Siirry sisältöön

Wikijunior Muinaiset kulttuurit/Indus-kulttuurin häviäminen

Wikikirjastosta
Kaupungit romahtivat eniten kuivimmilla alueilla. Mustat rastit: Indus-kulttuurin huippukauden kaupunkeja. Punaiset ympyrät: myöhäisen ajan keskuksia romahduksen jälkeen.
Kun Indus-kulttuuri romahti, väki väheni ja yhtenäinen sivilisaatio hajosi osakulttuureihin.

Indus-kulttuurin häviäminen johtui luultavasti vieraitten kansojen maahan tunkeutumisesta ja/tai kuivuudesta. Noin 2200 - 2000 eaa oli paheneva kuivuus, joka huipentui noin 2000 eaa. Noin 2000-1500 eaa levittäytyi Iraniin ja Intiaan sotainen, indoiranilainen paimentolaiskulttuuri. Se ilmestyi Intiaan viimeistään 1700-1450 eaa. arjalaisten mukana.

Indus-kulttuuri romahti noin 2000 - 1800 eaa. Jäljelle jäi jälkiharappalaisia kulttuureja, jotka hiipuivat vuoteen 800 eaa mennessä.

Kuivuus saattoi edistää vieraiden valloittajien maahan tuloa.

Indus-laakson varhaisesta sivilisaatiosta kertoo artikkelimme: Indus-kulttuuri

Noin 3500-2500 eaa kehittyi Indus-joen laaksoon ja lähialueille suuri sivilisaatio, joka rakensi jopa satojen tuhansien asukkaiden kaupunkeja. Näitä oli eniten Indus- ja Saraswati-jokien varsilla.

Sivilisaatio kävi kaukokauppaa mm Lähi-idän kanssa. Hallintoon, verotukseen ja kauppaan lienevät löydetyt kuvamerkkejä sisältäneet sinetit liittyneen. Ajan tunnettuja kaupunkeja olivat Mohenjo-Daro ja Harappa. Niinpä kulttuuria sanotaan monesti harappalaiseksi.

Muutamana vuosisatana ennen kulttuurin tuhoa esimerkiksi Harappa kasvoi isoksi ja sen ruutukaava muuttui epäsäännöllisemmäksi.

Joillakin alueilla yleistyivät kesämonsuuniviljat, riisi ja hirssi. Tämä kertoo ilmaston ja ympäristön muutoksesta: talviviljojen viljely väheni. Sitten tuli taantuma 1900 eaa. Monet suuret kaupungit ja kirjoitus hylättiin noin 200 vuoden sisään. Kirjoituksen ja painojen hylkääminen viittaa ylimystön kuolleen, paenneen tai muuten menettäneen valtansa. Mutta käsityöläisiä ja viljelijöitä säilyi enemmän. Paikoin jatkui esimerkiksi fajanssin tehtailu. Tiilen poltto lakkasi. Esimerkiksi Harappan viime vaiheissa rakennettiin taloja epäsäännöllisiin muodostelmiin aiemmista taloista ryöstetyistä tiilistä. Samaan aikaan tulevalle Intian ydinalueelle ilmestyi pienempiä, korkeintaan pitäjän kokoisia keskuksia. Näihin liittyi okran väristä keramiikkaa ja kupariaarteita, joista ainakin osa oli hautalahjoja. Kupariaarteet lienevät ylimystön hautoja. Viimeiset Indus-sinetit tehtiin noin 1800 eaa Keski-Intian Daimabadissa. Persianlahden kauppa romahti noin vuonna 1750 eaa. Dholaviran kaupunki hylättiin vähäksi aikaa noin 1900 eaa. Vaikka asutus palasi tämän jälkeen, keskitetty kaupunkisuunnittelu hävisi. Samaan aikaan Harappassa väkivalta kasvoi päätellen hautalöydöistä. Tämä saattaa kertoa kaupungin ajautuneen laittomuuteen. Dholavira hylättiin toisen kerran vuonna 1700 eaa. Asutus palasi vieläkin, mutta paljon pienempänä. Indus-kulttuuri hajosi muutamaan osakulttuuriin. Tämä kertoo keskusvallan romahtamisesta

Romahduksen jälkeen asutuksen painopiste siirtyi etelään ja idän riisinviljelyalueille. Siellä oli mahdollista viljellä monsuunisateiden avulla, toisin kuin kuivassa Indus-laaksossa. Ehkä ihmisiä muutti sinne. Kaukokauppa romahti.

Romahduksen mahdollisia syitä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Vieraat valloittajat
  • Kapinat, sisällissodat
  • Kuivuus, nälänhätä
  • Joet muuttivat suuntaa, meri vetäytyi Lothalin läheltä
  • Maanjäristykset
  • Pyörremyrskyt
  • Maaperän suolaantuminen, vehnää ei kyetty viljelemään
  • Maaperän eroosio metsien hakkuun takia
  • Kulkutauti

Vieraat valloittajat ?

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vieraat, soitaiset valloittajat saattoiva luhistaa yhtenäisen Indus-kulttuurin noin vuosina 2000 - 1800 eaa.

Mahdollisia maahan tunkeutujia olivat pohjoisesta tulleet indoiranilaiset heimot, muut iranilaiset heimot tai esimerkiksi mundakieliä puhuneet itäiset kansat.

Monesti sanotaan, että arjalaiset, heidän edeltäjänsä tai muut vieraat valloittajat kukistivat Indus-kulttuurin.

Sotaisat indoiranilaiset arjalaset keksivät nopeat puolapyöräiset sotavaunut, joilla saattoivat helposti voittaa taisteluja. He levittäytyivät tämän keksintönsä ansiosta nopeasti Iraniin ja Pohjois-Intiaan ehkä jo 2000 eaa, viimeistään 1750-1450 eaa.

Punjabiin ilmestyi uusi hautauskulttuuri "Kalmisto H", joka voisi olla arjalainen.

Mutta ei osata sanoa, oliko uusien valloittajien tulo Induskulttuurin tuhon syy vai seuraus.

Siihen, että vieraat valloittajat tuhosivat Indus-kulttuurin, saattaa epäsuorasti viittaa joidenkin Iranin kaupunkien tuho tulipaloissa noin 2000 eaa. Mutta Indus-laakson myöhäisharappalaisessa kulttuurissa ei näy montaakaan arjalaista piirrettä. Joka tapauksessa vuonna 1700 eaa monen vanhan Indus-kulttuurin keskuksen väestö alkoi vähetä merkittävästi. Aikaa myöten talojen teko poltetuista tiilistä harvinaistui.

Arjalaiset saapuvat Intiaan tässä 1900-luvun alun piirroksessa.
Arjalaistyyppinen puolapyöräinen sotavaunu oli Kaakkois-Iranissa jo 2000 - 1800 eaa. Sieltä ei ole pitkä matka Intiaan.

Arjalaisten tulo

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joka tapauksessa arjalaiset saapuivat viimeistään noin 1700 - 1450 eaa.

Jäljelle jääneen Indus-kulttuurin perintö heikkeni edelleen. Arjalaisten levittäytyminen perustui luultavasti sotaisiin valloitusretkiin. Näissä arjalaisten puolella oli ratsut ja nopeat puolapyöräiset sotavaunut, joita ei Induslaaksossa ilmeisesti tunnettu. Alkoi Veda-kausi, jolloin indoiranilaiset heimot valtasivat Intian aluetta. Arjalaiset omaksuivat monia paikallisia tapoja mm saviastiatyylejä ja osan uskonnostakin. Esimerkiksi Shiva-jumala ei liene alkujaan arjalainen.

Vanha myöhäisharappalainen perinne ja uusi kulttuuri elivät jonkin aikaa rinnan muut muassa Bhagwanpurassa noin 1400 - 1300 eaa. Harappan kulttuurin jäänteetkin hävisivät vuoteen 800 eaa mennessä.

Indoiranilaisten heimojen keskittymä oli alussa Punjabissa ja Haryanassa, mutta ne levittäytyivät pian itään päin. 800 eaa uusi indoiranilainen aalto hyökyi Intiaan. Niinpä myöhempi Intia alkoi muotoutua noin 1000 - 600 eaa, jolloin suuret valtiot nousivat. Ensimmäinen tunnettu näistä oli noin 1000 eaa vallinnut Kurun kuningaskunta Gangesin ja Jamunan yläjuoksulla, vanhalla Intian ydinalueella. Myöhemmin painopiste siirtyi Gangesin alajuoksulle, jonna nousi suuria valtioita.

Epäillään jokien kuivuneen ja muuttaneen suuntaa, ja ilmaston kuivuneen.

Kuivuudesta näkyykin kerrostumissa merkkejä.

Noin 2200 eaa alkoi Intiassa kolmen kertaa toistuva kuivuus, joka huipentui pitkään kestäneeseen todella pahaan kuivuteen noin vuonna 2000 eaa. Tutkimusten mukaan kuivuus olisi ollut aiempia pidenpi, kestänyt peräti 90 vuotta. Kuivuus suosi kesäviljoja ja ehkä paimentolaisuuttakin. Se myös edisti pieniä asutuskeskuksia suurten sijaan. Monsuuni voimistui noin 2000 eaa alkaen. Vahvaa monsuunia kesti noin 1400 eaa asti.

Joidenkin mukaan kesäsateet lisääntyivät, mutta talvisateet pienenivät. Tämä olisi aiheuttanut tulvia ja viljasatojen menetystä. Tämä taas nälänhätää ja/tai tauteja. Yhtä hyvin talven kylmeneminen saattoi hävittää viljan.

Kuivuus saattoi estää sateiden saapumisen vuorille. Se vähensi Indus- ja Saraswati-jokien virtaamaa ja alensi pohjaveden tasoa. Virtaaman pienenminen saattoi kasata lietettä jokiin ja muuttaa jokien kulkua.

Arjalaiset: eurooppalaisten sukuinen kansa, joka valtasi Intian pohjoisosan noin vuosina 1500-1200 eaa. Arjalaisten levittäytyminen perustui mm sotaisaan perinteeseen, hevoseen, puolapyöräisiin sotavaunuihin ja rautaan.

Monsuuni: Varsinkin Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa vaikuttava kesäsateiden ja talven kuivuuden vaihtelu. Kesämonsuuni puhaltaa mereltä ja tuo sateita. Talvimonsuuni puhaltaa pohjoisemaa Aasiasta ja on kuiva.

Indoiranilaiset: Eurooppalaisten sukuisa kansoja, joista yksi haara ovat Intiaan tunkeutuneet arjalaiset.