Sähkökitara poikkeaa tavallisista akustisista kitaroista eniten siinä että sähkökitaraa ei itsessään ole suunniteltu tuottamaan ääntä, vaan ääni kuuluu vahvistimesta johon kitara kytketään kaapelilla. Sähkökitara ei nimestään huolimatta itse tarvitse sähköä toimiakseen, eli se ei tarvitse paristoja eikä sitä tarvitse kytkeä pistorasiaan, vaan ainoastaan vahvistin ja mahdolliset lisälaitteet tarvitsevat sähköä.

Toinen asia mikä sähkökitarassa huomattavasti poikkeaa tavallisesta akustisesta kitarasta on liikkuva talla, eli ns. vibratalla. Tällaisessa tallassa on kampi jota vetämällä tai painamalla talla liikkuu, ja samalla kielet löystyvät tai kiristyvät. Kammella voi vaikka luoda hienovaraisen vibraton tai rajun syöksyvää pommikonetta matkivan äänen. Kaikissa sähkökitaroissa ei kuitenkaan ole tällaista vibratallaa.

Erityyppisiä sähkökitaroita

Allaoleva lista luettelee tyypillisimmät sähkökitarat. Useimmista on saatavilla alkuperäisen valmistajan version lisäksi kopioita, sekä edullisempia että samanlaatuisia.

Gibson: Les Paul
Gibson: SG
Fender: Stratocaster
Fender: Telecaster
Gibson: Flying V
Gibson: Firebird
Gibson: Explorer

Sähkökitaran mikrofonit ja elektroniikka

Sähkökitaran mikrofonit muuttavat kielten värähtelyn sähköiseksi jännitteeksi. Mikrofonit sijaitsevat kitaran rungossa, kielten alla. Mikrofoneja on usein enemmän kuin yksi, koska eri mikrofonien tuottama äänensävy on hyvin erilainen riippuen mikrofonin sijainnista.

Sähkökitarassa on yleensä säätimiä joilla voidaan säätää äänen voimakkuutta ja sävyä. Yleensä kitarassa on myös jonkinlainen kytkin jolla voidaan valita mitkä mikrofonit ovat toiminnassa.

Sähkökitaran mikrofonit

Sähkökitaran mikrofonissa on kuusi magneettista napapalaa, yksi jokaista kieltä kohti. Näiden napapalojen ympärille on käämitty ohutta kuparilankaa. Magneettisten napapalojen ympärillä on magneettikenttä, ja kun kitaran metalliset kielet liikkuvat tässä magneettikentässä, indusoituu myös samassa magneettikentässä olevaan kuparilankakäämiin sähkövirta. Koska toiminta perustuu magneettikenttään, ovat metalliset kielet ehdoton edellytys mikrofonin toiminnalle. Esimerkiksi klassisessa kitarassa käytetyillä muovisilla kielillä ei saa sähkökitaran mikrofonista minkäänlaista ääntä.

Mikrofonin rakenne vaikuttaa sen äänenlaatuun, mutta myös mikrofonin sijainti kitaran rungossa on merkittävä tekijä äänenlaadun kannalta. Lähellä tallaa, ja kielen päätä, olevasta mikrofonista saadaan kirkas ja terävä ääni, koska matalat taajuudet värähtelevät heikommin lähellä kielen päätä. Lähempänä kielen keskikohtaa olevasta mikrofonista saadaan tummempi ja pehmeämpi ääni, koska keskemmällä kieltä matalat taajuudet värähtelevät voimakkaammin. Tämän takia sähkökitaroissa on usein enemmän kuin yksi mikrofoni. Yleensä tällöin voi myös kytkimellä valita mikä tai mitkä mikrofonit ovat käytössä.

Yksikelaiset mikrofonit

Yksikelaisessa mikrofonissa on nimensä mukaisesti yksi kela. Tämä mikrofonityyppi oli ensimmäinen sähkökitaroissa käytetty.

Yksikelaisen mikrofonin tuottama ääni on kaksikelaiseen verrattuna kirkkaampi ja terävämpi.

Kaksikelaiset mikrofonit (humbuckerit)

Kaksikelaisessa mikrofonissa on nimensä mukaisesti kaksi kelaa. Kaksikelainen mikrofoni kehitettiin ratkaisuksi ongelmaan joka yksikelaisissa mikrofoneissa on, nimittäin siihen että yksikelaiset mikrofonit vastaanottavat häiriöääniä ympäristön sähkölaitteista. Kaksikelaisissa mikrofoneissa ympäristön sähköhäiriöt vaimenevat.

Kaksikelaisen mikrofonin tuottama ääni on yksikelaiseen verrattuna tummempi ja pehmeämpi.

Erityyppiset sähkökitaran tallat

Kiinteät tallat ( Les Paul-talla, telecaster-talla )
Vibratallat ( stratocaster-talla, floyd-rose-talla )

Kielten laittaminen sähkökitaraan

Kielten kiinnittäminen Les Paul-tallaan

Les Paul -kitaroissa on kiinteä talla, jonka yli kielet vedetään kitaran takaa rungossa olevien aukkojen läpi ja siitä virityskoneistoon.

Kielten kiinnittäminen telecaster-tallaan

Telecaster-tyyppisissä kitaroissa on yleensä kiinteä talla, jossa on vaihtoehtoisesti säätöpalat joko jokaiselle kielelle erikseen tai sitten perinteinen kolmen säätöpalan systeemi: yksi pala kahta kieltä varten. Kielten asennus on helppoa - kielet pujotetaan rungon läpi kulkevista rei'istä, tallan kohdalta kitaran takapuolelta etupuolelle, ja sitten toinen pää virityskoneiston nuppeihin. Ennen kielten lopullistä kiristämistä ja virittämistä on syytä varmistaa että kaikki kielet ovat oikeilla paikoillaan.

Kielten kiinnittäminen stratocaster-tallaan

Kielet kiinnitetään stratocaster-tallaan samalla tavoin kuin telecaster-tallaankin. Ainoa ero on, että stratocaster-tallassa on poikkeuksetta oma säätöpala joka kielelle. Stratocaster-tallassa on myös vibratokampi.

Kielten kiinnittäminen floyd-rose-tallaan

Sähkökitaran säätäminen

Sähkökitaroissa on yleensä useampia säätömahdollisuuksia kuin akustisissa kitaroissa.

Mikrofonien korkeus
Tallan korkeus ( joissain talloissa, kuten stratocastereissa, kielten korkeus on säädettävissä yksitellen )
Kielten soivan osuuden pituus, eli ns. intonaatio
Vibratalloissa tallan asento on säädettävissä
Kaularauta, eli kaulan sisällä oleva rauta jokaa pitää kaulan suorana