Kitarakirja/Capo ja vaihtoehtoiset viritykset
Capo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä].jpg)
Capo, kapo tai kapotasto tarkoittaa apuvälinettä, joka painaa kitaran kieliä ilman, että tarvitsee käyttää sormia. Se koostuu yleensä kumipäällysteisestä tangosta, joka painaa kieliä, sekä puristusmekanismista.
Capoa käytettäessä on huomattava, että kitaran saundi muuttuu siirryttäessä kaulalla lähemmäs kaikukoppaa. Nimellisesti sama nuotti kuulostaa erilaiselta eri kieliltä soitettuna. Lähellä kaikukoppaa ääni alkaa muistuttaa mandoliinia. Kahdella tai kolmella kitaralla säestettäessä voi eri soittajat soittaa eri otekorkeuksilta.
Vaihtoehtoisia virityksiä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kitaraa voidaan standardivireen (E-A-D-G-B-E) ohella virttää muihinkin vireisiin. Tyypillistä on virittää kaikki kielet saman verran alas- tai ylöspäin. (Yleensä alaspäin) Tyypillisesti käytettyjä tämän tyypin vireitä ovat:
| Vireen nimi | Sävelten suhde standardivireeseen puolisävelaskelin |
Kielten sävelten nimet |
|---|---|---|
| es-vire dis-vire ”jenkkivire” ”half step down” |
-1 | E♭–A♭–D♭–G♭–B♭–E♭ D♯–G♯–C♯–F♯–A♯–D♯ |
| d-vire ”whole step down” |
-2 | D–G–C–F–A–D |
| cis-vire des-vire |
-3 | C♯–F♯–B–E–G♯–C♯ D♭–G♭–C♭–F♭–A♭–D♭ |
| c-vire | -4 | C–F–B♭–E♭–G–C |
| ”drop d” | – | D–A–D–G–B(H)–E |
Virettä muutettaessa on hyvä ottaa huomioon, että saundi muuttuu, kun kielen virettä muutetaan. Oikein mataliin vireisiin littyy myös särisemisen riski ja matalampiin vireisiin voidaan valita paksummat kielet. Oikein korkeissa vireissä ääni saattaa alkaa muistuttaa mandoliinia, kuten korkealle isketyn caponkin kanssa. Korkeampiin vireisiin voidaan valita myös ohuempia kieliä.
Taulukko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Seuraavaa taulukkoa voi käyttää apuna muunnettaessa sointuhahmoja kaulan eri kohdille. Taulukkoa voi käyttää vastaavasti myös lasketulle tai nostetulle viritykselle silloin kun kaikkia kieliä on laskettu tai nostettu yhtä monta puolisävelaskelta paljon standardiviritykseen (tai muuhun referenssiviritykseen) nähden. Negatiiviset arvot tarkoittavat matalammaksi viritystä puolisävelaskelittain ja positiiviset arvot korkeammaksi viritystä tai nauhaa jolle capo on asetettu. Varjostetut solut tarkoittavat sointuja joita voidaan soittaa avoimella otteella. Tumma varjostus ⬤ tarkoittaa otteita (standardivirityksen E, A, D), joilla voi soittaa tavallisimmat duuri- ja mollisoinnut ja useat niiden muunnelmat. Keskivaalea varjostus ⬤ tarkoittaa avoimen otteen duurisointuja (C, G). Vaalein varjostus ⬤ tarkoittaa avoimen otteen seiskasointua, molliseiskasointua, maj7-sointua tai molli-maj7-sointua (H7, Hm7, Hmaj7, Hmmaj7)
| Juurisävel | |||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Viritys / kapon paikka | |||||||||||||
| 0 | A | A♯/B♭ (B) | B (H) | C | C♯/D♭ | D | D♯/E♭ | E | F | F♯/G♭ | G | G♯/A♭ | |
| 1 | A♯/B♭ (B) | B (H) | C | C♯/D♭ | D | D♯/E♭ | E | F | F♯/G♭ | G | G♯/A♭ | A | |
| 2 | B (H) | C | C♯/D♭ | D | D♯/E♭ | E | F | F♯/G♭ | G | G♯/A♭ | A | A♯/B♭ (B) | |
| 3 | C | C♯/D♭ | D | D♯/E♭ | E | F | F♯/G♭ | G | G♯/A♭ | A | A♯/B♭ (B) | B (H) | |
| 4 | C♯/D♭ | D | D♯/E♭ | E | F | F♯/G♭ | G | G♯/A♭ | A | A♯/B♭ (B) | B (H) | C | |
| 5 | D | D♯/E♭ | E | F | F♯/G♭ | G | G♯/A♭ | A | A♯/B♭ (B) | B (H) | C | C♯/D♭ | |
| 6 | D♯/E♭ | E | F | F♯/G♭ | G | G♯/A♭ | A | A♯/B♭ (B) | B (H) | C | C♯/D♭ | D | |
| 7 | E | F | F♯/G♭ | G | G♯/A♭ | A | A♯/B♭ (B) | B (H) | C | C♯/D♭ | D | D♯/E♭ | |
| -4, 8 | F | F♯/G♭ | G | G♯/A♭ | A | A♯/B♭ (B) | B (H) | C | C♯/D♭ | D | D♯/E♭ | E | |
| -3, 9 | F♯/G♭ | G | G♯/A♭ | A | A♯/B♭ (B) | B (H) | C | C♯/D♭ | D | D♯/E♭ | E | F | |
| -2, 10 | G | G♯/A♭ | A | A♯/B♭ (B) | B (H) | C | C♯/D♭ | D | D♯/E♭ | E | F | F♯/G♭ | |
| -1, 11 | G♯/A♭ | A | A♯/B♭ (B) | B (H) | C | C♯/D♭ | D | D♯/E♭ | E | F | F♯/G♭ | G | |
Esimerkki 1. Kapo on asetettu viidennelle nauhalle ja halutaan selvittää, mikä kaulan päästä soitettava sointuhahmo vastaa a-mollisointua. Etsitään viidenneltä riviltä juurisävel A ja katsotaan saman sarakkeen nollariviltä vastaava juurisävel, joka on E. A-molli voidaan siis soittaa asettamalla kapo 5. nauhalle ja käyttämällä avoimen otteen e-mollin sointuhahmoja.
Esimerkki 2. Kapo on asetettu kolmannelle nauhalle ja halutaan selvittää mikä on tästä otettu avoimen otteen Cmaj7:n hahmoinen sointu. Etsitään C 0-riviltä ja siirrytään samassa sarakkeessa 4-rivin kohdalle, josta saadaan D♯/E♭. Kyseessä on siis D♯maj7 / E♭maj7 -sointu.
Esimerkki 3. Kappale on sävelletty Des-duuriin ja koostuu soinnuista D♭, E♭m, G♭, A♭, B♭m, jotka ovat kaikki barré-sointuja. Soinnut halutaan muuttaa helpommin soitettaviksi. Etsitään taulukosta rivi, jossa mahdollisimman moni soinnuista on taulukon varjostetuissa soluissa. Taulukosta nähdään, että virittämällä kaikki kielet puolisävelaskelta alaspäin tai asettamalla capo ensimmäiselle (tai neljännelle) nauhalle voidaan suurin osa soinnuista soittaa avoimella otteella. Mandoliinisoinnin välttämiseksi halutaan yleensä pysyä pienissä arvoissa.
Esimerkki 4. Kitara on puolitoista sävelaskelta alavireessä (-3) ja kappaletta soitetaan a-mollin sointujen sointuhahmoilla. Halutan selvittää, mikä on soiva sävellaji. Etsi 0-riviltä A ja liiku samalla sarakkeella -3-riville. Huomataan, että soiva sävellaji on fis-molli.