Yrityksen perustajan opas/Ulkopuolinen rahoitus usein välttämätöntä

Alkava yritys selviytyy harvoin ilman ulkopuolista rahoitusta. Liikeideasta ja markkinatilanteesta riippuen voi mennä kauan aikaa ennen kuin yrityksen kassavirta riittää toiminnan pyörittämiseen. Tämän ajanjakson rahoittamiseen tarvitaan usein yrityksen ulkopuolista rahoitusta. Ulkopuolisen rahoituksen hankkimiseen ei ole olemassa yhtä ja oikeaa sääntöä. Ulkopuolisen rahoituksen riittävyys riippuu paljon mm. yrityksen liikeideasta, toimialasta ja yritykseen kohdistuvista riskeistä. Lisäksi on hyvä muistaa, että jokaisessa eri rahoitusmuodossa on omat hyvät ja huonot puolensa. Vieraan pääoman ehtoista rahoitusta yritykselle tarjoavat mm. pankit, rahoitusyhtiöt ja vakuutusyhtiöt. Oman pääoman ehtoista rahoitusta tarjoavat esimerkiksi sijoittajat, jotka tulevat yritykseen omistajiksi. Oman pääoman ehtoinen rahoitus on yritykselle kalliimpaa, koska yritykseen sijoittava taho vaatii yleensä parempaa tuottoa johtuen mm. rahoituksen luonteesta johtuvasta riskistä.

Pankki on tärkeä yhteistyökumppani

Pankki on uuden yrittäjän tärkeä yhteistyökumppani niin yritystä perustettaessa kuin sen toiminnan myöhemmissäkin vaiheissa. Pankkisuhde on välttämätön jo yrityksen maksuliikkeen hoitamiseksi. Pankkilaina on useimmille uusille yrityksille ainoa ulkopuolinen rahoitusmuoto. Yleensä myös erityisrahoituslaitokset, kuten Finnvera Oyj edellyttävät, että yrityksen pankki osallistuu hankkeiden rahoitukseen. Kun toimiva yritys hakee luottoa, pankki tarvitsee yrityksen tilinpäätöksen liiketoiminnan analysointia varten. Tilinpäätöksessä kiinnitetään huomio erityisesti taserakenteeseen ja toteutuneeseen kassavirtaan. Pankissa tilinpäätöksen analysoi tavallisesti yritystutkija, joka on erikoistunut yrityksen toimialaan. Analyysin lopputulemana saadaan kuva yrityksen toimintaedellytyksistä, jotka vaikuttavat luoton myöntämiseen ja hinnoitteluun.

Kun yritys hakee pankista lainaa, kiinnitetään huomiota mm. seuraaviin seikkoihin:

- hankkeeseen liittyvät suunnitelmat ja laskelmat

- johdon kyvykkyys (johdon tausta, kokemus, koulutus)

- yrityksen liikeidea

- omistajien kyvykkyys

- toimiala

- kilpailijat

- asema markkinoilla

- yrityksen toimintaan kohdistuvat riskit

- rahoitusriskit.

Yritystutkija aloittaa tilinpäätösten analysoinnin yleensä tilinpäätösten oikaisemisella. Oikaisuilla tilinpäätöksen tiedot saadaan vertailukelpoisiksi muiden vastaavan toimialan yritysten tilinpäätösten kanssa. Oikaisuilla eliminoidaan mm. toimialojen erilaiset kirjauskäytännöt, mahdolliset väärinkirjaukset ja muut tilinpäätösten vertailukelpoisuutta heikentävät tekijät.

Kun tilinpäätös on oikaistu, yritykselle laaditaan tunnuslukuanalyysi. Tunnuslukuanalyysin tarkoituksena on kertoa lyhyesti, miltä yrityksen talous näyttää tilinpäätöstietojen näkökulmasta. Mikäli myönnettävä luotto on pieni, saatetaan luottopäätös tehdä jo pelkän tunnuslukuanalyysin perusteella. Sen sijaan vähänkin suuremmissa yritysluotoissa yritystutkija yleensä syventää analysointiaan. Tällöin yritystutkija arvioi tavallisesti myös tilinpäätöstietojen ulkopuolisia seikkoja, kuten yrityksen liikeideaa, johtoa tai omistajien kyvykkyyttä ja taustoja. Arviointi voi tapahtua esimerkiksi haastattelemalla yrityksen johtoa sekä vierailemalla yrityksessä, jolloin nähdään myös yrityksen toimitilat.

Luoton myöntämisen jälkeen pankki seuraa yrityksen liiketoiminnan kehitystä mm. valmistuneista tilinpäätöksistä. Luoton myöntämisen yhteydessä saatetaan sopia joistakin erityisehdoista (kovenanteista).

Erityisehdoilla pankki pyrkii minimoimaan luoton takaisinmaksuun liittyviä riskejä. Tällöin sovitaan esimerkiksi seuraavista asioista:

1. yrityksen omistuksesta

2. yrityksen voitonjaosta

3. yrityksen taseen pitämisestä terveenä (yritys ei esimerkiksi saa ylivelkaantua tai investoida liikaa)

4. pankin osallistumisesta neuvotteluun, jos liiketoiminta ei kehitykään toivotulla tavalla

5. rahoitetun kohteen pysyminen samana koko laina-ajan (esim. omistus)

Yritykselle pyritään jättämään kuitenkin mahdollisimman suuri vapaus hoitaa liiketoimintaansa ja omistustaan parhaaksi katsomallaan tavalla.

Vakuudet

Pankki edellyttää antamilleen luotoille vakuuksia. Vakuutena käytetään usein yrityksen reaaliomaisuutta, esimerkiksi kiinteistö- tai yrityskiinnityksiä tai arvopapereita. Näiden lisäksi omistaja voi antaa takauksen tai pantata omaisuuttaan yrityksen luottojen vakuudeksi. Aloittava yrittäjä voi varautua siihen, että hän joutuu panttaamaan vakuudeksi koko omaisuutensa, esimerkiksi omakotitalonsa tai asunto-osakkeensa.

Erilaisia luottoja erilaisiin tarpeisiin

Pankit myöntävät euro- ja valuuttaluottoja. Euromääräiset luotot ovat sopivia mm. käyttöpääoman rahoittamiseen tai yrityksen pitempiaikaisten investointien rahoittamiseen.

Valuuttaluotot

Valuuttaluotot sopivat parhaiten viennin ja tuonnin rahoitukseen samoin kuin vientiyritysten lyhyt- ja pitkäaikaisiin ulkomaisiin investointeihin ja käyttöpääoman rahoitukseen. Valuuttaluottoihin sisältyy kurssiriski. Kurssiriski voidaan eliminoida esimerkiksi siten, että valuuttaluoton takaisinmaksu jaksotetaan yritykselle tulevien valuuttatulojen mukaan ja luotto otetaan samassa valuutassa ja samalle valuuttamäärälle kuin yrityksen valuuttatulot.

Luotollinen tili

Luotollinen tili on yritykselle joustava ja vaivaton rahoitusmuoto. Maksuliiketiliin liitetyn luoton avulla voi tasata kassavirtojen päivittäistä vaihtelua ja siten varmistaa maksuvalmiuden säilymisen.

Pankkitakaus

Pankkitakaus on pankin yrityksen puolesta kolmannelle osapuolelle antama vakuus, jota tarvitaan esimerkiksi vakuutusyhtiöiden myöntämille lainoille tai liikehuoneiston vuokravakuudeksi. Pankkitakausta käytetään myös mm. rakennusurakoiden ja erilaisten viranomaislupien vakuutena. Pankki vaatii pankkitakaukselle vakuuden.

RAHOITUSYHTIÖT

Leasingrahoitus

Rahoitusyhtiöt tarjoavat yritykselle leasing-rahoitusta muun muassa koneiden, laitteiden, kaluston ja muun irtaimen käyttöomaisuuden hankintaan. Leasing soveltuu myös tuotannollisten investointien rahoitukseen. Leasing ei sido reaalivakuuksia, joita aloittavalla yrityksellä on yleensä niukasti. Leasing-vuokrat ovat verotuksessa täysimääräisesti vähennyskelpoisia. Leasing on hyvä ratkaisu silloin, kun laitteen omistaminen ei ole liiketaloudellisesti perusteltua.

Laskusaatavien rahoitus

Laskusaatavien rahoituksessa eli factoring­rahoituksessa yritys siirtää myyntisaatavansa rahoitusyhtiölle ja saa niitä vastaan korollista luottoa. Asiakkaat maksavat laskut suoraan rahoitusyhtiölle. Rahoitusyhtiön ja yrityksen välillä solmitussa rahoitussopimuksessa sovitaan muun muassa luoton enimmäismäärästä, koron laskemistavasta ja muutosperusteista. Tavallisesti rahoituksen ainoana vakuutena ovat rahoitusyhtiölle siirretyt saatavat.

Investointi- eli osamaksurahoitus

Investointi- eli osamaksurahoitus sopii yrityksen irtaimen käyttöomaisuuden investointeihin kuten tuotantokoneiden ja autojen hankintaan. Investointirahoituksella tarkoitetaan investoinnin rahoittamista osamaksulla. Yrittäjä tekee kohteen myyjän kanssa osamaksusopimuksen, joka siirretään rahoitusyhtiölle. Rahoitettavan kohteen omistusoikeus siirtyy viimeisen maksuerän jälkeen ostajayritykselle. Rahoitettava kohde toimii rahoituksen pääasiallisena vakuutena.

Ostolaskurahoitus

Ostolaskurahoituksella yritys siirtää ostolaskujaan rahoitusyhtiön maksettavaksi. Rahoittaja maksaa tällöin esimerkiksi juoksevia kuluja sekä käyttö- ja vaihto-omaisuuden hankinnasta syntyneitä laskuja. Tämä rahoitusmuoto edellyttää yritykseltä vakuuksia.

VAKUUTUSYHTIÖT

Vakuutusyhtiöiden sijoitusluotot Vakuutusyhtiöt tarjoavat yrityksille sijoitusluottoja. Nämä ovat koroiltaan rinnastettavissa pankkilainoihin. Vakuutusyhtiöillä on niiden toimintaa sääntelevien määräysten vuoksi yleensä pankkeja tiukemmat vakuusehdot. Vakuutusyhtiön sijoitusluotto kattaa usein vain osan investointiin tarvittavasta rahoitustarpeesta.

Vieraan pääoman ehtoista rahoitusta yritykselle tarjoavat mm. pankit, rahoitusyhtiöt ja vakuutusyhtiöt. Oman pääoman ehtoista rahoitusta tarjoavat esimerkiksi sijoittajat, jotka tulevat yritykseen omistajiksi.

Riskit ja niiden hallinta

Kun ulkopuolinen rahoittaja arvioi yrityksen toimintaedellytyksiä, tarkastellaan usein yrityksen riskejä. Riski kuuluu luonnollisena osana liiketoimintaan. Riskejä on oltava valmis ottamaan, jos aikoo menestyä yrittäjänä. Toiminta on riskitöntä ainoastaan silloin, kun tehty päätös johtaa varmasti myönteiseen tulokseen. Liike-elämässä tällainen tilanne ei ole käytännössä mahdollinen. Riskienhallinnan tarkoitus on hallita riskejä halutulla tasolla. Yrittäjälle on tärkeää ottaa itselleen sopivia riskejä ja sopiva määrä. Riskien on oltava sellaisia, että yrittäjä kykenee ne kantamaan mikäli ne realisoituvat. Kaikkia riskejä ei pidä pyrkiä poistamaan. Suurenkin riskin ottaminen voi olla liike-elämässä perusteltua, mikäli riskiin on varauduttu riittävästi.

Riskienhallinnassa ratkaisevaa on riskien tunnistaminen ja niiden hallinta. Suurissa ja kokeneissa yrityksissä riskeihin kiinnitetään yleensä enemmän huomiota kuin pienissä. Asian pitäisi olla päinvastoin. Pienen yrityksen ongelmana on usein riskienhallinnan keskittyminen yhdelle henkilölle. Riskienhallinnasta yrittäjän on syytä hankkia ainakin perustiedot ja tämän jälkeen mahdollisesti asiantuntija-apua. Käytännönläheistä apua yrittäjä voi saada esimerkiksi yrittäjäjärjestöiltä, vakuutusyhtiöiltä tai konsulteilta.

Tyypillinen yritykseen kohdistuva riski on liikeriski. Liikeriski on liikevoiton saamiseksi otettu tietoinen riski. Esimerkiksi tuotteiden menekkiin liittyy aina epävarmuus siitä, miten kuluttajat ottavat tuotteen vastaan. Liikeriskin toteutumista voi olla myös esimerkiksi avainhenkilöstön irtisanoutuminen tai asiakkaan maksuhäiriö. Liikeriskin luonne riippuu paljon yrityksen toimialasta ja koosta. Yhteistä on se, että liikeriski jää viime kädessä aina yrityksen omalle vastuulle. Vakuuttamalla yritys ei voi yleensä poistaa liikeriskiä. Ulkopuoliselle rahoittajalle korkea liikeriski voi näkyä esimerkiksi voimakkaana myynnin heilahteluna. Voimakkaaseen myynnin heilahteluun yritys saattaa tarvita tavallista vahvemman taseen, jotta riski olisi siedettävällä tasolla. Muita riskejä ovat mm.

- sopimus- ja vastuuriski

- omaisuusriski (esim. tulipalo)

- korkoriski

- rahoitusriski

- tietoriski

- henkilöriski

- tuotevastuuriski

- kuljetusriski

- ympäristöriski

- luottoriski

Lisää yrityksen suojaamisesta luvussa 6.