Siirry sisältöön

Elämän historia/Permikauden lopun joukkosukupuutto

Wikikirjastosta
Permikauden lopun tulivuorenpurkaukset olivat paljon suurempia kuin nykyiset Islannin purkaukset.

Permikauden lopun joukkosukupuutto ("Suuri kuolema") noin 252 miljoonaa vuotta sitten oli valtava joukkosukupuutto, jossa kuoli merellä ja maalla enemmän eläimiä kuin liitukauden lopussa. Suuret tulivuorenpurkaukset purkivat valtavat kasvihuonekaasut.

Se kuumensi ilmastoa, muutti kiertokulkuja, rehevöitti ja happamoitti meriä. Eliöiden elinympäristö muuttui monille lajeille sietämättömäksi. Tropiikissa oli maalla liian kuumaa ja kuivaa monille eläimille.

Capitan-vaiheen lopun joukkosukupuutto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Permikaudella koettiin monia sukupuuttoaaltoja, joista suuri tapahtui Capitan-vaiheen lopussa 259 miljoonaa vuotta sitten. Tämä suuri sukupuutto vei muun muassa dinocephaliat, jotka kuuluivat kauden suurimpiin eläimiin.

Mutta yhä suurempi sukupuuttoaalto oli tulossa.

Suuri kuolema

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noin 900 000 - 650 000 vuotta ennen permikauden loppua Maan ilmasto alkoi hitaasti lämmetä.

Siperian suuret purkaukset alkoivat 300 000 vuotta sitten ennen suurta tuhoa. Lämpeneminen kiihtyi näihin aikoihin.

Noin 400 000 - 200 000 vuotta ennen suurta tuhoa Kiinasta katosi laajalta alueelta saniaismetsiä. Tämä lienee hävittänyt maaeläimiä.

Kausien rajalla Maa kuumeni rajusti, kun kasvihuonekaasujen määrä kasvoi. Maan keskilämpötila saattoi nousta jopa 35 °C:hen, noin 8 astetta. Ilmasto kuivui ja sateiden vuodenaikavaihtelu lisääntyi. Matsäpalot yleistyivät tämän takia.

Samaan aikaan meret happamoituivat ja ilmakehän hapet ehkä vähenivät. Pahin sukupuuttoaalto oli yhtaikainen maalla ja meressä. Se alkoi 251.941 ( tai 251.902 ±0.024 ) miljoonaa vuotta sitten. Se kesti noin 10 000 vuotta. Noin 60 000 vuoden päästä tuli toinen lähes yhtä voimakas purkaus.

Varsinkin merilajeja kuoli paljon, mutta myös 70% maaeläinlajeista. Merieläimistä trilobiitit kuolivat, ja ammoniiteistakin 97%. Maalla kuoli paljon hyönteislajeja, mm jättiläishyönteiset. Kasveista Glossopteris-siemensaniaiset katosivat.

Monet suuret kasvinsyöjät katosivat. Tunnetuin maalla säilyneistä eläimistä oli esinisäkäs Lystrosaurus. Senkin sukuiista suuret puiden lehtien syöjät kuolivat.

Smithian-Spathian - joukkotuho

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Itse permikauden lopun tuhon jälkeen tapahtui triaskauden alussa 249.4 miljoonaa vuotta sitten merkittävä joukkosukupuutto.

Tämä Smith–Spathin -joukkotuho, johtui niin ikään Siperian viimeisistä suurista tulivuorenpurkauksista. Näiden jälkeen tropiikin pintavedet jäähtyivät Smithian-kauden lopussa.

Joukkotuhon syynä pidetään yleensä valtavia Siperian laakiobasalttipurkauksia. Ne vapauttivat ilmakehään suuria määriä hiilidioksidia, rikkidioksidia ja raskasmetalleja.

Valtameriin tuli happikato ja ne happamoituivat. Luultavasti ilmakehän happipitoisuus aleni.

Ilmaston kuumeneminen muutti ilmakehän kiertoja ja ilmeisesti lisäsi haihduntaa. Se muutti kasvillisuutta niukemmaksi. Sateiden vuodenaikavaihtelut lisääntyivät. Kuivat alueet yleistyivät. Savannit ja arot laajenivat jokivarsillekin. Metsäpalot yleistyivät. Tämä hävitti kosteat suo metsät, jotka tarjosivat ravintoa monille eläimille. Vaikka sademäärä luultavasti kasvoikin lauhkealla vyöhykkeellä, siihen ilmeentui vuodenaikavaihteluja eikä maa ollut enää ympäri vuoden märkää tai välttämättä kosteatakaan.

Tällöin kosteudessa elänyt kielisaniaisten Glossopteris-kasvillisuus katosi. Vaikkapa kuivuutta kestävät havupuut selvisivät paremmin.

Toisaalta veden kiertokulku nopeutui, veteen tuli malta rehevöittäviä aineita ja virtasi ja satoi hiilihappo- ja rikkipitoisia yhdisteitä.

On lisäksi mahdollista, että suuri purkaus olisi alussa aiheuttanut kylmenemisen pölyllä ja rikkiyhdisteillä, Kuumeneminen tuli vasta myöhemmin kasvihuonekaasujen myötä.

Asteroidi tuhon syy ?

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myös astroiditörmäystä on ehdotettu lajien joukkotuhon tuhon syyksi tai sen lisääjäksi. Brasilian 40 kilometrinen Araguainhan kraatteri saattoi syntyä joukkotuhon aikaan tai miljoonia vuosia ennen sitä.

Tuhon jälkeen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Parmikauden jälkeisen triaskauden alussa, Indus-vaiheessa maapallo oli kuuma, ehkä myrkyllinen. Tropiikin merivesi yhä lämpeni. Meriveden pintalämpö saattoi olla jopa 40 °C. Eläinlajeista ehkä 95 % oli poissa.

Permikauden lopun tuhosta selvisi nisäkäsmäinen terapsidi Lystrosaurus ("Lapiolisko") , eräs tai eräät näitten lajeista.

Elintavoiltaan sikaa muistuttanut Lystrosaurus söi esimerkiksi kasveja, niiden mukuloita ja juuria, pieniä eläimiä ja haaskojakin. Kaikkiruokaisuuden lisäksi lajin selviämistä auttoi sen kyky vaipua horroksiin. Mahdollisesti laji selvisi, kun se tuli toimeen vähemmällä hapella kuin jotkut muut eläimet.

Kun suuret petoeläimet taas yleistyivät, Lystrosauruksien määrä alkoi vähetä. Lystrosauridien lisäksi Indus-kaudella eli krokotiilimaisia proterosuchideja ja labyrintodontteja, jotka olivat krokotiilimaisia sammakkoeläimiä.

Suuresta joukkosukupuutosta toipuminen vei pääosin 1,5 - 7 miljoonaa vuotta, täydellisemmin 10 -30 miljoonaa vuotta.