvuosi, julkaisuja ja tekijäryhmä. Jos pelin versiolla tai korjauspaketeilla on tutkimuksen kannalta merkitystä, nämäkin tiedot ja päivitysvuodet on ilmoitettava. Tekijöiden nimistä kannattaa mainita tutkimuksen kannalta olennaisimmat: pääsuunnittelija ja käsikirjoittaja, pääohjelmoijat sekä äänen ja grafiikan tekijät ainakin siinä tapauksessa, että ne ovat tutkimuksen kannalta merkityksellisiä. Monikansallisten peliyhtiöiden yhteydessä ei voi kirjojen tapaan merkitä yksiselitteisesti kustannus- tai painopaikkaa. Tuotantomaa voidaan ilmoittaa, jos se käy selväksi ja on tutkimuksen kannalta olennaista tietoa. Lähdeluettelomerkintä muistuttaa elokuvien merkintätapaa. Verkkopeleihin viittaaminen voi olla vielä ongelmallisempaa esimerkiksi ajoituksen tai "kohdan" määrittämisen suhteen.

1.2. Verkkokeskustelut[muokkaa]

Verkkokeskusteluja tai sivustoja voi käyttää niin ikään tutkimuskohteena joko historiallisina ilmiöinä itsessään ja/tai historiakuvan välittäjinä. Ensimmäisestä käy esimerkkinä vaikka Linux- käyttöjärjestelmän muotoutumisen tutkiminen järjestelmän kehittäjien 1990-luvun alussa käymän sähköposti- ja uutisryhmäkeskustelun perusteella. Toisaalta tutkimuksen kohteena voi olla vaikka se, miten Balkanin konfliktin osapuolet käyttävät verkkotiedotuksessaan menneisyyden tapahtumia ja tulkintoja selityksenä konfliktille ja omalle toiminnalleen. Verkkokeskusteluihin tai WWW- sivuihin voi viitata seuraavilla tavoilla:

Sähköpostiviesti

Viite:

Timo Ala-Vähälän kirjoitus H-verkko -sähköpostilistalla 20.9.1994.

Tai

Timo Ala-Vähälä: Re: Logos & Mythos. H-verkko -sähköpostilista, 20.9.1994.

Lähdeluettelo:

Ala-Vähälä, Timo: Re: Logos & Mythos. H-verkko <h-verkko@sara.cc.utu.fi>, 20.9.1994.

Tai viittaaminen keskusteluun yleisemmin:

H-verkon <h-verkko@sara.cc.utu.fi> Logos & Mythos -keskustelu syyskuussa 1994.

Jos postituslista arkistoi sille lähetetyt puheenvuorot, sen arkistoon on tallennettu jokainen keskustelupuheenvuoro omana tiedostonaan. Ala- Vähälän kirjeen tiedostonimi on 0465.html. Koska myös arkistot voivat vaihtaa paikkaa tai lakata olemasta, tulisi ilmoittaa päivämäärä jolloin dokumentti haettiin arkistosta. Lähdeluettelossa asian voi siis ilmaista näin:

Ala-Vähälä, Timo: H-verkko <h-verkko@sara.cc.utu.fi>, Re: Logos & Mythos. 20.9.1994, H-verkko -sähköpostilistan arkisto <http://www.utu.fi/hum/historia/hverkko/arkisto/0465.html>. 15.1. 2002.

Viimeinen päivämäärä viittaa siihen, milloin tutkija on viestin arkistosta hakenut. Se viittaa aikamääreeseen, jolloin ko. lähde on mainitusta paikasta ainakin löytynyt.

Keskustelulistan puheenvuorot ovat loppujen lopuksi melko yksinkertaisia viittauksen kohteita. Verkosta löytyy kuitenkin paljon dokumentteja, joissa ei mainita tekijää lainkaan, päivämäärästä puhumattakaan. Kaiken lisäksi tiedot voivat muuttua. Esimerkiksi dokumentin kirjoittajan sähköpostiosoitteen mainitseminen - asia josta 1990-luvun puolivälissä keskusteltiin ei ole välttämätöntä, sillä osoitteet vanhenevat nopeasti, eikä tavallisten kirjojen tai kirjeiden kohdallakaan mainita kirjoittajan katuosoitetta! Tärkeintä on, että lähteen sijainti verkossa tuodaan selkeästi esille.

On myös elektronisia lähteitä tai viestejä, jotka välitetään Internetin kautta, mutta jotka eivät taltioidu tai arkistoidu verkkoon. Esimerkiksi sähköpostilaatikkoihin kertyvät kirjeet eivät ole julkisia dokumentteja, mutta niihin voidaan soveltaa samoja periaatteita kuin muuhunkin yksityiseen kirjeenvaihtoon. Tällaisessa tapauksessa mainitaan kirjeen kirjoittaja, otsikko, päivämäärä ja huomautus siitä, mistä kokoelmasta kirje löytyy.

Viite:

Suominen 1999, sähköpostikirje tekijälle.

tai ettei lähde vaikuta laajemmalta tutkimukselta

Jaakko Suomisen sähköpostikirje tekijälle 4.12.1999.

Lähdeluettelo:

Suominen, Jaakko: Mediahistorian lähteistä. Sähköpostikirje tekijälle 4.12.1999. Tekijän hallussa.

Tai otsikon "Kirjeenvaihto" alle erittelemättä:

Jaakko Suominen. Sähköpostiviestit. 4.12.1999., 12.12.1999, 18.12.1999. Tapio Onnelan arkisto.

Uutisryhmät

Uutisryhmien tai erilaisten keskustelusivustojen viestit ovat pitkälti sähköpostilistojen viestien kaltaisia, mutta viestit sijaitsevat eräänlaisilla sähköisillä ilmoitustauluilla. Viittauskäytännössä on yhtäläisyyksiä.

Viite:

Heikki Lempa: Ranskan vallankumous. sfnet.tiede.historia 4.12.1996.

Tai:

Heikki Lempan kirjoitus Ranskan vallankumous, sfnet.tiede.historia -uutisryhmässä 4.12.1996.

Lähdeluettelo:

Lempa, Heikki: Ranskan vallankumous, sfnet.tiede.historia, Usenet-uutisryhmä 4.12.1996.

Myös uutisryhmäviestejä arkistoidaan (esim. Google tarjoaa saataville kaikki Usenet uutisiin postitetut viestit arkistostaan <http://www.google.com/grphp?hl=en>). Tässä tapauksessa viestin yhteydessä tulee mainita url-osoite.

Viite:

Linus Torvalds: Free minix-like kernel sources for 386-AT. comp.os.minix 5.10.1991.

Lähdeluettelo:

Torvalds, Linus: Free minix-like kernel sources for 386-AT. comp.os.minix 5.10.1991. Googlen uutisarkisto <http://groups.google.com/groups?selm=1991Oct5.054106.4647%40klaava.Helsinki.FI> 15.1. 2002.

1.3. WWW-sivustot[muokkaa]

Yksittäisten viestien sijasta voi varsinkin lähdeluettelossa mainita keskustelujen aihepiirit, joihin viestit liittyvät. WWW-sivuilla esitetään monenlaista materiaalia. Dokumenttien sijaintipaikka pyritään pääsääntöisesti ilmoittamaan URL-osoitteena (Uniform Resource Locator), jolloin dokumentit voi hakea WWW-selaimella. Viitteestä on ilmettävä sivun "omistaja" ja sivun sisältö - jos se on määriteltävissä. Päivämäärä on oleellinen, koska sivujen osoitteet voivat muuttua. Samasta syystä on tärkeää, että WWW-sivusta ilmoitetaan osoitteen lisäksi muutakin informaatiota, sillä vaikka sivun osoite olisi muuttunut tai koko sivu poistettu verkosta, on mahdollista hakea näitä "kuolleita sivuja" Internet-arkistoista. Ne keräävät kaiken verkossa julkaistun materiaalin ja arkistoivat dokumentit tietokantoihinsa. (katso tästä lisää Tapio Onnela: Internet-arkisto avattu - aikamatka Internetin 1990-luvulle, Agricolan Tietosanomat 2/2001. <http://www.utu.fi/agricola/tietosanomat/numero2-01/internetarkisto.html> 15.2. 2002.

Viite:

"IBM ja ympäristö". Suomen International Business Machinesin WWW-sivu <http://www-5.ibm.com/fi/ibm/environment/>. 15.1.2002.

Lähdeluettelo:

Suomen International Business Machinesin WWW-sivusto. <http://www.ibm.com/fi/>. 15.1. 2002.

Laajempien sivustojen yhteydessä on varsinkin lähdeluettelossa mahdollista mainita vain sivuston etusivun osoite, ei kaikkien käytettyjen sivujen osoitetta.


2. Lähdejulkaisut[muokkaa]

Tässä osassa kerrotaan viittaamisesta digitaalisiin lähdekokoelmiin ja kirjoihin

Internetiin skannataan eli kuvataan ja muunnetaan digitaaliseen muotoon alati kasvavalla tahdilla historiantutkimuksessa käyttökelpoisia alkuperäisaineistoja. Useimmat arkistot ja kirjastot ympäri maailmaa pitävät kunnia-asianaan myös julkaista säilyttämiään dokumentteja verkkosivuillaan. Tässä mielessä arkistojen ja kirjastojen tehtävä on muuttunut pelkästä säilyttävästä instituutiosta myös aineistoja julkaisevaksi tahoksi. Alkuperäisaineistojen julkaiseminen Internetissä voidaan rinnastaa paperille painettuihin lähdejulkaisuihin, jotka yleistyvät erityisesti 1800-luvulla, kun mm. keskiaikaisia lähteitä alettiin painaa jättimäisinä kirjasarjoina. Suomessa esimerkiksi Finlands medeltidsurkunder -sarjaa julkaistiin vuosina 1910-1935. Nyt samaista FMU-sarjaa ollaan julkaisemassa verkossa (katso tästä lisää: Tapio Onnela: Suomen keskiajan lähteiden julkaisuprojekti, Agricolan Tietosanomat 2/2001. <http://www.utu.fi/agricola/tietosanomat/numero2-01/fmu.html>).

Lähdejulkaisuna voidaan pitää myös digitoituja ja uudelleen Internetissä julkaistuja muita alkuperäisjulkaisuja ja materiaaleja kuten kirjoja, lehtiä, ääninauhoja tai elokuvia. Niiden lähdearvo on historiantutkimuksen kannalta hyvin lähellä alkuperäislähteen arvoa, mutta ne eivät kuitenkaan koskaan vastaa täysin alkuperäistä lähdettä. Alla olevassa esimerkissä on käytetty digitoinnin pohjana vanhinta versiota Kristoffer kuninkaan maanlaista. Versio on otettu 1905 ilmestyneestä lähdejulkaisusta.

Internetissä julkaistut alkuperäislähteet eivät siis ole alkuperäisiä lähteitä samalla tavalla kuin "analogisten lähteiden" arkistossa olevat alkuperäiskappaleet. Jos tutkija tutkii Internetiä, vaikkapa uutisryhmäkeskustelujen kehittymistä, niin lähteet luonnollisesti ovat autenttisia alkuperäislähteitä. (Voidaan toki kysyä, vaatisiko "autenttisuus" myös alkuperäisen lukulaitteen. Toisin sanoen täydellinen autenttisuus vaatisi mahdollisuuden käyttää alkuperäistä tietokonetta ja ohjelmistoja viestin lukemisessa.) Sama pätee myös tilanteessa jossa lähteet alunperin ovat syntyneet digitaaliseen ympäristöön, kuten vaikkapa presidentin sähköpostikirjeet. On enemmän kuin todennäköistä, että tämä lähderyhmä tulevaisuudessa muuttuu yhä tärkeämmäksi, kun valtioiden hallinnot ja yritykset siirtyvät enenevässä määrin sähköisten dokumenttien tuottamiseen.

Lähdekokoelmat ovat yleensä käyneet läpi tarkan valintaprosessin ja monesti niihin on liitetty selityksiä ja kommentaareja. Arkistossa, paperisten alkuperäislähteiden äärellä, tätä ylellisyyttä ei ole, vaan tulkinnat ja valinnat on tutkijan itse tehtävä. Kuten paperille painetuissa lähdekokoelmissa myös digitaalisissa kokoelmissa on hyviä ja huonoja kokoelmia, on luotettavia kokoelmia ja vähemmän luotettavia.

Digitaalisia lähdekokoelmia julkaistaan yleensä joko niin, että alkuperäislähteen sisältö on digitoitu, eli lähteen merkit muutettu nolliksi ja ykkösten jonoksi tai siitä on otettu digitaalinen valokuva, joka esitetään verkossa sellaisenaan tai sitten yhä useammin näissä molemmissa muodoissa. Tämä mahdollistaa sen, että lähteestä voidaan tehdä sähköisiä hakuja mutta myös tarkistaa, miten tarkasti skannattu aineisto on digitoitu. Näin on menetelty esimerkiksi Historiallinen sanomalehtikirjaston digitoinnissa. (katso tarkemmin: Tapio Onnela: Historiallinen sanomalehtikirjasto 1771-1860, Agricolan Tietosanomat 2/2002, <http://www.utu.fi/agricola/tietosanomat/numero2-01/sanomalehtikirjasto.html>.

2.1. Viittaus digitoituun arkistodokumenttiin[muokkaa]

Viite:

Kristoffer kuninkaan maanlaki, Tapaturman Tappoin kaari <http://www.utu.fi/agricola/hist/kktk/lait/kris/tapt.html>.

Lähdeluettelo:

Kristoffer kuninkaan maanlaki, Tapaturman Tappoin kaari. Digitoitu teoksesta: Suomen kielen muistomerkkejä 2, 1: Kristoffer kuninkaan maanlaki: Tukholman codex B 96 / julk. E. N. Setälä, M. Nyholm; Herra Martin suomeksi kääntämä. Helsinki : Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1905. Suomalaisen kirjallisuuden seuran toimituksia; 82. Agricola Suomen historiaverkko. <http://www.utu.fi/agricola/hist/kktk/lait/kris/tapt.html> 15.1.2002.

Viittaus digitoituun kirjaan

Viite:

Bacon (1626)1901, <http://www.orst.edu/instruct/phl302/texts/bacon/atlantis.html>.

Lähdeluettelo:

Bacon, Francis: The New Atlantis, (1626) From Ideal Commonwealths, P.F. Collier & Son, NewYork 1901. Digitized 1993. <http://www.orst.edu/instruct/phl302/texts/bacon/atlantis.html> 15.1.2001.

Kuten edellisestä esimerkistä näkyy, myös digitointiajankohdan voi mainita, jos se käy dokumentista ilmi.

3. Toisen käden lähteet eli sekundäärilähteet[muokkaa]

Digitaalisilla toisen käden lähteillä tarkoitamme digitaalisessa muodossa tai digitaalisessa mediassa ilmestyneitä kuvauksia, joiden koostamisessa on käytetty primääriaineistoa.

Tämän lähderyhmän voi jakaa ainakin kolmeen osaan :

3.1. hakuteoksiin 3.2. tutkimuksiin 3.3. tilastoihin

3.1.Hakuteokset, tietopalvelut, luettelot ja viitetietokannat[muokkaa]

Tähän ryhmään kuuluu laajoja yleistietopalveluja, joiden anti on kattavaa, informatiivista mutta yleensä lyhyttä. Tutkijan käytössä on sellaisia palveluita kuin elokuvien lyhyitä kuvauksia ja esittäjätietoja sisältävä Internet Movie Database <http://www.imdb.com> tai musiikin alan AMG All Music Guide <http://www.allmusic.com>. On kiistanalaista, viitataanko tällaisiin tietosanakirjamaisiin kohteisiin leipätekstissä, jossa kyseessä on lähinnä yleisesti tunnettu taustoittava tieto. Toisaalta tutkimuksen kohteena voi olla vaikka Internet Movie Databasen kirjoittajien tai aktiivisten sivuille kommentteja lähettävien käyttäjien käsitys historiallisesta elokuvasta lajityyppinä, jolloin voidaan viitata yksittäisiin sivuihin, viesteihin, kuviin tai kirjoituksiin. Tässäkin tapauksessa siis käsittelytavat vaihtelevat. Lähdeluetteloon tietopalvelut voi kuitenkin merkitä esim. seuraavasti kokonaisuuteen, jossa voi olla digitaalisten tietopalveluiden lisäksi myös tietosanakirjoja tai hakuteoksia:

Internet Movie Database <http://www.imdb.com>.

Hakuteokset voivat olla myös cd-rom- tai dvd-muodossa, jolloin viitekäytäntö on esim. seuraava:

CD-Fakta, WSOY 2002.

Myös päätoimittajat voi mainita, viitteessä taasen yksittäisten artikkelien tekijät, jos artikkeleita käytetään.

3.2.Tutkimukset[muokkaa]

Toisen käden tutkimuslähteisiin viitataan kuten muihinkin toisen käden lähteisiin Internet tai cd- rom eivät julkaisufoorumina poikkea tässä suhteessa analogisesta paperijulkaisusta. Viitteessä tietysti kannattaa mainita tarkasti lehden bibliografisten tietojen lisäksi pitää mainita minkä palvelun kautta ja koska lehtiartikkeli on haettu luettavaksi.

Viite:

Räsänen 2001, <http://www.ennenjanyt.net/1-01/d_es.htm>.

Lähdeluettelo:

Räsänen, Päivi: "Robert Darnton - kirjahistorioitsija ja historiallinen antropologi." Ennen ja Nyt, Historian tietosanomat, 1/2001, <http://www.ennenjanyt.net/1-01/d_es.htm>. 15.2. 2002.

(ISO 690-2 -standardin mukaan sama ilmoitettaisiin (soveltaen Suomeen) seuraavasti:

Räsänen, Päivi. Robert Darnton - kirjahistorioitsija ja historiallinen antropologi. Ennen ja Nyt, Historian tietosanomat. [verkossa] 1(2001): 1 [haettu 11.9.2001]. Löytyy osoitteesta <http://www.ennenjanyt.net/1-01/d_es.htm>. ISSN 1458-1396.) http://fi.wikibooks.org/skins-1.5/common/images/button_headline.png Viittaaminen tähän dokumenttiin:

Onnela & Suominen 2001, <http://www.utu.fi>.

Lähdeluettelo:

Onnela, Tapio & Suominen, Jaakko: "Viittaaminen digitaalisiin lähteisiin." <http://www.utu.fi>. 28.2.2002.

3.3.Tilastot[muokkaa]

Viite:

Tilastokeskus: Kulutuksen ja investointien volyymi 1860 - 1999 <http://www.stat.fi/tk/to/sarjat3.html>

Lähdeluettelo:

Tilastokeskus: Kulutuksen ja investointien volyymi 1860 - 1999 <http://www.stat.fi/tk/to/sarjat3.html> 15.2. 2002.

4. Muita viittausoppaita ja viittausmalleja[muokkaa]

4.1. Internetistä löytyviä ohjeistoja[muokkaa]

Erilaisia viittaustapoja on useita. Monet ohjeistosta ovat keskittyneet siihen, miten Internetissä julkaistuun tutkimuskirjallisuuteen ja -artikkeleihin tulisi viitata. Yksi levinneimmistä ja kattavimmista malleista on viittauksiin liittyvä ISO-standardi.

   * Haavisto, Timo: Internet-aineiston lähdekritiikki sekä lähdeviittauskäytännöt, verkkotiedonhaku. Tampereen yliopiston historiatieteen laitoksen kurssin Internet historiantutkimuksessa <http://www.uta.fi/laitokset/historia/sivut/ih99/ih5.html> 15.1.2002 .
   * Kemppinen, Lauri: Viittaaminen sähköisiin lähteisiin. 2. uudistettu versio. Helmikuu 2002. <http://www.edu.utu.fi/rokl/oppaat/viittausopas_02.pdf>. 28.2.2002.
   * Pajala, Antti: Lyhyt lähdeviite- ja lähdeluettelo-ohje sähköisille lähteille, Valtio-opin laitos, Turun yliopisto <http://www.utu.fi/yht/valtio-oppi/opiskelu/elektr_viite.html> 15.2. 2002. 
   * Excerpts from International Standard ISO 690-2 Information and documentation -- Bibliographic references -- Part 2: Electronic documents or parts thereof <http://www.nlc-bnc.ca/iso/tc46sc9/standard/690-2e.htm> 15.1. 2002.
   * Citing Electronic Sources (American Memory, The Library of Congress). <http://rs6.loc.gov/ammem/ndlpedu/resources/cite/index.html>. 20.2.2002
   * Hyviä esimerkkejä erilaisista digitaalisista lähteistä ja niihin viittaamisesta. (liikkuva kuva, kuva ja ääni) Citing Internet References In Essays <http://www.religioustolerance.org/int_cita.htm>. 20.2.2002. (Kattava vertailu erilaisista viittaustavoista) 
   * Citation Style Guides for Internet and Electronic Sources <http://www.library.ualberta.ca/guides/citation/index.cfm>. 20.2.2002.  
   * Roinila, Markku: Alustava katsaus Internet-lähteisiin viittaamisesta <http://www.helsinki.fi/~mroinila/katsaus.htm>. 28.2.2002.  
   * Lehtonen, Kari: Internet-lähteisiin viittaaminen <http://www.hit.fi/~lehtonen/intlviit.html> 28.2.2002.  


4.2. Kirjallisuutta[muokkaa]

   * Heinisuo, Rami - Ekholm, Kai: Elektronisen viittaamisen opas. Jyväskylä Jyväskylän yliopiston kirjasto, Jyväskylä 1997. 
   * Mälkiä, Matti: Teksti- ja kirjallisuusviitteiden laatiminen. Tampereen yliopisto, Tampere 1994. 
   * Ks. myös eri oppiaineiden ja oppialojen viittaus- tai metodioppaat.