Siirry sisältöön

Wikijunior Muinaiset kulttuurit/Mississippin kulttuuri

Wikikirjastosta
Mississippin kulttuuri kupari esineitä pakoista Spiro, Etowah, ja Malden.
Taiteilijan kuva Holly Buff-järven keskuksesta.
Mississipin kulttuurin alueita.
"Munkkien kumpu" Cahokiassa nykyään.

Mississippin kulttuuri oli noin 800 - 1600 jaa pääosin Yhdysvaltain itäosissa vallinnut sotaisa perinne, jossa rakennettiin suuria temppelikumpuja. Tämä oli mahdollista, kun maissin viljely elätti suuren väestömäärän. Kulttuuri sai vaikutteensa Meksikosta. Yhden paikan kumpujen rakentajia johti ylimystö ja mahtava päällikkö, jota palvottiin aurinkona. Ihmisiä uhrattiin esimerkiksi kuninkaan kuollessa. Eri kumpukeskukset sotivat keskenään. Yhtenä sotien syynä lienee ollut ihmisuhrien hankkiminen. Suurin kumpukeskus oli Keski-Mississippin alueen Cahokia, joka oli tuon ajan suurkaupunki. Siinä asui enimmillään ehkä 10000-20000 intiaania. Kulttuuri taantui huomattavasti ennen erooppalaisten tuloa noin 1350-1450. Syynä lienee ollut esimerkiksi kuivuus tai sodat. Etelässä säilyi silti monia natchez-intiaanien kumpukyliä.

Cahokia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cahokia oli Mississippi-kulttuurin merkittävin keskus. Kukoistuksensa huipulla se saattoi olla Pohjois-Amerikan suurin asutuskeskus aina 1800-luvulle saakka, jolloin Chicago ohitti sen. Se oli tavallaan tuon ajan Lontoo.

Sinne rakennettu Munkkien kumpu oli suuri: pohjan ala 236 x 291 metriä, korkeus 291 m.

Cahokian kumpujen tekijät kantoivat koreissa kumpuihin noin 1.6 miljoonaa kuutiometriä maata kymmenien vuosien kuluessa.

Tämä suuri temppelikumpu tehtiin noin 900-1100 jaa. Noin 1000-1050 syntyi äkkiä Cahokian suunniteltu järjestys, ja syntyi Richlandin maatalouskompleksi Cahokian lähelle siitä noin 20 km kaakkoon. Tämä oli mahdollista, kun oli 50 vuotta kestävä kostea kausi ilmastossa: pystyi viljelemään. Siten alkoivat kuivuuskaudet. Noin 1150 jaa Cahokialle tärkeä Richlandin kompleksi hylättiin, kun oli vakava 15-vuotinen kuivuus. Näihin aikoihin pystytteiin paaluaita Munkkien kummun ja keskusaukion ympärille.

Noin 1200 jaa Cahokian väestöstä oli jäljellä puolet alkuperäisestä, yhä joka tapauksessa tuhansia.

Kumpu alkoi ilmeisesti noin 1200 jaa luhistua ja hylättiin noin 1350 jaa. niin kuin koko Cahokia, ja monta muuta Misissippin laakson keskusta.

Cahokian suuruus lienee perustunut sotilasmahtiin.

Kaupankäynti ympäristön kanssa oli vilkasta. Suurilta järviltä tuotiin kuparia, Appalakeilta kissankullan kaltaista muskoriitti mineraalia ja Kalliovuorilta asti laavakiviä. Meksikonlahdelta tuotiin merisimpukoita ja barrakudojen leukaluita. Pääviljan maissin lisäksi viljeltiin esimerkiksi tupakkaa, hirssiä, kurpitsaa, mustakoisoa, auringonkukkaa ja papua.

Cahokia asutettiin noin 600 jaa. myöhäisen metsämaan kaudella. Temppelikumpuja alettiin rakentaa 800 - luvulla jaa. Kaupungissa oli tiheästi asuttu keskus aidatun temppelialueen ympärillä. Väestö alkoi vähetä ehkä jo ennen vuotta 1100, viimeistään 1200 jaa. Näihin aikoihin "Munkkien kumpua" ei enää korotettu. Aitaus rakennettiin keskuskumpujen ympärille näihin aikoihin.

Cahokia tyhjeni kokonaan noin 1350 - 1400 eaa. Tarkkaa syytä ei tiedetä. Tämä saattoi johtua kuivuudesta, tulvista. Joen juoksu saattoi muuttua ajan mukana. Tämä saattoi kuivattaa peltoja tai tulvittaa aluetta. Maanjäristyksen jälkiä on löydetty. Temppelikummun luhistuminen saattoi aiheuttaa käsityksen, että jumalat hylkäsivät paikan. Myös sodat ja kapinat mahdollisesti heikensivät Cahokiaa tai hävittivät Cahokian asutuksen.

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mississippin joen jaaksossa lienee asunut ainakin 500 000, jopa 5 miljoonaa ihmistä. Jälkimmäisessä tapauksessa väentiheys olis ollut noin 2,5 asukasta/km2. Erään arvion mukaan Kaakkoisessa yhdysvalloissa olis asunut 1,2 miljoonaa ihmistä.

Suurten keskusten lähellä maaseudulla lienee asunut 2-8 asukasta/km2, vähemmän asutuilla reuna-alueilla alle 1.5 asukasta/km2.

Toisten arvioiden mukaan väentieys olis ollut 0,25-1,6 asuukasta/km2, korkeintaan1- 4 as/km2. Eräs aervio väittää 0.12-0.77 as/km2. Eurooppalaisten tulon aiheutamat taudit lähinnä harvemnsivat intiaaniväestän kuudesosaan.

Kaudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eri lähteissä on eri tietoja ajoituksista.

Tämän kulttuurin varhaisvaiheessa noin 1000-1200 jaa intiaanit rakensivat suuria keskuksia. Väestönkasvun mahdollisti lähinnä maissin viljely.

Keskivaiheessa noin 1200-1400 jaa suuret päällikkökunnat sotivat keskenään.

Myöhäisvaiheessa noin 1400-1540 "pieneen jääkauteen" liittynyt kuivuus ja yhä lisääntyneet sodat hävittivät kulttuuria. Linnoitteet yleistyivät, kumpujen rakentaminen väheni. Väkeä kuoli nälkään tai muutti pois. Suuri luhustuminen lienee tapahtunut noin 1350 jaa. Noin vuoden 1500 ja paikkeilla useimmat kumpukeskukset olivat hajaantuneet. Eurooppalaiset kohtaisivat lähinnä Missisippin alajuoksulla joitain melko pieniä kummunrakentajien kyliä. Näistä tunnetuimmat ovat natchezien kylät.