Wikijunior Muinaiset kulttuurit/Rooman valtakunta/Myyttinen menneisyys

Kohteesta Wikikirjasto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Alba Longa oli Rooman myyttinen emäkaupunki, joka sijaitsi jossain Alban kukkuloilla lähellä Alban järveä. Tarkkaa sijaintia ei tiedetä. Tarun mukaan kaupungin perustaja oli Troijan prinssi Aineiaan ja Priamoksen tyttären Kreusan poika Askainos, joka pakeni Troijan sodan jälkeen isänsä Aineiaan kanssa Italiaan. Aineias perusti Laviumin kaupungin. Alba Longa oli myös Latinalaisen liiton johtava kaupunki, jonka Rooma tuhosi 600-luvulla eaa.

Kaksosia ruokkiva susiäiti on Rooman kaupungin tunnus.

Alba Longan kuninkaalla oli kaunis tytär. Tyttären nimi oli Rhea Silvia. Eräänä päivänä kuninkaan veli, joka oli Rhea Silvian setä, kaappasi vallan ja pakotti Rhea Silvian elämään naimattomana Vestan temppelissä.

Sodan jumala Mars rakastui kauniiseen Rhea Silviaan, joka tuli ilman omaa syytään raskaaksi ja synnytti kaksoispojat Romuluksen ja Remuksen. Koska Rhea Silvia oli Vestan neitsyt, hän ei saanut ottaa miestä ja niinpä hänet tuomittiin maanalaiseen kammioon ja kaksosvauvat korissa Tiberjokeen kuolemaan. Jumalatar Vesta pelasti raskauteensa viattoman Rhean, ja susiemo löysi korin, hoivasi vauvoja ja imetti heitä Lupercal-luolassa.

Kuninkaan karjapaimen löysi pojat ja kasvatti heidät. Vanhempana pojille kerrottiin syntyperästään, ja niin Romulus ja Remus surmasivat isosetänsä ja palauttivat vallan isoisälleen. Tämä antoi heille Palatium kukkulan Tiber-joen rannalta, jonne Romulus ja Remus perustivat kaupungin. Romulus ja Remus kysyivät jumalilta kummasta tulisi kaupungin kuningas, jumalat valitsivat Romuluksen. Remus ivasi Romulusta joka suuttui ja surmasi veljensä. Joidenkin versioiden mukaan riita oli kaupungin nimestä, josta tuli Romuluksen mukaan Rooma.

Kun Romuluksen kaupunki oli valmis, ei sinne tahtonut tulla asukkaita. Romulus toivotti kaikki pakolaiset tervetulleeksi. Tulijat olivat silti vain miehiä. Romulus järjesti juhlat jossa miehet kaappasivat itselleen sabiiniheimosta vaimot. Näiden isät halusivat kostaa ryöstön ja hyökkäsivät parin vuoden päästä kaupunkiin. Vaimot kuitenkin lopettivat taistelun ryntäämällä miestensä ja isiensä väliin. Näin sai Rooman valtakunta alkunsa

Sanastoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aineias - oli kreikkalainen tarusankari, troijan kuningas Priamoksen serkun Ankhiseen ja kauneuden ja rakkauden jumalatar Afroditen poika. Tämä pakeni Troijan sodan jälkeen ja kierteli esimerkiksi Afrikassa ennen kuin viimein saapui Italiaan. Tarun mukaan hän oli paitsi Romuluksen ja Remuluksen myös Ceasarin ja Augustuksen esi-isä.

Lubercal - oli luoja Platinium kukkulan lounaisjuurella ja sen nimi liittyi susiin (lat: lupus). Tarun mukaan susiäiti imetti Romulusta ja Remulusta luolassa. Myöhemmin Romulus perusti samalle kukkulalle Rooman kaupungin. Lupercal luola oli antiikin aikana tärkeä uskonnollinen paikka, jonka lähellä vietettiin helmikuussa Lubercalia-juhlaa, joka oli alkujaan puhdistumistoimitus.

Priamos - oli myyttinen Troijan kuningas, jolla oli useita vaimoja ja paljon lapsia. Hänen poikansa prinssi Paris ryösti Spartan kuningattaren Helenan ja aloitti Troijan sodan.

Sabiinit - olivat muinainen italialainen heimo, jotka puhuivat latinan sukuista kieltä. Sabiinit asuttivat aluetta melko lähellä nykyistä Roomaa. Monet sabiinien jumalat jatkoivat eloaan Roomassa ja monista heidän keskuksistaan tuli roomalaisia kaupunkeja. Eräs näistä keskuksista oli pohjoisin Rooman kukkuloista, Quirinalis.

Tiber - on Italian kolmanneksi pisin joki, joka virtaa 400 kilometriä Furmaiola vuorelta Tyrhennian mereen. Joki virtaa esimerkiksi Rooman halki.

Troijan sota - Troijalaisten ja kreikkalaisten välinen tarunomainen sota, joka muinaisten tietojen mukaan olisi taistelu 1100-luvulla eaa. Ei tiedetä, kuinka paljon taruista on totta, mutta tiedetään, että sodassa tuhoutunut Troijan kaupunki on todella ollut olemassa. Sotaa kuvataan kreikkalaisessa Ilias-eepoksessa.

Vesta - Roomalainen kotilieden jumalatar, jonka kunniaksi paloi jatkuvasti hänen temppelissään jatkuvasti tuli, jota papittaret ylläpitivät. Vestaa palveltiin myös kotilieden äärellä. Papittarilla oli runsaasti etuoikeuksia ja he olivat korkeasti kunnioitettuja.

Vestan neitsyt - eli vestaali oli Vesta jumalattaren papitar, joka oli antanut naimattomuus lupauksen. Neitsyitä oli kerrallaan kuusi ja he olivat sitoutuneet papittariksi 30 vuoden ajaksi. He tulivat tehtäväänsä noin 6-vuotiaina, joten olivat sen päättyessä noin 36-vuotiaita. Sen jälkeen he saattoivat mennä naimisiin ja hankkia lapsia.