Wikiopiskelu Punaiset khmerit
Punaiset khmerit (khmerinkielellä khmae krɑhɑɑm) olivat se Kampuitsean kommunistinen puolue, joka tuli 70-luvun jälkipuoliskolla tunnetuksi hirmuhallinnosta.
Hallinnon tarkoitus oli luoda pakkokeinoin uusi, tasa-arvoinen yhteiskunta. Mutta tämä epäonnistui pahoin. Tuli nälkä. Terrori tappoi laajalti.
1 - 3 miljoonaa ihmistä kuoli "Demokraattisessa Kamputseassa" punaisten khmerien hallinnon takia. Punakhmerien valta romahti vuonna 1978 Vietnamin hyökättyä maahan. Mutta he jatkoivat sissisotaansa pitkään. Yhdysvallat tuki tässä vaiheessa punakhmerejä. Se näet piti Vietnamia näitä suurenpana pahana.Kamputsea
Kommunistisissit ja Pol Pot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kamputsean kommunisteja johti Pol Pot.Tämän oikea nimi oli Saloth Sar. Vaikka Pol Pot tulikin myöhemmin kuuluisaksi suurena murhaajana, hänet tunteneet pitivät häntä mukavana, iloisena miehenä. Mutta Pol Pot lienee ollut korkeintaan keskinkertainen mies, jolla oli taustaa Kamputsean ylimystössä. Ylimystökytkentänsä takia pääsi opiskelemaan Ranskaan. Siellä hän liittyi stalinistis-kommunistiseen puolueeseen, mutta keskeytti opintonsa. Kotimaassa hän toimi opettajana ennen painumistaan "maan alle". Siellä Pol Potin puolue aloitti sissisodan hallitusta Lon Nolin sotilashallitusta vastaan.
Sissit pärjäsivät sodassa lopulta hyvin, kun Kamputsean armeja oli pieni.
Sissit tyhjentävät kaupungit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jo punakhmerien edetessä maaseutukaupunkehin liikkui pääkaupungissa tietoja siitä, miten nämä surmaavat buddhalaiset munkit. Tämä pelotti ihmisiä. Maalta pakeni satoja tuhansia ihmisiä saarrettuun Phnom Penhiin. Huhtikuussa 1975 saartorengas kutistui nopeasti. Kaupungin puolustajilta puuttui aseita ja ammuksia. Pakolaisia täynnä olevassa kaupungissa oli ruoka lopussa ja älyttömän kallista. Punaiset khmerit eivät halunneet neuvotella. Lopulta heikentynyt armeija laski aseensa päästäen sissit kaupunkiin.
Kansa otti Phon Penhiin saapuneet sissit vastaan riemulla. Toiveissa oli rauha ja hieman parempi aika. Mutta ilo oli lyhytaikainen.
Saavuttuaan Phon Penhiin sissit ilmoittivat megafoneilla, että Yhdysvallat käynnistäisi kaupunkia vastaan ilmahyökkäyksen. Kaupunki on evakuoitava tämän takia. Evakuoinnin oli tarkoitus olla tilapäinen. Sissit sanoivat tämän vain siksi, jotta saisivat ihmiset lähtemään kodeistaan helpommin pois.
Mutta pakkosiirtoa tehostettiin myös ampumalla niitä, jotka liikkuivat hitaasti. Ilmisä lähti valtavasti jalan, autoilla ja polkupyörin maaseuduille.
Tungoksessa ja kaaoksessa kuoli tuhansia. Myös sairaat saivat lähteä tai ammuttiin. Moni heikompi kuoli matkalla riisipellolle marssien uupumukseen, janoon ja nälkään. Luultavasti pakkosiirto antoi punaiselle khmereille mahdollisuuden valvoa kansaa tehokkaasti: heidänkin armeijansa kun oli melko pieni.
Alkoi "Demokraattisen Kamputsean" ensi taival.
Angkarin luoma yhteiskunta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Puolueen keskusjohto aloitti historiassa ainutlaatuisen yhteiskuntakokeilun: kaupunkien asukkaat pakkosiirrettiin maatyöleireille. Tarkoitus oli luoda uusi, tasa-arvoinen yhteiskunta. Riisin tuotantoa lisäämällä sitä saataisin vientiin. Tämän jälkeen ostettaisin ulkomailta teollisuuskoneita ja muuta. Näillä tootetteisin kansan tarvitsemia hyödykkeitä. Näin saataisiin nostettua nopeasti kansan elintasoa. Kaupunkiväestö siirrettiin maalle, koska punaiset khmerit pitivät sitä maatyöläisten kustannuksella elävinä loisina.
Vuonna 1976 julkaiseman suunnitelman mukaan tarkoitus oli tuottaa riisiä 3 kertaa enemmän kuin aiemmin mm kasvattamalla toinen sato vuodessa.
Punaiset khmerit olivat teoriassa tasa-arvoisia. Mutta käytännössä maaseudun aikaisemmat liikkeessä mukana olleet syrjivät "uusia", mikä lakkautettiin vasta parin vuoden kuluttua. Ja puoluejohto määräsi kaikesta.
Punaiset khmerit hävittivät buhddalaisia temppeleitä ja taideteoksia. Ha lakkauttivat pankit ja rahan. Rahan he katsoivat luovan epätasa-arvoa.
Marssista selvinneet alkoivat rakentaa asumuksia itselleen.
Kaupungeista tulleet joutuivat tekemään uuvuttavia, sairastuttavia, tappavia pakkotyöpäiviä pellolla niukoilla riisiannoksilla. Työ oli monesti turhaa, kaivetut vesikanavat eivät toimineet. Iäkkäämmöt ihmiset tekivät kevyempiä, muta välttämättömiä töitä.
Ihmiset eivät saaneet julkisesti sääliä, itkeä tai nauraa. Omistaa ei saanut kuin vaatteet, ruokakulhon ja muutamia muita tavaroita. Lapset riistettiin vanhemmilta. Näille opetettiin punakhmerien aate, ja nämä osallistuivat järjestön tekemiin julmuuksiin.
Maalle siirretyt kaupunkien asukkaat eivät osanneet viljellä, sato pieneni. Riisiannos saattoi olla pelkkä jyväkerros kulhossa.
Maassa ei ollut juuri muita ulkomaalaisia kuin joitain tuhansia kiinalaisia työläisiä ja neuvonantajia. Mutta loppuvaiheessa demokraattinen Kamputsea pyrki avaamaan maata turismille.
Pol Pot itse vaihtoi jatkuvasti asuinpaikkaa piileskellen näin mahdollisia salamurhaajia vastaan. Edes Saloth Sarin sisarukset eivät tienneet, että hän oli Pol Pot.
Kaikkea toimintaa johti Angkar, "järjestö" joka korvasi perheen, uskonnon ja kyläyhteisön. Se pyrki murskaamaan vastustajansa.
"Epäpuhtaiden murskaaminen" - punainen terrori ja kansanmurha
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nälkä, vainot ja uskonnon kieltäminen ajoivat kansaa ja puolueen jäseniä uutta hallintoa vatsaan. Mutta järjestöllä oli lääkkeet tähänkin.
Angkar pyrki raivaamaan tieltä surmaamalla kaikki ne, joista ei pitänyt. Yhteiskunta kun täytyi "puhdistaa" "epäpuhtaista". Joskus tämä tarkoitti pelkkää pidätystä ja lieviä ojennustoimia, mutta monesti tappamista koko perhe mukana, joskus koko kylä.
Punaiset khmerit pitivät vihollisinaan erityisesti edellisen hallinnon virkamiehiä, liikemiehiä, opiskelijoita, älymystöä, buddhalaisia munkkeja, kristittyjä, keskiluokkaa, vietnamilaisia ja muita vähemmistökansoja. Virkamiehiä, sotilaita, poliiseja ym tapettiin. Lääkärit, papit, lakimiehet, lehtimiehet, opettajat jne surmattiin. Mutta kiinalaisia punaiset khmerit eivät tappaneet. Nämä kun auttoivat heitä.
Punaiset khmerit tappoivat ihmisiä pienestäkin syystä esim. olivat sairaita, eivät kyenneet tekemään työtä. Silmälasit saattoivat kertoa salaiselle poliisille, että on älykkö, kansan vihollinen.
Eräs iskulause oli että "on parempi pidättää 10 epäiltyä ihmistä vahingossa kuin päästää tätä tekemättä syyllinen vapaaksi". noin 100 vankilan verkko levittäytyi maahan. Näistä tunnetuin on S-21 Tuol Sleng, jossa tapettiin 17 000. Se oli aiemmassa yhteiskunnassa korkea-arvoislle tarkoitettu vankila, jossa hankittiin ensin kiduttamalla tunnustus, sitten tapettiin. Vain 7 aikuista selvisi siitä hengissä, suunnilleen saman verran lapsia.
Arviolta 1.2-1.8 miljoonaa Kamputsean silloisista asukkaista kuoli teloituksiin, nälkään ja tauteihin. Nälän takia kuoli puolesta puoleentoista miljoonaan.
388 paikasta löytyi jälkikäteen joukkohautojen "tappokenttiä". Joukkohautoja syntyi lähes 24 000, joihin surmattiin noin 1.3 miljoonaa.
60 % punaisten khmerien takia kuolleista teloitettiin. Noin viidesosa kansasta kuoli punaisten khmerien takia.
Punainen terrori vaihteli ajoittain ja alueittain. Joillain alueilla vähäinen yksitysomistus oli sallittua. Pol Pot syytti satojen epäonnistumisesta punakhmerien tulvien ja huonon hallinnon sijasta kansan vihollisia, jotka oli surmattava.
Keskushallitus oli alussa melko voimaton, ylin valta aluepäälliköillä. Monia kapinoita nousi uutta hallitusta vastaan. Hallitus kukisti nämä "puhdistuksin", joita tuli aalto toisensa perään.
Kukistuminen Vietnamin hyökkäykseen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Punaiset khmerit suhtautuivat vihamielisesti vietnamilaisin jo enen valtaan tuloaan. Rajakahakat Kamputsean ja Vietnamin välillä alkoivat vuonna 1975. Punakhmerit myös sortivat ja surmaisvat alueellaan olevia vietnamilaisperäisä ja näiden auttajia. Vuonan 1978 tapahtunut kapina lisäsi vietnamilaisten joukkosurmia. Punakhmerien armeija hyökkäili myös Thaimaaseen ja Laosiin. Punakhmerit tappoivat eräässä rajakylässä suurimman osan asukkaista. Vietnam vastasi viahielisin toimiin hyökkäämällä Kamputseaan 22. joulukuuta 1978. Hyökkäävä armeija koostui 120 000 sotilaasta ja sillä oli suuri määrä tykkejä. Niimnpä armeija eteni nopeasti Kamputseassa.
Vietnamilaiset valtasivat pääkaupungin Phnom Penhin 7. tammikuuta. He pystyttivät uuden hallituksen. Sekin oli kommunistinen, muttei Pol Potin hallinnon veroinen hirmuvalta.
Käynnistyi uusi sisällissota, ja tuli taas nälkää se takia. Thaimaa, Yhdysvallat ja Kiina tukivat Pol Potia.
Ne estivät pitkään uuden hallituksen tunnustamisen YK:n jäseneksi. Se johtui siitä, että sekä Kiina että Yhdysvallat olivat riidoissa Neuvostoliiton kanssa. Neuvostoliittohan tuki Pol Potin kaatanutta Vietnamia. Yhdysvallat oli aiemmin käynyt sodan Vietnamin kanssa. Siksi Neuvostoliiton vihollinen Yhdysvallatkaan ei välittänyt Pol Potin aiemmista hirmutöistä.
Vietnamin armeija vetäytyi 1989.
Punaiset khmerit sopivat tosin lyhyeksi jääneestä rauhasta 1990-luvun alussa hallituksen kanssa. Seuraavina vuosina punakhmerejä jätti järjestön mm hallituksen armahduskampanjan takia.
Pol Pot myönsi jälkikäteen haastattelussa hallituksen tappaneen ihmisiä, muttei uskonut, että kuolleita olisi ollut satoja tuhansia.
Viimeiset punaisten khmerien tukikohdat olivat Thaimaan rajan tuntumassa.
Loikkaukset punekhmerien riveistä kiihtyivät vuonna 1996. Liike hajosi riiteleviin osiin. Pol Pot surmautti rauhaa haluavan entisen "oikean kätensä" Son Senin.
Pol Pot kuoli viimesessä punakhmerien tukikohdassa, Pailinissa Anlong Vengissä luultavasti sydänkohtaukseen. Muutamia korkea-arvoisia, jo ikääntyneitä punakhmerien johtajia tuomittiin Kamputseassa vasta 2010-luvulla.