Siirry sisältöön

Wikijunior Muinaiset kulttuurit/Hopewellin kulttuuri

Wikikirjastosta
Hopewell-alueen kartta englanniksi.
Kuparinen linnun kuva

Hopewellin kulttuuri (Myös: Hopewellin perinne, keskimmäinen itäisen metsämaan kausi) 100 eaa - 500 jaa oli pääosin itäisessä Yhdysvalloissa vallinnut intiaanien perinne, jonka vaalijat rakensivat suuria hautakumpuja.

Hopewellin kaudella viljelyn merkitys ravinnon saannissa nousi kasvien keräilyn ohi.

Hopewellin kulttuuri koostui monista kansoista. Asutus oli melko harvaa.

Hopewellin ihmisiä yhdistivät toiseen monimutkaiset kulttimenot, muun muassa hautaus. Kauppaverkosto ulottui laajalle alueelle.

Hopewell tunnetaan käsitöistään, muun muassa vuolukivestä tehdyistä piipuista.

Hopewellin jälkeen itäisen metsämaan perinne jatkui myöhäisvaiheena temppelikumpuja rakentavana Mississippin kulttuurina.

Elinkeinoina olivat jo arkaaiselta kaudelta tutut metsästys, kalastus, marjojen, sienten villikasvien jne. keräily ja viljely. Intiaanit viljelivät perinteisiä kurpitsaa, auringonkukkaa. Lisäksi rikkaruohoina yleensä pidettyä tattaria, savikkaa, pikkuohraa, iivaa jne. Maissi saapui seudulla Meksikosta kaupan mukana jo 200 eaa, mutta sitä viljeltiin lyhyiden kesien takia vain harvoin.

Eri alueila eri elinkeinot painottuivat: Ohiossa ehkä viljely, Suurten järvien alueella keräily.

Ei ollut laajaa yhteistä ruuan varastointia, joka oli myöhemmille valtioille tyypillinen.

Yhteiskunta, kulttuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hopewellin kulttuuri oli useiden kansojen kulttuurirypäs, jossa eri intiaanikansat kävivät kauppaa keskenään.

Mississippi ja muut joet olivat tärkeitä reittejä, koska niitä pitkin saattoi liikkua kanootein. Esimerkiksi kuparia saatiin Suurten järvien vanhalta kuparinkaivuualueelta.

Kulttuuri muistutti heimoyhteiskuntaa, jossa oli joitain päällikkökuntien piirteitä.

Kaudella oli yhteiskunnallisia eroja: rikkaita ja köyhiä. Jotkut tutkijat olettavat, että Hopewellin ihmisiä johtivat muita ahkerammat "suurmiehet", esimerkiksi kovat metsästäjät tai papit. Heimoyhteiskunta oli mutkikas, muttei paikallaan asuva eikä niin keskitetty kuin myöhempi Misissippin kulttuuri.

Jäänteistä päätellen ihmisiä asui noin 12-60 asukasta/100 km2 alalla. Keskimäärin ehkä 22 - 33 as/100 km2, harvoin yli 50 as/km2. Esimerkiksi Illinois-joen alajuoksulla asui noin 220 km matkalla noin 1300 - 4500 intiaania noin 7300 km2 alalla.

Taiteilijan näkemys Shirver Circlen ja Mound Cityn alueesta muinoin.

Väestö ei tällöin asunut kovin tiheässä. Asutus oli melko harvaa ja hajanaista.

Kumpujen pohjakaava saattoi olla suorakaide tai ympyrä. Hopewellin ihmiset tekivät myös suuria suljettuja maavalleja. Hautaus oli mutkikas: lihat kaavittiin luista, pistetiin kuolleiden taloon joka poltetiin, päälle tehtiin maakumpu.

Harvoin tehtiin myös ilmasta kaatsoen eläimen muotoisia kuvakumpuja.

Keskusten lähellä ei ollut suuria asutuksia.

Maarakennelmat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esimerksi renkaan ja neliön muotoisia vallihautoja ja kaivantoja. Monesti mäkien päällä. Mäiden sisällä saattoi olla kumpujakin.

Kauppa laajeni yhä aiemmasta Adenan ajasta. Monenlaisia raaka-aineita kuljetettiin pitkiä matkoja.Ohioon saatiin kaupan kautta

  • Kvartsia Arkansasista
  • Hopeaa ja kobolttia Ontariosta
  • Kuparia Suurilta järviltä
  • Alligaattorin ja hain hampaita Meksikonlahdelta
  • Pohjois-Dakosta ja Montanasta karhun hampaita
  • Laavalasia Yallowstonesta
  • Tulikiveä Knife-joelta
  • Helmiä ja kotiloita Meksikon lahdelta
  • Kiillettä Appalakeilta

Hopewellin perinne lienee syntynyt varhaisemmasta Adenan perinteestä joskus 200-100 eaa. Mutta esimerkiksi kummut olivat nyt suurempia, ja kulttuuri ulottui paljon laajemmalle alalle. Kulttuurin keskuksena lienee ollut Ohion osavaltion Scioto-joen laakson seutu. Suuri kumpukeskittymä oli Kolumbuksesta etelään, Chillicothen lähellä. Ei tiedetä miksi. Ehkä se oli tuon ajan kulttuurin Mekka, pyhä paikka. Ehkä mahtava päällikkö tai suuri pappi oli asunut siellä. Hopewelllin kulttuuri ulottui koko Kalliovuorten itäpuolisiin Yhdysvaltoihin.

Kulttuurin muuntuminen ja häviäminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hopewellin kumpujen rakentaminen lakkasi 325 - 350 jaa. Koko Hopewellin kulttuuri hiipui alueittain pois noin 500 - 750 jaa.

Noin 500 jaa kumpujen teko pääosin lakkasi, ihmiset siirtyivät suurempiin kyliin. Sotaisuus lisääntyi: tehtiin vallihautoja ja paaluaitauksia. Kauppareitit katkesivat. Syytä Hopewellin häviämiseen osata sanoa. Ilmeisesti ilmasto kylmeni, riista väheni. Vuoden 536 monin paikoin vallinnut kylmyys ja kuivuus saattoi vaikuttaa täällälkin. Jousen ja nuolen ilmaantuminen keihäänheittimen, atlatlin tilalle hävitti riistaa ja helpotti sotia. Täysimittaisen viljelyn alku muutti kulttuurin.

Myöhäinen metsämaan perinne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hopewellin lakkaamisen jälkeen nousi myöhäinen metsämaan perinne, jossa kylät olivat pienempiä kuin Hopewellin aikanaan, mutta niitä enemmän, ja väestöä enemmän. Joillain alueilla tehtiin yhä kumpuja: Ylä-Misissippillä noin 600-1250 jaa kuvakumpuja, jotka ilmasta katsoen esittivät lintoja, peuroja, biisoneita jne.

Myöhäinen metsämaan perinne jatkui irokeesien asuinalueella eurooppalaisten tuloon asti.

noin 800-1000 jaa nousi etelässä Meksikon vaikutuksesta Mississippin perinne, jossa tehtiin suuria temppelikumpuja. Pohjoisessa kulttuuri palasi noin 500 jaa - arkaaiseen kauteen: kylät pienenivät ja keskittyivät jokivarsille. Tämä lienee johtunut uuden intiaanikansan, ehkä objibwojen, tulosta alueelle.