Wikijunior Muinaiset kulttuurit/Inkavaltakunnan espanjalaisvalloitus
Inkavaltakunnan espanjalaisvalloitus espanjalaisen Francisco Pisarron tekemä inkavaltakunnan valtaus. Pisarro halusi inkavaltiosta kultaa ja Espanjalle siirtomaan. Inkavaltakunta oli sisällissodan repimä ja monet olivat tyytymättömiä inkojen tyranniaan. Espanjalaisilla oli taktista kykyä ja rauta-aseita. Francesco Pisarron johtamat hieman yli sata miestä vangitsivat Cajamarcassa viimeisen inkakuninkaan Atahuallpan. Sitten he valtasivat inkapääkaupungin Cuscon. Vaikka inkavaltio kukistuikin nopeasti, jotkut inkat jatkoivat sissisotaa vuosikymmeniä. Myös espanjalaiset sotivat keskenään. Viimeinen inkavaltion henkäys oli 1781, jolloin Tupac Amaru II:ksi ristiytynyt mies nosti kapinan. Kapina kukistettiin, ja Tupac Amaru II kuoli julmassa teloituksessa.
Francesco Pisarro[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
.png)
Francisco Pisarro (nimen voi kirjoittaa myös Pizarro) syntyi Trujillossa, Espanjassa ehkä 1471. Hänen isänsä oli upseeri ja äitinsä köyhä nainen. Pisarro oli Cortesille etäistä sukua. Pisarro joutui isovanhempiensa luo eikä saanut opetusta, joten hän ei ollut myöhemminkään luku- ja kirjoitustaitoinen. Pisarro lähti löytöretkille saapuen Haitiin 1502. Pisarro kuuli inkavaltakunnasta Balboan retkillä, ja nousi vastaperustetun Panaman pormestariksi. Pisarro halusi vallata maita Etelä-Amerikasta, koska etsi sieltä kultaa. Niinpä hänestä tuli ajalle tyypillinen konkistadori, valloittaja.
Pisarron ensimmäiset retket[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pisarron ensimmäinen retki Panamasta etelään meni täysin mönkään. Purjehduksen jälkeen miehet rantautuivat sademetsään, jossa moskiitot söivät ja vihamieliset intiaanit ahdistelivat. Pisarron mukana ollut Almagro menetti retkellä toisen silmänsä. Oli ihme, että miehet palasivat retkeltä hengissä. Lisäksi epäonnistunut retki vei rahavarat.
Pisarro onnistui hädin tuskin hankkimaan rahat toiseen retkeen. Pisarro jatkoi matkaansa, vaikka kuvernööri pyysi häntä palaamaan takasin. Hän rantautui miehineen eräälle Ecuadorin saarelle. Sieltä Pisarro purjehti inkakaupunki Tumbesiin, jossa näkyikin houkuttelevaa kultaa koruissa. Pisarro palasi takaisin. Nyt Pisarrolla oli oivallinen valtauskohde näkyvissä.
Panaman väki ja kuvernööri vastustivat uusia löytöretkiä. Mutta Pisarro sai Espanjan kruunulta luvan vallata inkavaltion. Tämä johtui siitä, että Cortes oli onnistuneesti kukistanut asteekit.
Huascarin ja Atahuallpan välinen sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Inkajohtaja Huayna Cápac kuoli 1528 ehkä espanjalaisten tuomaan isorokkoon, joka oli levinnyt Etelä-Amerikkaan. Hyayanalla oli kaksi poikaa, Huascar ja Atahuallpa. Inkoilla oli monia vaimoja. Koska Huascar oli päävaimon poika, hän julistautui kuninkaaksi. Mutta Atahuallpa olisi halunnut hallita yhdessä Huascarin kanssa. Huascar torjui ajatuksen jyrkästi. Niinpä Atahuallpa aloitti sisällissodan. Atahuallpa hallitsi pohjoista, velipuoli Huascar etelää. Alussa Huascarin armeija oli voitolla. Huascar jopa sai Atahuallpan vangiksi, mutta tämä pakeni. Huascarilla oli paljon miehiä armeijassaan. Mutta Atahuallpan armeijassa oli kokeneempia kenraaleja.
Sitten Huascarin armeija hävisi taisteluja. Atahuallpan armeija voitti jatkuvasti. Atalhuallpa kosti surmauttamalla Huascarin sukulaisia ja tukijoita. Mutta hän jätti Huascarin henkiin.
Cajamarcan väijytys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Espanjalaiset riehuivat Tumbesin tempeplissä.
Pisarro kuuli paikallisilta intiaaneilta inkajohtaja Atahuallpan olevan Cajamarcassa. Sitten espanjalaisten luo saapui inkan lähetti, joka toivotti vieraat tervetuleeksi lahjojen kera. Pisarron miehet väsyivät ohuessa vuoristoilmassa, kun heillä oli paksut rautahaarniskat. Lisäksi oli vuorilla oli kylmää. Sitten Pisarron miehet näkivät edessään laajan laakson. Pisarro saapui Cajamarcaan, jossa Atahuallpa oleskeli. Kaupunkiin saapuminen oli espanjalaisille hengenvaarallista, sillä paikalla oli suuri inka-armeija. Kun espanjalasiet näkivät sen, he pelkäsivät. Mutta pelostaan huolimatta espanjalaiset olivat juonikkaita.
De Soto lähti neljänkymmenen miehen kanssa viemään sanaa inkoille. Inkat pelkäsivät hevosia. Pisarro ilmoitti haluavansa tavata Atahuallpan Cajamarcassa. Atalhuallpa ehkä piti Pisarroa inkojen Viracocha-jumalana, jonka uskottiin joskus palaavan mereltä. Joka tapauksessa Atahuallpa suostuikin tapaamiseen niin, että suurin osa armeijasta oli etäällä. Atahuallpa oli aiemmin tyhjentänyt Cajamarcan asukkaista. Nämä kaksi asiaa paljastuivat myöhemmin pahoiksi virheiksi inkojen kannalta. Espanjalaiset piirittivät Cajamarcan torin muun muassa asentamalla tykit sopivaan paikkaan. Myös ratsumiehet pistetiin kolmeen sopivaan paikkaan. Pisarro johti jalkaväkeä.
Myös Atahuallpa pelkäsi tapaamista, koska hänellä oli vain osa armeijasta mukanaan.
Atahuallpa lienee kuitenkin luottanut suureen armeijaansa, ja espanjalasiet olivat sanoneet tulevansa ystävinä. Niinpä Atahuallpa oli vieraanvarainen, eikä aavistanut, että espanjalsilla oli katalia aikeita.
Atahuallpan sieppaaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Paikalle tulevan Atahuallpan mukana oli tuhansia ylimyksiä, jotka olivat riisuneet haarniskansa ja enimmät aseensa. Espanjalaisten mukaan heillä oli silti aseita vaatteiden alla. Heillä oli kultakoruja. Atahuallpa saapui kantotuolissa Cajamarcan torille miestensä kanssa. Edessä kulkivat tienlaskijat, sitten ylimystö. Espanjalaiset olivat asettuneet asemiin torin ympärille taloihin piiloon. Vain espanjalaisten tulkki, dominikaanimunkki käveli Atahualpan eteen. Valverde kutsui Atahuallpan lounaalle. Mutta Atahuallpa pyysi espanjalaisia palauttamaan kaiken mitä olivat ottaneet ja palaamaan pois. Valverde vaati Atahuallpaa alistumaan Espanjan vallan alle ja kääntymään kristinuskoon. Atahuallpa ihmetteli näitä vaatimuksia. Hän piti omaa uskoaan parempana. Atahuallpa heitti hänelle tarjotun Raamatun pois kädestään. Koska Atahuallpa ei antautunut, espanjalaiset panivat käyntiin varasuunnitelmansa. Valverde pakeni ja huusi espanjalaisia hyökkäämään. Cortes nousi taisteluun huutaen "Santiago!" Jostain suojasta väkijoukkoa ammuttiin tykein ja musketein. Miekkamiehet ja ratsuväki alkoivat hakata kuoliaaksi intiaaneja.
Espanjalaiset eristivät Atahuallpan kantajineen musuta joukosta. Aseettomat kantajat koettivat turhaan suojata Atahuallpaa. Espanjalaiset kantajien kimppuun haavoittaen ja tappaen näitä miekoillaan. Kantotuoli laskeutui alas. Pisarro kaappasi Atahuallpan ja esti erästä sotilastaan tappamasta tämän. Espanjalaiset surmasivat ainakin 800, jopa tuhansia Atahuallpan saattajia Cajamarcan torilla. Pakenevan väkijoukon paine kasvoi niin suureksi, että eräs muuri murtui. Niinpä inkoja pääsi pakoonkin. Yksikään espanjalaissotilas ei kuollut, muutama haavoittui. Ulkopuolella ollut suuri inka-armeija ei hyökännyt espanjalaisia vastaan. Tämä johtui ehkä siitä, että inkat tiesivät, että kuningas oli espanjalaisten vankina. Kaksi päivää myöhemmin espanjalaiset ryöstivät kullan ja muun arvokkaan Atahuallpan armeijan leiristä. Espanjalaiset myös houkuttelivat vapaaehtoiseen vankeuteen eteläisen armeijan johtajan Cuitlahuacin.
Kultalunnaat, Cuscon valtaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Atahuallpa kerätytti erääseen taloon kultalunnaita, joilla pyrki pitämään itsensä hengissä tai ehkä ostamaan itsensä vapaaksi. Intiaanit alkoivatkin luovuttaa kultaa muun muassa Cuscon temppelistä. Vaikka kulta kerättiinkin, espanjalaiset eivät vapauttaneet Atahuallpaa. Lisäksi Atahuallpa surmautti vangitsemansa Huascarin. Hän ei halunnut vihollisensa jäävän eloon, jos itse kuolisi espanjalaisten käsiin. Espanjalaiset päättivät surmata Atahuallpan. Espanjalaiset eivät halunneet vapauttaa Atahuallpaa, koska tämä nostaisi kapinan. Kuristamalla teloituksen syy oli muodollisesti muun muassa pakanuus ja Huascarin murha.
Sitten espanjalaiset marssivat Cuscoon 1533. Jo ennen tätä muutama espanjalainen oli asustellut Cuscossa Atahuallpan luvalla. Inka-armeija oli vastassa Cuscon lähellä. Sitä johti kenraali Quizquiz. Cortesin lähettämä de Soton johtama etujoukko voitti taistelun. Huascarin kannattajat auttoivat espanjalaisia.
Espanjalaiset nostivat valtaistuimelle Manco Capac II:n. Espanjalaiset hämmästelivät sitä, miten säännöllisesti Cusco oli rakennettu. Mutta espanjalaiset ryöstivät pian Cuscon temppelit, eivätkä unohtaneet vanhojen inkakuninkaiden muumioitakaan. Paljon kultaa, hopeaa, jalokiviä ja muuta siirtyi uusien omistajien haltuun. Espanjalaiset perustivat Cuscoon pienen tukikohdan. He alkoivat purkaa inkojen rakennuksia, joista saadusta kivistä tekivät uusia.
Pisarro meni rannikolle perustamaan Liman kaupungin.
Espanjalaiset joutuivat perulaisten intiaanien epäsuosioon, koska he muun muassa ryöstivät ihmisten elintarvikkeetkin. He eivät myöskään kunnioittaneet inkojen tapoja ja jumalia. Espanjalaiset kiduttivat ja nöyryyttivät Manco Capac II:ta. Espanjalaiset vapauttivat Mancon, koska tämän piti tuoda heille kultaa. Mutta espanjalaisiin vihastunut Manco palasi inka-armeijan kanssa.
Cuscon saarto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Manco hyökkäsi Cuscoon, ja espanjalaiset vetäytyivät kahteen suureen rakennukseen lähellä keskustaa. He onnistuivat pitämään pintansa. Sitten espanjalaiset murtautuivat ulos saartorenkaasta. He valtasivat inkoilta vaivalloisen taistelun jälkeen Sacsayhuamanin linnakkeen. Espanjalaiset pyrkivät kukistamaan inkat mm. tappamalla ja silpomalla inkavankejaan. Mutta espanjalaiset epäonnistuivat toisen inkalinnakkeen, Ollantaytambon valtauksessa. Mancon armeija epäonnistui uudessa hyökkäyksessä Cuscoon. Espanjalaiset hyökkäsivät Mancon armeijaa vastaan. Inkojen armeija kärsi pahan tappion, ja vetäytyi saartamastaan Cuscoa.
Valloittajien keskinäiset sodat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Perun espanjalaiset valloittajat taistelivat keksenään maasta ja kaivosten omistusoikeudesta. Tämä oli mahdolista, koska kunaan ei valvonut harvalukuisten espanjalisten toimia. Pedro de Alvarado yritti vallata pohjoiisesta itselleen Pisarrolle kuuluvaa aluetta. Pisarro kukisti 1534 Alvaradon, joka oleili Ecuadorissa. Kun Almagro kävi Boliviassa ja vielä etelämpänä retkellä, hän löysi vain köyhää maata. Sieltä ei voinut paljonkaan kultaa ryöstää. Toisaalta Pisarro ei halunnut jakaa Almagron kanssa ryöstämäänsä kultaa, koska tämä ei ollut koko aikaa mukana auttamassa. Niinpä Almagro, joka oli jo aiemmin riidellyt Pisarron kanssa, suuttui tähän. Niinpä miehet alkoivat sotia keskenään. Almagro hävisi taistelun Cuscon lähellä, ja Pisarro tappoi Almagron 1538. Vuonna 1541 Almagron kannattajat tappoivat Pisarron Limassa. Pisarron ja Almagron suvun taistelut loppuivat seuravana vuonna, kun pisarristit kukistivat almagrolaiset. Gonzalo Pisarro kapinoi Espanjan kruunuakin vastaan lähtettäen 1542 kuvernöörin kotiin. Vuonna 1548 uusi Perun kuvernööri Pedro de Gasca tuhosi pisarristit neuvotteluin ja taistellen. Kaarle I:n vuonna 1542 määräämiä alkuasukkaita suojelevia lakeja ei koskaan sovellettu.
Vilcabamban inkat ja Tupac Amaru[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Manco vetäytyi ensin Ollantaytamboon ja sitten Vilcabambaan. Sieltä käsin Manco kävi sotaretkiä mm espanjalaisten kanssa liittoutuneita wankoja vastaan. Perun lisäksi hän kävi sissisotaa Boliviassa. Niinpä espanjalasiet hallitsivat Perussa lähinnä rannikkoa. Samalla espanjalaiset sotivat keksenään, ja Pisarro piti Almagroa Mancon liittolaisena. Manco Incan tappoi eräs hänen luokseen paennut Almagron joukkoon kuulunut espanjalainen. Kostoksi inkat tappoivat kaikki Mancon luo saapuneet espanjalaiset. Muutamana seuraavana vuosikymmeninä inkat pysyttelivät Vilcabambassa, ja vallitsi eräänlainen kauhun tasapaino inkojen ja espanjalaisten välillä. Tilannetta koetettiin ratkaista neuvottelemalla moneen otteeseen, niin että inkat antautuisivat espanjalaisille. Kun eräs inkakapteeni tappoi espanjalaisten neuvottelijat, espanjalaiset julistivat inkoille sodan. He saartoivat Vilcabamban. Inkat yrittivät monilla hyökkäyksillään murtaa saartorenkaan. Kun espanjalaiset valtasivat tärkeän linnakkeen, intiaanit pakenivat pois kaupungista. Tupac Amaru pakeni 100 inkan kanssa alamaalle. Joukko hajaantui pieniin ryhmiin. Espanjalaiset lähettivät etsintäpartioita ja löysivätkin pari paennutta inkaryhmää. Sitten he saivat paikalliset intiaanit kertomaan, missä olivat nähneet viimeksi Tupac Amarun. Espanjalaiset etsivät ja näkivät yöllä kaukana leiritulen. He tavoittivat Tupac Amarun vaimoineen ja pidättivät nämä. Espanjalasiet tuomitsivat Tupac Amarun kuolemaan Vulcabamban pappien surmasta. Tupac teloitettiin julkisesti. Pian espanjalaiset kielsivät inkoja pitämästä perinteisen mallisia vaatteitaan.
Väestökato[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Intiaanien geeniperimä oli toinen kuin espanjalaisilla. Niinpä näille ei ollut kehittynyt niin hyvää vastustuskykyä monia tauteja vastaan, joita espanjalaiset kantoivat mukanaan. Eurooppalaisten tuoma isorokko levisi Mesoamerikasta jo ennen Pisarron tuloa. 1500-luvulla pahin tappaja lienee ollut tuhkarokko. 1600-luvun loppuun mennessä ainakin 80 % inkoista oli kuollut isorokkoon, tuhkarokkoon, sikotautiin, pilkkukuumeeseen ja influenssaan.
Tupac Amaru II[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tupac Amaru II:na esiintyvä mies aloitti kapinan 1780. Kapinan syynä olivat kasvaneet verot. Tupac tapatti kuvernööri Arriagan, josta oli pyytänyt lunnaita. Amaru halusi yhdistää kapinaan kaikki rodut ja kansanryhmät, valkoisetkin. Tupacin joukkio voitti Sangararassa. Täällä satoja kirkkoon linnoittautuneita sotilaita kuoli, kun nämä yrittivät tuleen syttyneestä kirkosta ulos. Espanjalaisten kanuunoista ei ollut apua kirkon puolustuksessa, koska kirkon seinät estivät niiden käytön. Vain 15 kapinallista kuoli ja 30 haavoittui. Amaru sai sotasaaliiksi espanjalaisten aseita ja siten suosiota mm intiaanien keskuudessa. Lisäksi Tupac Amaru II:n kasvavat joukot tappoivat näkemiään ei-intiaaneja. Mutta kapinallisten väkivalta ja ei-uskonnollinen asenne ajoi mestitsejä ja kreoleja tukemasta kapinallisia. Tupacin armeija hävisi myöhemmät taistelunsa. Kapinassa mukana olleita alkoi jäädä joukosta pois. Cuscon saartoyritys päättyi huonosti, kun Amaru joutuikin itse saarroksiin. Espanjalaiset vangitsivat Amarun ja kiduttivat tätä. He teloittivat tämän lapset ja vaimon Amarun silmien edessä. Sitten neljä hevosta repivät Tupac Amarun kappaleiksi. Vaikka hävisikin taistelun ja teloitettiin julmasti, Tupac Amarun henki jäi elämään köyhien ja alkuperäiskansojen puolustajana.