Wikijunior Muinaiset kulttuurit/Mayojen tieteet ja taiteet

Kuuluu osana Esikolumbiaanisiin kulttuureihin.

Kirjoitustaito ja kirjallisuus

Maya-kirjoitus oli usein järjestetty luettavaksi kahteen pylvääseen (palstaan).

Mayojen kirjoitustaito (eli mayahieroglyfit) on toistaiseksi ainoa lähes selvitetty intiaanien kirjoitusjärjestelmä. Kirjoitus on yhdistelmä tavu- ja kuvakirjoitusta (verrattavissa japanilaisten kana-aakkosiin). Varhaisimmat varmasti mayojen kirjoittamiksi tiedetyt tekstit on löydetty 200-luvulta eaa eli varhaiskauden loppupuolelta.

Mayat kirjoittivat eläintenkarvasta valmistetuilla siveltimillä ja sulkakynillä. Kirjoituksissaan he käyttivät mustaa mustetta ja punaista korostevärinä. Atsteekit kutsuivatkin Maya-maata "mustan ja punaisen maaksi".

Kirjureilla oli keskeinen asema hoveissa ja maya-muotokuvat viittaavat siihen, että hallitisijatkin osasivat ainakin lukea. Näillä saattoi esimerkiksi olla kyniä hiuslaitteessaan. Monista hallitsija-haudoista on löydetty kirjoitusvälineitä kuten mustetta ja kyniä. Vaikka merkkejä oli ehkä joitakin satoja, mutta silti kirjoitustaidon uskotaan olleen harvojen hallussa.

Vanhat käsikirjoitukset

Mayojen jälkeen on jäänyt vanhoja käsikirjoituksia, joita kutsutaan koodekseiksi. Niitä ei ole kovin monia. Niiden avulla on opittu ymmätämään mayojen uskontoa ja käsitystä maailmasta sekä heidän astrologista tietämystään. 1900-luvulla on ilmaantunut lukemattomia väärennöksiä, mikä saa tutkijat epäileviksi uusien löydösten tullessa esiin.

Osasyynä käsikirjoituksien vähäiseen määrään on se, että Maya-valloituksen huipulla katolinen piispa Diego de Landa käski hävittää kirjoitukset 1562. Landa oli vastuussa Mayojen käännytyksestä uuteen uskoon, mikä ei ilmiselvästi onnistunut kovinkaan hyvin, sillä vanhaa maya-uskontoa harjoitetaan edelleen. Toisaalta juuri hänen muistiinpanonsa auttoivat ratkaisemaan maya-aakkosten arvoituksen.

Popol Vuh

Popol Vuh on klassisella Quiche kielellä kirjoitettu kokoelma taruja ja jälki-klassisen ajan Quiche-valtakunnan kuninkaiden historiaa. Tarujen jumalat ja kuninkaalliset pyritään historia-osiossa sitomaan yhteen heidän valtaa oikeuttaakseen. Mytologia vastaa esi-klassisen ajan seinämaalauksia ja klassisen kaudella kuvattuja jumaltaruja.

Vaikka kirjoitus on kirjattu eurooppalaisin aakkosin taustalla uskotaan olleen maya koodeksin, joka on kirjoitettu hieroglyfein. Ajatellaan, että kirjoitus on suullisten muistikuvien perusteella tehty kopio, koska alkuperäinen koodeksi oli kadonnut. Alkuperäinen noin 1550 kirjoitettu käsikirjoituskin on kadonnut ja siitä on jäljellä vain 1700-luvulta peräisin oleva kopio.

Matematiikka ja tähtitiede

Mayat olivat taitavia matemaatikkoja ja tunsivat tarkkaan tähtitaivaan liikkeet. He käyttivät 20-5 numerojärjestelmää (huom. sormet + varpaat). Laskelmia, joilla ennustettiin tarkkaan esim. auringonpimennyksiä, helpotti se, että he tunsivat nollan (jota ei osattu käyttää vielä keskiajan Euroopassa).

Mayojen oletetaan olleen ainut kulttuuri, joka tiesi Orionin olevan tähtisumu ilman, että he olisivat tunteneet teleskoopin käytön. Mayat osasivat hahmottaa tarkan ajankohdan, kun aurinko oli suoraan ylhäällä, mikä tapahtui kahdesti vuodessa, koska he asuivat kääntöpiirin ja päiväntasaajan välissä. Venuksella tiedetään olleen mayojen astronomiassa vielä tärkeämpi asema kuin auringolla ja he pystyivät tarkkaan seuraamaan sen kiertoliikettä. Venuksen nousu ennusti hyvää ja siksi siihen ajankohtaan suunniteltiin niin kruunajaiset kuin sodan aloitus.

Kalenterit

Toisin kuin Vanhalla mantereella, Väli-Amerikassa oli yhtäaikaisesti käytössä useita rinnakkaisia kalentereita - käytännöllisiä vuosittaisia, rituaalisia ja historiallisia.

Mayat olivat laskeneet vuoden pituuden hyvin tarkkaan, jopa tarkemmin kuin käyttämämme gregoriaaninen kalenteri sen määrittelee. Tästä huolimatta heidän kalenterivuotensa (haab) oli 365 päivää ja koska he eivät käyttäneet karkauspäiviä, kalenteri jäi jälkeen joka neljäs vuosi. Kalenteri koostui kahdeksastatoista 20 päivän kuukaudesta ja 5 karkauspäivästä (wayeb). Kuukausilla oli omat nimensä ja päivillä numeronsa. Tämän kaltaisen kalenterin tunsivat muutkin alueen kansat.

Mayat olivat oippineet olmeekeilta historiaa mittaavan pitkälaskun, jonka mukainen Mayojen kalenteri kasvoi seuraavasti: 1 vuorokausi (1 kin), "kuukausi" eli 20 päivää (uinal), 18 uinal eli tun (360 päivää eli vuosi), 20 vuotta eli katun, 20 katunia eli baktun (400 tun eli n. 395 aurinkovuotta). Kalenterin 0-päivä on 11.8.3114 eaa. Nykyinen 13. kierros päättyy suurinpiirtein 21.12.2012.

Aiemmin oli puhetta mayojen kehämäisestä aikakäsityksestä. Heidän mukaansa yksi kierros oli baktun. Nykyaikanakin mayat odottavat kierron päätöksen tuovan mukanaan mullistuksia, joko hyviä tai pahoja, kenties uuden kukoistuksen tai maailmanlopun.

Kolmas kalenteri oli Tzolkin eli rituaalikalenteri, josta pääteltiin hyvät ja huonot päivät. Se koostui 13 ja 20 päivän jaksoista. 13 päivän jaksoa merkittiin numeroilla ja 20 päivän nimillä. Kesti 260 päivää ennen kuin nimen ja numeron yhdistelmät oli kaikki käyty läpi. Kalenterikierros joka yhdisti Tzolkin ja Haabin (eli rituaali- ja aurinkovuoden) kesti 52 vuotta. Vastaavan mittainen rituaalikalenteri oli käytössä ympäri mesoamerikkaa.

Näiden lisäksi mayoilla oli vielä muitakin laskutapoja ja he seurasivat taivaan tapahtumia tarkkaan.

Kuvataide

Maya taidetta on pidetty uudenmaailman hienostuneimpana ja kehittyneimpänä. He kehittivät oman taiteellisen tyylinsä jo esiklassisella kaudella saatuaan vaikutteita olmeekeilta. Myöhemminkin he saivat vaikutteita muilta kulttuureilta kuten olmeekeilta. Mayojen taide oli usein uskonnollista. Monet taiteelliset esineet, jotka ovat säilyneet ovat liittyneet hautajaisiin ja muihin uskonnollisiin menoihin. Ensisijaisesti taide kuvasi jumalia, hallitsijoita, tarujen sankareita ja uskonnollisia tapahtumia. Joskus saatettiin kuvata myös arkielämää. Keskeisessä asemassa ovat ihmiset, mutta eläimiä ja tyyliteltyjä kuvioita saatettiin käyttää eri esineiden koristeluun.

Keskiamerikan kostean ilmaston vuoksi mayojen maalaukset eivät ole säilyneet kovinkaan hyvin. Siitä huolimatta erityinen siniväri, jota kutsutaan maya-siniseksi, on säilynyt hyvin. Vanhimmat säilyneet maalaukset ovat löytyneet San Bartolosta ja ne ovat peräisin ajalta noin sata vuotta ennen ajanlaskun alkua. Ne liittyvät maissijumalan myyttiin, joka onkin vanhempi kuin uskottiinkaan. Nuoremmat maalaukset kuvaavat ylhäisöä, taisteluja ja uhreja.

Patsaita puolestaan on säilynyt hyvinkin paljon. Tyypillisin oli steela, kiviplväs, joka oli koristeltu kaiverruksin. Ne kuvasivat jumalia ja kaupunkiensa hallitsijoita. Niissä oli lähes aina kirjoitusta, josta on voitu päätellä niiden historiaa. Sen lisäksi oli keramiisia savihahmoja ja kivipalkkeja, joihin saatettiin kuvata uhreja.

Jadea käytettiin paljon sekä kaiverruksiin upotettuna että uskonnollisissa esineissä. Mayojen jadenkäsittely taito oli ihmeellinen eihän heillä ollut käytössä metallityökaluja ja kuitenkin jade on hyvin kova materiaali. Myös puuta saatettiin kaivertaa ja siitä on säilynyt joitakin esimerkkejä. Mayojen kuvataidetta on myös harvoissa upeasti kuvitetuissa säilyneissä kirjakääröissä.

Rakennustaide ja kaupunkisuunnittelu

Mayojen arkkitehtuuri on yhtä hätkähdyttävää kuin mikä tahansa antiikin ajan arkkitehtuuri. Mayojen hengellisistä keskuksista kasvoi ihmeellisiä kaupunkeja, jotka sopeutuvat yllättävän hyvin kulloiseenkin ympäristöönsä. Lähteet olivat tärkeitä sijoituksen kannalta.

Rakennusmateriaalina oli kalkkikivi ja laasti. Laastin merkitys väheni, kun mayat oppivat liittämään kivet toisiinsa kuin palapelin palat. Tavallisen kansan asumukset valmistettiin yleensä puisista pylväistä, savitiilistä ja kaislasta, joskus myös kalkkikivestä. Kiven puuttessa saatettiin joskus käyttää poltettua tiiltä sen sijasta.

Kaupunkeja ei oltu suunniteltu tarkkaan, mutta ne rakentuivat keskusaukioiden ympärille kaupunginosien kehinä. Keskeisiä olivat hovin rakennukset ja suuret pyramiditemppelit sekä toisinaan myös pallokentät, jotka oli yhdistetty kävelyteillä. Keskustan ympärillä olivat alemman aateliston asumukset ja vähempiarvoiset temppelit. Vielä ulompana olivat tavallisen kansan asumukset. Klassisen kauden loppuun asti kaupungit olivat avoimia ja ne linnoitettiin vasta jälkiklassisella kaudella.

Pyramidit

Näyttävin osa mayojen rakennustaidetta lienevät pyramidit, joita alettiin rakentaa esiklassisen kauden lopulla. Pyramidin harjalla oli kunkin pyramidin pyhittäneen jumalan temppeli. Temppelipyramidien sivut oli porrastettu ja ne oli koristeltu kaiverruksin. Temppelit saatettiin rakentaa uudelleen, joko pitkää kalenterikiertoa noudattaen tai uusien johtajien toiveesta.

Temppeli koostui tasanteista ja ainakin yhdelle sivulle rakennetusta portaikosta niiden keskellä. Tasanteet olivat kuin kivin reunustettuja pengermiä, joiden ulkoseinämät olivat yleensä täytetty tiukkaan pakatulla soralla. Kunkin askelman seinäkaiverrukset kuvasivat porraspyramidin tarkoitusta.

Keramiikka

Alumperin mayat käyttivät sopivasti muotoiltuja kurpitsoja vesi- ja säilytysastioina. Ne olivat kestäviä ja helposti kuljetettavia. Varhainen keramiikka muistuttikin kurpitsoja ja oli koristeltu yksinkertaisin leimoin ja saviliuskoin. Klassisen kauden keramiikka oli kaikkialla hyvin samanlaista. Sen koristeena oli mineraalein väritetyt saviliuskat. Keramiikka sai myös uudenlaisia muotoja.

Keramiikan kuvitus kertoo tarinaa mayojen elämästä, jumalista, kuninkaista ja vaikkapa pallo-otteluista. Samalla kun arkinen astiasto oli yksinkertaista, olivat yläluokan hautajaisastiat koristeltu upeasti. Vaikkeivät mayat tunteneet savenvalajan pyörivää alustaa, he valmistivat näyttävää keramiikkaa. Alueelta löytyy eriväristä savea, joka reakoi keramiikan polttamiseen eri tavoin. Saven lisäksi mukaan sekoitettiin muitakin aineita.

Koska mayat eivät tunteneet dreijaa eli pyörivää savenvalanta-alustaa, he valmistivat keramiikkaa joko makkara- tai levymenetelmin. Makkaramenetelmässä savesta pyöritetään ohut pitkula, joka sitten kiedotaan astian muotoon. Lopuksi astian seinämät tasoitetaan. Levymenetelmässä savesta kaaviloidaan ohut levy, josta myös muotoillaan haluttu esine tai astia. Kun astia oli muotoiltu sen annettiin kuivua, sitten se maalattiin tai muuten koristeltiin ja lopuksi poltettiin.

Sanasto

arkkitehtuuri = rakennustaide ja rakennuskulttuuri

astronomia = tähtitiede eli tiede, joka tutkii avaruutta ja sen kappaleiden ominaisuuksia.

hieroglyfit = mayojen käyttämät aakkoset, jotka ovat sekoitus kuva-, tavu- ja äännemerkkejä. Tämä kirjoitus syntyi noin 300-luvulla eaa. Tämä muistuttaa japanilaisten tapaa sekoittaa kuva- (kanjit) ja tavumerkkejä (hira- ja katakanat). Mayojen kirjoitusta on kutsuttu hieroglyfeiksi juuri siksi, että se muistuttaa hyvin paljon egyptiläisiä hieroglyfejä, jotka myös yhdistävät sanoja, tavuja ja "kirjaimia" eli yksittäisiä äänteitä kuvaavia merkkejä.

keramiikka = kuumassa uunissa poltetut saviesineet ja rakennusmateriaalit.

muste = yleensä juoksevahko kirjoitusväri, joka on usein mustaa, mustanruskeaa tai tummansinistä, mutta voi olla periaatteessa minkä väristä tahansa. Mustetta käytetään esimerkiksi kynissä, siveltimissä, tulostimissa tai painovärinä.

Orionin tähtisumu = Orionin tähtisumu on tähtitaivaan kirkkain kaasusumu, joka voidaan havaita jopa paljain silmin tähtitaivaalta. Sikäli on merkillistä, että eurooppalaiset tunnistivat sen kuitenkin vasta 1600-luvulla kaukoputken avulla. Vaikka kaasusumu on pöly- ja kaasupilvi, se on käytännössä kuitenkin meidän näkökulmastamme tyhjiössä. Maapallon kokoinen sumu painaakin vain muutaman kilon. Kaasusumut liittyvät sekä tähtien syntymiin että niiden kuolemiin.

pyramidi = kivestä tai maasta rakennettu tasaisesti ylöspäin kapeneva yleensä nelisivuinen rakennus tai rakennelma, mahdollisesti myös eräänlainen keinokukkula. Pyramideja on rakennettu yhtälailla Amerikoissa kuin Lähi-idän kulttuureissakin, eikä suinkaan sielläkään vain Egyptissä. Lähi-idän pyramidien esikuvana lienevät Sumerien temppelikukkulat eli Zikkuratit. Etelä-Amerikassa rakennuskulttuurilla on vähintään yhtä pitkät juuret.

quiche = merkittävä maya kansa ja heidän kielensä. Quiche-mayat olivat erityisen merkittäviä nimen omaan jälkiklassisella (eli korkeimman kukoistuskauden jälkeisellä) kaudella. Kansan Nathuatlin kielinen nimi on antanut nimensä Guatemalalle. Quiche-mayat asustavatkin nykyään lähinnä Guatemalan ylängöillä (eli merenpinnasta korkealla olevalla tasangoilla). Ennen eurooppalaisten saapumista he muodostivat alueellaan vahvan kuningaskunnan.