Wikijunior Muinaiset kulttuurit/Caral

Wikikirjastosta
Caralin pyramidit Supejoen laaksossa, Perussa, ovat nykyään raunioina.


Caral oli varhaisimpia Perun suuria temppelikeskuksia tehneitä kulttuureja Perussa n. 3500-1800 eaa. Caralia ja muutamaa kymmentä muuta varhaista temppelikeskusta kutsutaan yhteisnimellä Norte Chico, "Pieni pohjoinen". Caralista on löydetty monia suuria pyramiditemppeleitä, huacoja, jotka on tehty noin 2800-2600 eaa. Caral oli uskonnollisten menojen ja muiden tapahtumien pitopaikka. Taajamassa asui noin 3000 ihmistä. Caralin asukkaat elivät mm. kurpitsan ja pavun viljelyllä ja kalastuksella.

Caral-kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Caral-kulttuuria sanotaan usein myös Norte Chicon ("Pienen pohjoisen") kulttuuriksi. Sen keskuksia olivat mm sisämaan Caral ja rannikon Aspero..

Caralista on löydetty quipua, joka on inkojen käyttämän tapaista "solmukirjoitusta",

Caralista ei ole löydetty ainakaan suoria todisteita sodista. Tämä ei tietenkään sulje sotien mahdollisuutta pois. Moni varhainen kulttipaikkahan oli suuren, sotaisan mahdin keskus. Caralin keskuksista on löydetty suuria varastohuoneita.

Tuohon aikaan ei seudulla osattu tehdä saviastioita eikä oikein taidettakaan. Sen sijaan suurella työllä tehtiin ja muotoiltiin suuria maakumpuja. Pyramidit ja maahan kaivetut pyöreät aukiot tehtiin uskonnollisista syistä. Caralista on löydetty varsin paljon maahan upotettuja aukioita. Puramidien suunta seurasi joen vartta.

Caralista on löydetty muun muassa panhuilujen ja trumpettia muistuttavan soittimen jäännöksiä.

Millä caralilaiset elivät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruokavalioon kuului jamssi (camote), kesäkurpitsa, pavut ja quava sekä paikallisia erikoisuuksia lucuma-hedelmä ja pacau-palkokasvipuu. Maissia saatettiin jo viljellä. Sen merkitys ei liene ollut suuri. Lisäksi syötiin merenherkkuja, kalaa, simpukoita, levää ja merinisäkkäitä. Näitä ei tietenkään ollut saatavilla kovin syvällä sisämaassa. On kuitenkin ajateltu, että meren antimilla on ollut merkittävä vaikutus Andien kulttuurien kehitykseen. Maaseutu ja merenrannan asukkaat tekivät vaihtokauppaa. Maaseudun väki saattoi hallita kalastajia puuvillalla, jota tarvittiin verkkojen valmistukseen. Kenties oli kuitenkin kyse molemminpuolisesta riippuvuudesta, sillä kalasta saatiin tarvittavaa proteiinia. Caralia on väitetty erääksi kaupan solmukohdaksi rannikon js sisämaan välillä.

Edeltäjät ja historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rakennuskiviä kuljetettiin eräänlaisissa suurissa "laukuissa", jotka oli tehty kaislaköysistä.

Caralin kulttuuri kertoo, että Keski-Andien kulttuurit syntyivät melko varhain, samaan aikaan kun Egyptissä tehtiin pyramideja.

Supejoen laakso on kapea hedelmällinen alue autiomaan, vuorten ja meren ympäröimänä. Jostain syystä seudulla alkoi noin 3600 - 2800 eaa suurten monumenttien rakentaminen. Tällöin ei osattu vielä tehdä saviastioita. Niinpä kautta kutsutaanesikeraamiseksi

Oliko tämä paikallinen vai muualta Perusta tai kauempaa mm Ecuadorista saatu ajatus, ei tiedetä.

Johtuiko kulttuurin muutos Andeilla ilmastonmuutokseen, ei ole varmaa.

Rannikon varhaiset keskukset syntyivät noin 3600-3200 eaa. Niiden asukkaat hankkivat elatuksensa ainakin osin maissin viljelyllä. Kalastus oli myös tärkeä elinkeino. Viljelijät rakensivat keskuksia, joissa harjoitettiin erilaisia uskonnollisia rituaaleja. Näistä tunnetuin on 100 ha laajuinen Huaricangan keskus Fortalezan jokilaaksossa ehkä vuodelta 3500 eaa. Näihin aikoihin ilmestyi myös Casmajoen laakson Sechin Bajo, josta on löydetty tasanne, upotettu piha ja ilmeisesti ihmisuhrausta esittävä seinällä oleva kohokuvio.

Tämän monumenttirakentamisen uskotaan kertovan voimakkaiden, sotia käyvien päällikkökuntien synnystä Perun rannikolle.

Noin 3200 eaa ilmestyi hieman Supejoen laaksosta etelään sijainnut suuri Bandurrian keskus, joka muistutti Caralia.

Noin 2800-2600 rakennettiin itse Caralin pyramidit. Kulttuuri laajeni noin 2500-2000 eaa sisämaahan. Caralin rakennettiin uusia rakennelmia noin 2300 eaa.

Noin 2200 eaa Caral rakennettiin uudelleen. Löydetyt soittimet on ajoitetu aikaan noin 2200 eaa.

Caral hiipui 1800 eaa, kun saviastiat levisivät alueella ja monet alkuajan kulttuureista nousivat. Eräs näistä oli sotaisa Cerro Sechin.

Caral hylättiin joko kuivuuden tai vieraiden valloittajien takia.

Kulttuurin maantiedettä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Supe-joki on yksi monista nykyään kuivaa Perun rannikkoseutua halkovista joista. Joki tuo vuoristosta vettä ja hedelmällistä lietettä. Jokilaaksoa ympäröi autiomaa. Caral sijaitsee joen varrella 23 m rannikosta sisämaahan, 182 km nykyisestä Liman kaupungista pohjoiseen.

Caral kuuluu laajempaan Norte Chicon kulttuuriin. Tähän kuuluu laajemmin kaksi muuta jokilaakosa. Supesta pohjoiseen on Pativilcan-Fortalezan joki, jonka varrella on varhaisia keskuksia mm Huaricanga. Etelässä on taas Huaura-joki.

Supen piirikunnan ala on nykyään 516 neliökilometriä, jossa asuu 24000 ihmistä, jolloin väentiheys on nykyään 47 asukasta neliökilometrillä. Supejoen laakson viljelty ala on nykyään noin 70 neliökilometriä.

Caral-kulttuuri käsitti Supejoen laaksossa ja rannikolla 18 temppelikeskusta 40 km matkalla. Caralin lähistöillä ovat etelärannalla Miraya, Lurihuasi ja pohjoispuoliskolla Alpacoto ja Pueblo Nuevo. Nämä ovat Caralista katsoen alle 10 neliökilometrin alalla.

Aspero sijaitsee rannikolla halliten laaksosta ehkä 20 neliökilometriä viljeltyä alaa.

Caral sijaitsee Supejoen laakson etelärannalla. Caralin ala on 66 hehtaaria. Seiiloin se oli suurin aikakauden keskus Andeilla.

Temppelikeskus sijaitsee laaksossa.

Suuret rakennelmat ovat temppelikeskuksen pohjoisosassa. Siellä on kuusi tasaista pyramidimaista kumpua aukion ympärillä.

Suurin temppeli on Templo Mayor. Sen mitat ovat noin 150x110 metriä, korkeus 28 metriä. Temppeli on rakennettu kahdessa vaiheessa. Keskuksen eteläosassa on pienempiä rakennelmia, muun muassa amfiteatteri ja temppeli, jossa on pyöreä alttari. Caral jakautuu eliitin temppelialueeelseen ja köyhemmän kansan alueeseen. Joki erottaa nämä toisistaan.

Pappiseliitin asuinalueella syötiin muun muassa ylellisyysruoka merileijonaa, mutta

köyhemmällä asuinalueella pääosin viljeltyjä kasveja ja hieman kalaa.

Caralissa asui noin 3000 asukasta. Ottaen huomioon alueen 19 keskusta kulttuuri käsitti ainakin 20 000 ihmistä.