Wikijunior Uskonto/Kristinuskon historia

Kristinuskon historia on se kehitys, jossa syntyi nykyinen kristinusko. Kristinuskon lähtökohta oli vanhan ajan Israelin juutalaisuudessa. Israelilaisten hengellinen elämä ja juutalaisuuskin kokivat vuosisatojen aikana monet mullistukset. Juutalaisuus alkoi siitä, kun Jumala solmi Aabrahamin kanssa liiton. Mooseksen saamat laintaulut taas sinetöivät juutalaisuuden lakiin pohjautuvaksi.

Kristinuskon pohja on Jeesuksen opetuksissa. Jeesus ei kuitenkaan perustanut kristinuskoa: sen tekivät hänen opetuslapsensa. Kristinusko kohtasi alussa levitessään ankaraa vainoa, muttei se pysäyttänyt kansan suosiman uskonnon leviämistä.

Juutalaisuuden alku

Jerusalemin temppelin malli

Juutalaisuus muuntui ajan mukana Raamatun mukaan, kun Jumala antoi ilmoituksia uskonnollisille johtajille. Noin vuoden 1900 eaa tienoilla Jumala solmi kansanjohtaja Aabrahamin kanssa liiton, jossa lupasi Israelin kansalle Kanaanin maan. Tästä alkoi patriarkkojen, uskonnollisten heimojohtajien aika. Jaakob oli puolestaan Israelin kahdentoista heimon kantaisä. Israelin heimot vaelsivat Egyptiin, koska oli nälänhätä ja Egyptissä viljaa. Mutta siellä he joutuivat pakkotyöhön. Egyptissä syntynyt Mooses johdatti israelilaiset pois Egyptistä. Mooseksen seuraaja Joosua valtasi Kanaanin maan israelilaiselle. Mutta heimot sotivat toisiaan vastaan ja palvoivat myös epäjumalia. Israelin heimoja hallitsivat nyt tuomarit. Ammonilaisia ja filistealaisia vastaan taistellut Saul yhdisti Israelin heimot vähäksi aikaa. Mutta Jumala hyläsi Saulin. Raamatun mukaan suositumpi Daavid teki Israelista suurvallan.

Näin syntyi pohja kultin harjoittamiselle Israelin temppelissä, jossa kansa palvoi myös ei-juutalaisia jumalia. Oli hyviä ja huonoja Israelin hallitsijoita. Profeetat arvostelivat ankarasti niitä hallitsijoita, jotka eivät palvoneet Jumalaa. Israelin vaikutusvalta oli suurimmillaan kuningas Salomon aikana noin 1000 eaa. Mutta Salomo verotti kansaa ankarasti ja alkoi viettää syntistä elämää. Israelin valtio jakautui pohjoiseen israeliin, eteläiseen Juudaan. Assyria valtasi pohjoisen Israelin, mutta Juuda säästyi joutuakseen Egyptin käsiin. Babylonia valtasi koko Israelin ja monet juutalaiset paitsi samarialaiset joutuivat sinne pakkosiirtolaisuuteen. Viimeistään tämän katsotaan karkoittaneet muut jumalat Israelin kansan uskonnosta ja synnyttäneen pohjan nykyiselle juutalasuudelle. Kun Israelilaiset palasivat pakkosiirtolaisuudesta, he alkoivat palvella jumalaansa temppelissään.

Vanhan testamentin profeetat ennustivat, että aikaanaan tulisi Messias, pelastajakuningas.

Jeesus

Profeetta Jeesus alkoi saarnata omia juutalaisuuteen pohjautuvia opetuksiaan. Jeesuksen kerrotaan Raamatussa tehneen monia ihmetekoja, muun muassa kävelleen vetten päällä. Jeesuksella oli kaksitoista lähintä kuulijaa, opetuslasta. Raamatussa kerrotaan tuhansien kuulleen Jeesuksen puheita.

Juutalaisuudessa oli tuhon aikaan monia virtauksia. Temppelien johdossa olevat vanhaa uskoa edustaneet saddukeukset eivät uskoneet edes kuolemanjälkeiseen elämään. Näitä vastustavat uskoa makkabealaisajalla uudistaneet kansanomaisemmat fariseukset taas uskoivat moniin yliluonnollisiin asioihin ja ylösnousemukseen. Itse juutalaisena Jeesus pohjasi opetuksensa pitkälti farisealaisuuteen, mutta katsoi fariseusten olevan ulkokultaisia uskossaan: paljon sanoja, vähän hyviä tekoja.

Juutalaiset surmasivat Jeesuksen, koska pitivät tätä vahingollisena kansanvillitsijänä ja uskonsa pilkkaajana. Saddukeusten ylippai Kaifas pelkäsi Jeesuksen nostavan kansan kapinaan. Tämä toisi Rooman armeijan kostamaan julmasti koko Israelin kansalle. Niinpä kaifasten mielstä oli parempi riistiinnaulita Jeesus kuin antaa koko Israelin kansna kärsiä.

Jeesuksen kuoleman jälkeen opetuslapset perustivat alkuseurakunnan.

Kristinuskon leviäminen

Juutalaisten hajaannus alkoi, kun Rooma hävitti kahteen kertaan kapinoineen Jerusalemin kovin ottein vuonna 73 ja 135jaa.

Toisaalla Apostoli Paavali alkoi levittää sanomaa Rooman valtakunnassa. Roomalaiset tappoivat Paavalin, koska keisari Nero syytti kristittyjä Rooman palosta. Kristittyjen vainot olivat yleensä paikallisia. Mutta vuodesta 250 jaa Rooma vainosi kristittyjä laajemminkin. Kristityt piiloutuivat Roomassa vainoilta muun muassa maanalaisin hautoihin, katakombeihin.

Kristityistä ei pidetty, koska heidän epäiltiin harjoittavan ihmisuhreja ja irstautta ja he kieltäytyivät palvomasta keisaria.

Vainoista huolimatta kristinusko levisi nopeasti. Kristinusko voitti kilpailevat uskonnot, esimerkiksi mithralaisuuden, manikealaisuuden, uusplatonismin ja gnostilaisuuden. Nämä hävisivät, koska olivat usein vihkimyksen tasoihin perustuvia ja vain paremman väen suosiossa. Kristinuskon selkeä sanoma puolestaan miellytti hyvin monenlaisia ihmisiä. Kristityt myös hankkivat varallisuutta, joiden avulla saattoivat auttaa vähävaraisia jäseniään, mikä lisäsi liikeen suosiota köyhien parissa.

Kristinuskoa repivät alussa opilliset kiistat. Ne päättyivät kolminaisuusopin voittoon.

Vuoden 400 jaa tienoilla kristinusko oli Rooman valtionuskonto. Rooman jälkeen kristinusko levisi edelleen Euroopassa. Uskoa levitettiin myös väkivaltaisin ristiretkin, "miekkalähetyksellä".

Keskiajalla ja uudella ajalla

Keskiajalla kirkolla oli merkittävä asema yhteiskunnassa. Paavi nousi läntisen maailman johtoon 1000-luvulla. Paavin vaikutus alkoi heiketä 1300-luvulla, mikä lisäsi maallisten hallitsijoiden valtaa suhteessa paaviin.

Vuonna 1054 kristityt jakautuivat ortodokseihin ja katolisiin uskonriidan takia. Keskiajalla kristityt sotilaat tekivät ristiretkiä muun muassa Palestiinaan islamilaisia vastaan. 1500-luvun alussa protestantit vaativat katolisen kirkon sisällä uskon puhdistamista. Tähän oli syynä katolisen kirkon turmeltuneisuus. Näistä esimerkkinä oli anekauppa, jossa syntejä sai anteeksi rahaa vastaan, niin ettei väärin tekijä esimerkiksi joutunut jalkapuuhun. Protestanttista uskonpuhdistusta seurasi Euroopassa uskonsotia, joissa oli mukana myös poliittisia ja taloudellisia tekijöitä. Maallistuminen alkoi näkyä yhteiskunnassa samoihin aikoihin. Valistuksen aika 1700-luvulla alkoi vähentää uskonnon maallista mahtia Euroopassa. Monia uskonnollisia herätysliikkeitä ilmestyi Euroopassa ja Amerikassa 1500-luvulta 1900-luvulle.1900-luvulla kristinusko joutui ahtaalle totalitaarisissa valtoissa: Natsi-Saksassa, Neuvostoliitossa jne. Lähetystyö levitti kristinuskoa kehitysmaihin voimakkaasti 1800-luvulta alkaen. Nykyaikana ovat näkyneet valtakirkkojen rinnalla näkyvämmin uskonnon epäily, uudet uskonnolliset liikkeet ja uskonnon henkilökohtaistuminen. Toisaalta länsimaissa oli monesti vanhoillisia poliitikkoja ja saarnaajia, jotka nojasivat kristinuskoon.