Wikijunior Muinaiset kulttuurit/Hellenistinen

Kuuluu osana: Itäisen Välimeren kulttuureihin

Aleksanteri Suuri

Aleksanteri Suuri eli Aleksanteri III oli Makedonian kuningas vuosina 336 – 323 eaa. Häntä pidetään eräänä antiikin taitavimmista sotapäälliköistä. Aleksanterin isä Filippos II oli jo yhdistänyt Kreikan valtiot oman valtansa alle. Aleksanterin opettajana oli kuuluisa filosofi Aristoteles, joka opetti tälle puhetaitoa ja kirjallisuutta sekä oletettavasti politiikkaa ja etiikkaa. Filosofi teki syvän vaikutuksen nuoreen prinssiin.

Filippoksen kuoltua Aleksanteri peri varakkaan valtakunnan ja aikansa parhaiten koulutetut sotajoukot. Kreikkalaisten avulla hän kukisti Persian ja valloitti sen alueet kokonaan. Valloitusretkiensä aikana hän perusti lukuisia kaupunkeja, joista tunnetuin lienee Egyptin Aleksandria. Hän myös kasvatti armeijaa muiden kansojen sotilailla ja kannusti kreikkalaisia solmimaan avioliittoja persialaisten kanssa. Aleksanterilla itsellään oli kolme vaimoa ja lapsi ainakin yhden rakastajattaren kanssa. Kukaan lapsista ei ehtinyt saada omia jälkeläisiä, ennen kuin heidät tapettiin.

Aleksanterin kuoltua hänen seuraajakseen tuli hänen velipuolensa Filippos III ja poikansa Aleksanteri IV (323 – 309 eaa). Aleksanteri Suuren äiti Olympios tapatutti Filippoksen 317 eaa ja myöhemmin Kassandros niminen kilpailija surmautti Aleksanteri IV:n, kun tästä tuli täysi-ikäinen. Nuoremman Aleksanterin kuolemasta seurasi valtakunnan hajoaminen.

Aleksanteri Suuren valloitukset aloittivat hellenistisen ajan, jolloin kreikkalainen kulttuuri levisi Intiaan saakka ja sekoittui paikallisiin kulttuureihin.

Aleksanteri suuren kuoleman jälkeen hänen valloittamansa alueet jakautuivat sotapäällikköjen kesken.

Hellenistinen kausi

Hellenismi tarkoittaa Aleksanteri Suuren valloituksen seurauksena syntynyttä useiden kulttuurien yhteistä piiriä, jota sen johdossa olevat kreikkalaiset vallitsivat. Hellenismiä edelsi yksittäisten kreikkalaisten kaupunkivaltioiden aika, kun taas hellenistisellä kaudella valta oli suuremmilla yhtenäisillä kuningaskunnilla.

Hellenistisellä kaudella kreikkalainen kulttuuri muuttui voimakkaasti itäisen, erityisesti persialaisen vaikutuksen johdosta. Samalla itäiset kulttuurit saivat vahvoja vaikutteita kreikkalaisilta.

Ptolemaiosten Egypti (324 - 30 eaa.)

Ennen kreikkalaisten valloitusta Egypti oli ollut osa Persian valtakuntaa. Egyptiläiset olivat kuitenkin kapinoineet persialaisia vastaan useamman kerran. Tästä syystä egyptiläiset ottivat kreikkalaiset vastaan vapauttajina. Kun Aleksanteri vielä oivalsi egyptiläiseen tapaan julistautua jumalten jälkeläiseksi ja palvoi paikallisia jumalia, hänestä tuli suosittu.

Aleksanterin kuoltua Egyptin maaherraksi valittiin Ptolemaios, joka oli ollut Aleksanterin läheisiä ystäviä. Pian Aleksanterin seuraajien eli diadokkien välille syttyi sotia, joihin Ptolemaioskin otti osaa. Ptolemaios julistautui kuninkaaksi 306 eaa ja perusti Ptolemaiosten hallitsijasuvun.

Aluksi Ptolemaiokset eivät sekaantuneet egyptiläiseen uskontoon, mutta melko pian he omaksuivat faaraoiden tavat. Hellenistisellä ajalla Egyptiin muutti paljon kreikkalaisia, joille Ptolemaios jakoi maata. Kreikkalaiset muodostivat oman yläluokkansa, joilla oli omat lakinsa ja tapansa.

Antigonoksen (324 - 310 eaa.) ja Attalidien (282-133 eaa.) Vähä Aasia

Antigonos oli makedonialainen sotapäällikkö, jonka alueeksi muodostui Aleksanterin kuoleman jälkeen Vähä-Aasia ja Levantti eli Välimeren itärannikko. Pian Aleksanterin muut seuraajat liittoutuivat häntä vastaan, mutta sodan seurauksena solmittu rauha oli Antigonokselle edullinen ja 306 eaa. hän julistautui alueen kuninkaaksi. Antigonoksen kukistuttua 301 eaa, hänen pojastaan tuli myöhemmin Makedonian hallitsija. Alue joutui Lysimakhoksen haltuun.

Lysimakhoksen kuoleman jälkeen aluetta hallitsi Attalidien kuningassuku, joka syntyi Lysimakhoksen kenraalin otettua alueen haltuunsa. He hallitsivat Pergamonin kuningaskuntaa. Attalidit olivat tunnettuja hyväntahtoisuudestaan ja älykkyydestään. He puolustivat aluetta onnistuneesti maahantunkeutumista yrittäneitä kelttejä vastaan.

Seleukidien Persia (312-164 eaa.)

Seleukidit olivat Aleksanteri Suuren kenraalin Seleukos I:n jälkeläisiä, jotka hallitsivat Persiaa, kunnes parthilaiset nousivat valtaan. Seleukos I:n poika, puoliksi persialainen Antiokhos onnistui vakauttamaan isänsä vallan. Seuraavat sukupolvet joutuivat jatkuvasti taistelemaan asemastaan maakuntien itsenäistyessä yksi toisensa jälkeen, kunnes suvun onnistui vakiinnuttaa asemansa Syyriassa.

Antiokshos jakoi maita kreikkalaisille ja makedonialaisille sotilaille sotapalvelusta vastaan. Ympäri valtakuntaa perustettiin kreikkalaisia kaupunkeja, jotka levittivät heidän kulttuurinsa vaikutusta. Paikalliset kouluttautuneet luokat omaksuivat kreikkalaisia tapoja edistääkseen asemaansa ja makedonialaiset puolestaan paikallisia tapoja.

Hellenistinen taide (noin 323-146 eaa)

Osa kuuluisimmista kreikkalaisista patsaista - esimerkiksi Milon Venus - on tehty hellenistisellä kaudella. Hellenistinen taidesuuntaus oli voimissaan koko Aegean meren alueella. Hellenistisellä kaudella taiteen aiheet muuttuivat ja maallistuivat. Jumaltaruston aiheiden rinnalle tuli vertauskuvallisia ja jokapäiväistä elämää esittäviä kuvia. Myös muotokuvat olivat suosittuja.

Uudet hellenistiset valtakunnat suunnittelivat laajoja rakennusprojekteja ja uudistivat kaupunkejaan. Arkkitehtuuri oli tyyliltään mahtipontisia ja suurisuuntaisia. Rakennettiin paljon teattereita ja puistoja. Nykyisen Turkin rannikolla sijainnut Pergamonin kaupunki on malliesimerkki hellenistisestä arkkitehtuurista. Ennen rakennusprojektin alkamista, se oli yksinkertainen linnavuorella rakennettu linnoitus. Sen ympärille rakennettiin hellenistisellä kaudella lukuisia rakennuksia, joista tunnetuin lienee Pergamonin alttari, joka oli omistettu kahdelletoista jumalalle.

Hellenistisessä taiteessa oli kolme suuntausta realistinen eli luonnonmukainen, ekspressiivinen eli koristeellinen ja eklestinen eli uusklassinen. Realismi oli suosittu muotokuvataiteessa ja ekleettinen kopioi klassisen kauden teoksia. Ekspressiivisessä suuntauksessa korostettiin ihmisten ilmeitä, lihaksia ja pukujen laskostuksia. Taide oli rinnakkain kiinnostunut sekä pienestä ja hienostuneesta että suuresta ja mahtipontisesta.

Hellenistinen filosofia

Hellenistisen kauden filosofia oli kiinnostunut etiikasta eli siitä kuinka elää oikein. Pohdittiin, kuinka ihminen voisi saavuttaa onnellisen ja tasapainoisen elämän ja hallita itsensä ulkopuolisten asioiden vaikutusta elämäänsä. Kaikesta huolimatta filosofia rakentui antiikin Kreikan ja erityisesti Sokrateen perinnölle. Hellenistisellä kaudella Sokrateen ympärille oli muodostunut eräänlainen pyhimyskultti eli häntä palvottiin viisaana opettajana.

Stoalaiset opettivat mielenrauhan saavuttamista tunteita hillitsemällä ja elämällä sopusoinnussa hallitsemattoman todellisuuden kanssa. He uskoivat jumalalliseen suojelukseen ihmisten turvana.

Epikurolaiset taas eivät uskoneet jumaliin. Epikuroon mukaan mielenrauha seurasi kivun välttämisestä ja pelon voittamisesta. Elämässä tuli etsiä kohtuullisia nautintoja ja vaalia ystävyyttä. Käytännössä elämä oli usein hyvinkin yksinkertaista.

Skeptikoiden sanotaan ajatelleen, ettei totuutta ollut mahdollista löytää loogisen ajattelun pohjalta. Tunteiden hillitsemisen apuna oli pyrkimys välttää arvostelemasta tai kiittämästä maailmaa.

Kaikki kolme koulukuntaa pitivät mielenrauhaa onnellisuuden saavuttamisen edellytyksenä. Onnellisuus edellytti oikeaa kuvaa todellisuudesta. Stoalaisia ja epikurolaisia yhdisti se, että he uskoivat mielenrauhan löytyvät oikeanlaisesta maailmankuvasta ja todellisuuden ymmärtämisestä. Skeptikot taas uskoivat, ettei ihminen voi oikeastaan tietää mitään. Heille tiedon mahdottomuus oli oikea käsitys todellisuudesta.

Kreikankielistä kirjoitusta hellenistiseltä kaudelta

Koinee-kreikka

Koinee kreikka oli hellenistisellä kaudella syntynyt muista kielistä vahvasti vaikutteita ottanut murteellinen ja yksinkertaistettu kreikan kielen muoto. Sitä puhuttiin vuosina 300 eaa. - .500 jaa. Koineen kreikka oli hellenististä yleiskreikkaa. Aleksanteri Suuren valloitusten jälkeen kieli oli käytössä Egyptistä Intiaan saakka. Koineen kreikka oli aikanaan merkityksellinen kristinuskon levitessä syntyalueiltaan.

Sanasto

Arkkitehtuuri - eli rakennustaide on rakennusten ja rakennetun ympäristön, kuten kaupunkimaiseman suunnittelua ja koristamista.

Etiikka - on filosofian suuntaus, joka kysyy miten elää oikein ja hyvää elämää. Se pohtii moraalia eli ihmisen elämää ohjaavia arvoja ja niistä seuraavia valintoja.

eaa. - ennen ajanlaskun alkua.

Faarao - oli muinaisen Egyptin puolijumalana palvottu hallitsija.

Filosofia - on kreikaksi sanan mukaisesti rakkautta viisauteen. Filosofia tutkii aineetonta todellisuutta, joka ei ole mitattavissa luonnontieteellisin keinoin. Se pohtii todellisuuden luonnetta, tietämisen edellytyksiä, kauneutta ja arvomaailmaa, jonka pohjalta ihmiset tekevät päätöksiä elämässä. Filosofia nojaa ajattelussaan järkeen ja järkiperäisiin perusteluihin.

Kaupunkivaltio - kaupungin ja sitä ympäröivän maaseudun muodostama valtio.

Keltit - olivat Manner-Euroopassa vaikuttaneita sotaisia heimoja ja kansoja, jotka levittäytyivät voimakkaasti vuosina 500-200 eaa.

Makedonia - on Kreikan pohjoispuolella sijaitseva alue, jonka kulttuuri oli antiikin aikana käytännössä kreikkalaista.

Persialaiset - Lähi-Idän itäpuolella asunut indoeurooppalainen kansakunta, joka harjoitti omaa yksijumalaista uskontoaan ja valloitti useaan otteeseen laajoja alueita Lähi-Idästä, Kreikasta aina Intian rajoille saakka.

Realismi - on taiteessa pyrkimys jäljitellä todellisuutta mahdollisimman tarkkaan ja oikein.