Wikijunior Muinaiset kulttuurit/Khmer

Ajankohta: noin 600-1300-luvuilla

Khmerit ovat kaakkoisaasialainen kansa, joka asustaa lähinnä nykyisen Kambodžan alueella. Heillä on pitkä historia, josta yleisesti tunnetaan erityisen hyvin toisaalta mahtava Angkor Watin temppelialue ja toisaalta punakhmerien hirmuvalta 1970-luvulla.

Chenla (400-700-luvuilla)

Chenla tai Zhenla oli alunperin intialaistuneen Funanin alus- eli vasallivaltio, joka pian itsenäistyi länsikaupan eli Kiinan ja Rooman välisen kauppareitin romahdettua Rooman valtakunnan häviämisen jälkeen. Sillä oli läheiset yhteydet sekä Kiinaan että Intiaan. 600-luvulla Chenla oli vallannut koko aiemman Funanin alueen. Samalla alueella omaksuttiin intialaista alkuperää oleva uskonto ja kulttuuri sekä keinokastelutaito. 600-luvulla Chenlalla oli hyvät suhteet Champan valtakuntaan.

680-luvulla Chenla jakautui pohjoiseen ja eteläiseen osaan eli Maa-Chenlaan ja Vesi- tai Meri-Chenlaan. Pohjoisen Chenlan keskus oli nykyisen Laosin alueella ja eteläisen Chenlan Mekong-joen suistossa. 715 valtiot jakautuivat edelleen useammaksi pienemmäksi valtioiksi ja alue heikkeni samalla. 700-luvulla malajit ja jaavalaiset ottivat haltuunsa monia Khmer-ruhtinaskuntia erityisesti Meri-Chenlan alueelta. Mielenkiintoista kyllä jaavalaisten valloitus antoi sysäyksen mahtavan Khmer-valtakunnan synnylle.

Alumperin Khmer-kansa oli animistinen, mutta myöhemmin se omaksui hindulaisuuden ja alueella palvottiin erityisesti Shiva-jumalaa. Tärkein lähde Chenla-valtion historiasta ovat kiinalaiset kroniikat. Sen alueelta on myös löydetty varhaisimmat khmer-piirtokirjoitukset. Hallinnon kieleksi ei kuitenkaan omaksuttu muinaisintialaista sanskriittia, jota oli käytetty Funanissa.

Khmer-valtakunta

Valtakunta tunnettiin myös nimillä Angor tai khmeriksi Kambuja. Siltä ei ole jäänyt laajaa kirjallista perintöä, vaan ainoastaan joitakin piirtokirjoituksia. Sen sijaan se tunnetaan aikoinaan viidakkoon kadonneesta pääkaupungistaan ihmeellisestä Angkor Watista.

Perustaminen

Valtakunnan perusti kuningas Jayavarma II (nimi tarkoittaa voitokasta suojelijaa) tarkoituksenaan pelasta khmerit jaavalaisilta ja yhdistää hajanainen kansakuta. Kesken jaavalaisia vastaan käymien taistelujen, hän pohti minne perustaisi valtakuntansa pääkaupungin. Hänen kruunajaispäiväänsä vuonna 802 pidetään valtakunnan perustamisena.

Hindulaisuudesta lainatussa seremoniassa hänestä tuli jumalkuningas eli deva-raja. Toimituksessa hän palvoi Shiva-jumalaa, jota khmerit olivat jo kauan pitäneet suojelijanaan. Samalla uusi kuningas asettui valtakunnan kaikkivaltiaaksi ja irrottautui jaavalaisista. Jumalkuninkaaksi asettuminen olikin ovela suunnitelma, jonka tarkoitus oli synnyttää kansassa pyhää uskollisuutta kuningasta ja tämän perijöitä kohtaan.

Jayavarma oli viisas myös valitessaan kuningaskuntansa pääkaupungin, joka sijaitsi sotilaallisesti turvallisessa paikassa. Se oli tiheiden viidakoiden ympäröimä ja voitiin saavuttaa vain joelta käsin saapumalla. 600-vuoden historiansa aikana valtakunta hävisikin vain yhden taistelun Champaa vastaan vuonna 1177.

Kehitys

Khmer-valtakunta oli teokraattinen eli uskontoon nojaava kuningaskunta, jota johtaa jumalkuningas. Teokratia on hallitusmuoto, jossa jumaluutta pidetään ylimpänä hallitsijan. Se ei kuitenkaan tarkoita samaa kuin valtionuskonto. Nykyisistä teokratioista tunnetuimpia lienevät Iran ja Vatikaani.

Aluksi valtakunta laajeni luonnostaan ilman sotilaallisia hyökkäyksiä. 800-luvulla rakennettiin laaja kanava- ja kastelujärjestelmä, johon khmerien myöhempi vauraus perustui. Parhaimmillaan alueella voitiin kasvattaa jopa kolme riisisatoa vuodessa. Tämä mahdollisti suuren armeijan ruokkimisen.

900-luvun lopulla valtakunta hajosi perimyskiistoissa ja asemastaan riitelevät kuninkaat pysyivät vallassa vain lyhyitä aikoja. Vasta 1100-luvulla hallinnut kuningas Suryavarman II pystyi uudelleen yhdistämään valtakunnan. Hän perusti pääkaupunkinsa Angkoriin ja rakensi sinne päätemppelinsä. Samoihin aikoihin pääjumala vaihtui rajusta Shivasta lempeään Vishnuun.

Laajimmillaan valtakunta hallitsi suurinta osaa Indokiinasta eli Taka-Intian niemimaasta. Intian ja Kiinan välisen kaupan kannalta valtakunnan sijainti oli keskeinen.

Angkor Wat

Angkor Wat on maailman suurin temppeli, joka rakennettiin 1100-luvun alussa hiekkakivestä valtiotemppeliksi ja pääkaupungiksi. Se oli ensin omistettu hindulaiselle Vishnulle, mutta muutettiin sittemmin buddhalaiseksi. Se oli valtakunnan klassisen rakennustaiteen huipentuma, jossa yhdistyvät sen kaksi perustyyliä temppelivuori ja pylväskäytävätemppeli.

Temppeli on rakennettu muistuttaman jumalten kotia, Meru-vuorta. Sen viisi tornia kuvaavat Merun viittä huippua. Muuri ja vallihauta puolestaan kuvaavat ympäröiviä vuoria ja merta. Temppelin käytävät ja sisäseinät on kauttaaltaan koristeltu upein korkokuvin, jotka kuvaavat hindutaruja.

Pääkaupunki siirrettiin pois Angkorista 1177, kun periviholliset Chamit hävittivät aluetta. 1200-luvulla valtakunta buddhalaistui ja 1300-1400-luvuilla temppelin ottivat hoitoonsa buddhalaiset munkit. He pitivät huolehtivat temppelistä, kun se katosi sademetsän kätköihin ja miltei unohdettiin 1500-luvulta lähtien. Temppeli tuli länsimaisten tietoon laajemmin 1800-luvulla ja tänään se on Kambodzân lipussakin kuvattu rakastettu symboli.

Häviäminen

Sen jälkeen, kun kuningassuku oli 1300-luvulla kääntynyt buddhalaiseksi, kuninkaita ei enää pidetty jumalina, eikä heille tarvinnut enää pystyttää suuria temppeleitä. Valtakunnan rappio oli osin alkanut jo aiemmin 1200-luvulla, jolloin temppelirakentaminen alkoi taantua, mutta 1300-luvulla se kiihtyi.

Valtakunnan hyvinvoinnin perustana ollut laaja kastelukanava verkosto rappeutui ja seurauksena oli tulvia ja kuivuuksia. Aiemmin runsaat riisisadot heikkenivät huomattavasti, mikä puolestaan heikensi valtakuntaa edelleen. Kanavaverkon romahdus haittasi myös kaupankäyntiä ja matkustamista. Todennäköisesti väestö kasvoi yli alueen sietokyvyn ja järjestelmä romahti.

Läneessä tuoreet thai-kuninkaat räpistelivät irti Khmer-valtakunnan vaikutusvallan alta. Joissain lähteissä puhutaan myös siitä, että alueella olisi 1300 riehunut paiserutto. Murroskaudella valtakunnan keskus siirtyi länteen nykyisen pääkaupungin tienoille.

Sanasto

Buddhalaisuus - on uskonto tai uskonnollinen filosofia, jonka harjoittajat pyrkivät löytämään onnellisuuden ja vapautuksen elämien kiertokulusta seuraamalla opettajansa Buddhan ohjeita. Buddhalaisuuden eräässä muodossa ei olla lainkaan kiinnostuneita jumalista tai hengistä, kun taas toisissa muodoissa on erilaisia pyhimyksiä eli boddhisatvoja, joilta pyydetään apua. Buddhalaisuudessa on keskeistä mietiskely. Sen piirissä munkki- ja nunnakunnat ovat myös tuttuja.

Chamit - ovat kaakkoisaasialainen kansallisuus, jotka ovat lähempää sukua saariston väestölle kuin naapureilleen khmereille ja vietnamilaisille. Todennäköisesti väestö on alunperin peräisin Borneolta. Chamien historian kukoistuskautta oli Champa-valtakunnan aika erityisesti 700-900-luvuilla.

Hiekkakivi - on kiteytynyt muinaisesta hiekasta, jonka laadusta sen koostumus riippuu. Hiekkakivi on väriltään punertavaa, ruskeaa, harmaata tai vihertävää. Se on pehmeää ja helposti muokattavaa ja sopii siksi rakennusmateriaalia. Hiekkakivi suodattaa ja varastoi vettä.

Khmerit - kaakkoisaasialainen kansanryhmä, joka puhuu vietnamin sukulaiskieltä.

Korkokuva - eli reliefi on taideteos, jonka kuvat joko työntyvät pinnasta ulos tai painuvat sen sisään. Se on eräs kuvanveiston muoto. Kohokuvat voivat kuvata vain yhtä aihetta tai olla pitkiäkin kuvasarjoja. Niitä käytetään paitsi rakennusten koristeluun, myös kolikoissa ja mitaleissa. Angor Watin kohokuvat ovat lähinnä matalia, ulospäintyöntyviä reliefejä, jotka sopivat monenlaisille materiaaleille.

Kronikka - eli aikakirja on ennen historiankirjoituksen alkua kirjoitetut, toisinaan runomuotoiset, kuvaukset historiallisten tapahtumien kulusta. Kronikat ovat toisinaan mielisteleviä ja ihanteellisia, harvemmin kriittisiä. Ne ovat historian lähteitä, joista on apua historian tapahtumien selvittelyssä, mutta niitä ei kuitenkaan pidetä varsinaisena tieteellisenä historiankirjoituksena.

Munkki - on naimattomuuteen sitoutunut miespuolinen uskonnollisen järjestön ja usein myös uskonnollisen yhteisön eli luostarin jäsen. Kaikki munkit eivät kuitenkaan asusta luostareissa, vaikka kaikki ovat yleensä saaneet koulutuksensa jossain luostarissa. Luostarit ovat pääosin munkkien tai heidän naispuolisten vastineidensa nunnien asuinpaikkoja ja yhteisöjä, vaikka niissä saattaa satunnaisesti asua myös saman sukupuolen maallikkoja.

Paiserutto - tunnetaan toisinaan nimillä musta surma tai yksinkertaisesti rutto. Se on tarttuva kuumetauti, jota aiheuttava bakteeri leviää rotissa viihtyvien kirppujen välityksellä. Se on aiheuttanut tunnetun historian aikana useita epidemioita eli laajoja tartuntapiikkejä sekä Aasiassa että Euroopassa.

Temppeli - on ihmiskäsin rakennettu pyhä rakennus tai rakennelma, jossa harjoitetaan uskonnollisia menoja ja/tai jumalan palvelusta. Useimmissa uskonnoissa on jonkinlaisia temppeliksi katsottavia rakennelmia.

Sademetsä - on metsätyyppi, jota esiintyy runsassateisilla alueilla lauhkealla ja kuumalla vyöhykkeellä. Puusto on tiheää ja runsaslajista, eikä aluskasvillisuutta ole paljoa. Kaakkois-Aasian sademetsä on trooppinen eli kuuman ilmastonalan sademetsä. Lämmönvaihtelut ovat pieniä sekä vuorokaudenaikojen että vuodenaikojen välillä. Kuumuus ja kosteus edistävät soistumista ja puuston kasvua. Puiden latvusto on monikerroksinen ja tiheä ja iso-osa eläinlajien runsaudesta keskittyy sinne.

Shiva - on eräs hindulaisuuden pääjumalista. Jumalana Shivassa on monta puolta, sillä hän on sekä luoja, että ylläpitäjä ja tuhoaja. Shivaan liittyy paljon sukupuolista voimaa. Hänen puolisonsa rohkea Parvati, villi Durga ja hurja Kali ovat tärkeitä jumalattaria ja naisellisen voiman ilmentymiä. Shiva on myös sekä uskontoa yksinkertaisen elämän kautta lähestyvä askeetti että riehakas tanssin herra. Hän on kaiken olevaisen tuolla puolen, eikä siksi Vishnun tavoin synny uudestaan ja uudestaan ihmiseksi.

Valtionuskonto - on tietyn valtakunnan virallinen uskonto. Sitä suositaan hallinnon toimesta. Muut uskonnot voivat olla sen rinnalla joko sallittuja tai kiellettyjä. Toisinaan valtion uskoonnon asema on käytännössä muodollinen ja perinteestä nouseva, joskus taas se on ainoa valtiovallan hyväksymä uskonto.

Vishnu - on hindujen pyhimmästä jumalankolmikosta ylläpitävä jumala. Hän on ollut läheisemmin yhteydessä ihmiskuntaan ja syntynyt monta kertaa eri elämissään ihmiseksi tai muuksi eläväksi olennoksi. Krisna on eräs Vishnun suosituimpia jälleen syntymiä. Visnun jälleensyntymien elämäntarinoista on kirjoitettu useita eepoksia eli runollisia tarukokoelmia.