Wikijunior Muinaiset kulttuurit/Jälkiharappalaiset kulttuurit

Wikikirjastosta

Jälkiharappalaiset kulttuurit (myös: myöhäisharppalaiset kulttuurit) olivat eri perinteitä, jotka vallitsivat Indus-kulttuurin huippuvaiheen ja indoiranilaisten arjalaisten tulon välissä. Tämä aika oli noin 2000 - 1400 eaa. Kausi tunnetaan melko huonosti, kun ajalta tehtyjä löytöjä on vähän.

Ei osata esimerkiksi varmasti sanoa, oliko jälkiharappalaisissa indoiranilaisia "arjalaisia".

Myöhäis - ja jälkiharapaplaisia kulttuureja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jälkiharappalaiset kulttuurit. Punaruskea: hautausmaa H.Vaaleanruskea Jhukarin kulttuuri. Violetti Rangpurin kulttuuri. Kupariaarrekulttuuri oli suunnilleen nykyisen Delhin seudulla.

Kokonaan tai osittain myöhäis- tai jälkiharappalaisina pidetään ainakin seuraavia Intian varhaisia perinteitä:

  • Hautausmaa H-kulttuuri tai Kalmisto H Pohjois-Pakistanin seudun Punjabissa
  • Jhukar Mohenjo-Daron seuduilla, Induksen ala-keskivaiheilla
  • Pirak lähellä läntisne vuoriston rajaa
  • Rangpurin kulttuuri eteläkaakossa Gujaratissa ympäristöineen
  • Gandhara Swatin laaksossa Punjabista luoteeseen
  • Okran värinen keramiikka, luultavatsi sama kuin kupariaarrekulttuuri, Ganges-Jamunan yläjuoksulla.

Hautausmaa H-kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaupunkien tuhon jälkeen vallinneita keskuksia Pohjois-Intiassa ja Pakistanissa. Asutus keskittyi löytöjen mukaan Indusin Jamunan ja ja Gangesin yläjuoksulle.

Hautausmaa H-kulttuuri (Myös: Kalmisto H-kulttuuri noin 1900-1300 eaa., Pohjois-Pakistan) edelsi varsinaista veda-kulttuuria. Se liittynee arjalaisten äkilliseen saapumiseen ja siinä on paljon indoeurooppalaisia piirteitä.

Sen mukana alkoivat polttohautaukset uurniin, kun aikaisemmin oli vainajat haudattu puuarkuissa. Saviastioiden tyyli muuttui ja Induksenlaakson kauppa romahti. Tiilten käyttö rakentamisessa jatkui. Kulttuuri levisi itään ja omaksui riisin käytön. Kulttuuri johti Intian kehtiyksen hajaantumiseen.

Gandharan kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toinen varhaisista indoarjalaisista kulttuureista lienee Indus-virran pohjoisosiin syntyntyt pronssikautinen Gandharan kulttuuri (tai Swat). Se liittyy induskulttuurin romahtamisen jälkeiseen aikaan alkaen noin 1600 eaa. Ainakin yhdestä sen haudasta on löytynyt vedalaisissa rituaaleissa suosittu hevonen. Sen terrakotta astiat muistuttavat pohjoisiranilaisia saman aikakauden astioita. Kulttuuri tunnetaan yksinomaan sen hautalöydösten perusteella. Vakinaisesta asutuksesta ei ole löydetty merkkejä.

Rangpurin kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tiedosto:Imagination of Coffin burial 1 of Sinauli.jpg
Ennalistus Sinaulista tehdystä haudasta, joka kuului ihmeisesti mahtimiehelle. Haudassa mm sotavaunupari, kilpi, vainajan arkku ja ruukkuja.

Rangpurin kulttuuri noin 2000-1800 eaa oli vain osin jatkumoa Indus-kulttuurille, Gujaratissa ja lähialueilla, Indus-kulttuurin aikoina oli viljelty eniten talviljaa ohraa, nyt eniten kesäviljoja hirssiä ja riisiä. Tämä on päätelty Kanmerin löydöistä. Sorkotadan löytöjen mukaan uutta väkeä olisi saapunut sinne noin vuonna 1950 eaa. Myös Dhiólaviraan ilmastyi näihin aikoihin uusi saviastiatyyli ja asemakaava. Harappan saviastiatyyli jatkui, mutta sen merkitys väheni.

Ajanjakso lienee ollut levoton: kylät taistelivat keskenään tai ulkoisia vihollisia vastaan.

Kirjoitusta ei enää ollut, mutta kaukokauppa palautui noin 1700 eaa.

Kauden loppuvaiheilla ilmaantui kiillotettu punainen keramiikka. Sen mukaan nimetty kulttuuri "LRW" "kiillotetu punainen keramiikka" noin 1800 - 1300 eaa säilytti enää muutamia Harappan kulttuurin piirteitä. Noin 1850 eaa Surkotada löytöjen mukaan paloi, ja sinne saapui uutta väkeä. Samoihin aikoihin Dholavirassa kulttuuri vaihtui ei-harappalaiseksi. Maaseudun "Sorath Harappa"-tyyppisiä

pyöreäseinäiisä taloja alettiin tehdä neliskulmaisten sijaan Dholavirassa.

Kupariaarteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kupariaarrekulttuuri pääosin n. 1700–1200 eaa. tarkoittaa tavallisesti Pohjois-Intiasta löydettyjä muinaisia hopea- ja kupariesineiden kokoelmia. Nämä olivat soturiylimystön hautoja.

Tunnetuimpia näistä ovat ihmisenmuotoiset kuparikuviot ja harppuunamaiset keihäänkärjet. Myös antenniperäiset miekat ovat tyypillisiä näissä haudoissa. Kalaihmistä esittävät kuparikuviot tuovat mieheen Indus-kulttuurin aiheet.

Okran värinen keramiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kulttuuri alkoi ennen Indus-perinteen luhistumista. Se vallitsi myöhemmällä Intian keskusalueella

Gangesin ja Jamunan yläjuoksuilla. Tätä aluetta kutsutaan "doabiksi".

Ihmiset asuivat pienissä kylissä. Näitä oli tiheässä. Elinkeinot olivat viljely ja karjanhoito. Talot savimajoja: puurunko tuki vitsaskimppua, joiden päällä savea. Sinaulista tehty vaunuhautalöytö kuuluu tähän perinteeseen. Se on ajoitettu aikaan noin 2100-1800 eaa. Saviastiat eivät aina muistuttaneet Indus-kulttuurin saviastioita. Okran värisen keramiikan ihmiset tunsivat hevosen, ja levittäytyivät sen avulla sotaisesti. Tämä voi viitata siihen, että kulttuuri olisi ollut arjalainen tai esiarjalainen.

Osa kupariaarteista on löydetty paikoista, joissa oli okralla värjättyä keramiikkaa.

Varmasti arjalaisia kulttuureja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Okran värisen keramiikan jälkeen tuli indoiranilainen eli arjalainen, varhaisvedalainen mutta alkujaan paikallisilta omaksuttu punamusta keramiikka, jonka kukoistus oli noin 1450-1200 eaa.

Sen jälkeen lännessä tuli maalattu harmaa keramiikka. Sitä saattoi eisintyä jo 1700 eaa, mutta levisi paljon myöhemmin laajemmalle.

Sanastoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arjalaiset: indoiranilaisia, eurooppalaisten sukuisia heimoja, jotka saapuivat Intiaan. Alkuperä jossain Kazahstanissa.

Doab: Gangesin ja Jamunan välinen tasanko, joka oli varhaisimman Intian keskusalueita

Indoiranilaiset: tässä arjalaisia heimoja, joita muutti pohjoisesta Intiaan ja Iraniin.

Karamiikka: pltettua savea, monesti saviastioita

Maalattu harmaa keramiikka (PGW) Veda-ajan ajalainen saviastiatyyli.

Punamusta keramiikka: Varhaisin varmasti arjalaine keramiikka