Kodin ruukkukasvit/Kasvit/Kukkivat ruukkukasvit

Kodin ruukkukasvien kappaleet
Etusivu	Johdanto	Yleistä	Hoito-ohjeita	Kasvit	Linkit

Apostolinmiekka

Apostolinmiekka (Neomarica northiana) on kotoisin Brasiliasta. Apostolinmiekan lehdet muodostavat viuhkan ikään kuin "miekat".

Hoito

Lisääminen

Poikasia muodostuu emokasvin juurelle, jotka voidaan juuruttaa omaan ruukkuunsa tai jättää emokasvin yhteyteen. Myöhemmin erottaminen vaikeampaa, sillä juuret kasvavat lomittain. Lisääntyy myös poikasista kukkavarren päässä, jotka tulee juurruttaa.

Flamingokukka

Flamingokukka (Anthurium scherzerianum) on kotoisin Keski- ja Etelä-Amerikasta.

Kiinanruusu

Kiinanruusu (Hibiscus rosa-sinensis) on Hibiscus-sukuun kuuluva pensas tai pieni puu, joka on kotoisin Itä-Aasiasta, luultavasti Kiinasta. Kiinanruusu on Malesian kansalliskukka. Suomessa kiinanruusua on kasvatettu huonekasvina 1800-luvun alkupuolelta lähtien, Etelä-Euroopassa se on yleinen puutarhakasvina ja pensasaitoina.

Subtrooppisissa ja trooppisissa maissa myös muutamat muut Hibiscus-suvun kasvit ovat yleisiä puutarhakasveja. Sukuun kuuluu kaikkiaan noin 200 lajia. Niistä H. syriacus on Etelä-Korean ja H. brackenridgei Havaijin kansalliskukka.

Kiinanruusun lehdet ovat tummanvihreät ja kiiltävät. Lehtien muoto ja koko voi suuresti vaihdella samassakin kasvissa. Alkuperäisessä kiinanruusussa on kirkkaanpunaiset yksinkertaiset kukat, jonka suppilosta heteet työntyvät voimakkaasti esiin. Lajista on jalostettu myös puolikerrottu- ja kerrottukukkaisia lajikkeita, joiden kukat ovat valkoisia, keltaisia tai vaaleanpunaisia. Kukin kukka kestää yleensä vain päivän tai kaksi, mutta hyvissä oloissa uusia kukkia puhkeaa jatkuvasti huhtikuusta myöhään syksyyn.

Hoito

Kiinanruusu viihtyy ja kukkii parhaiten hyvin valoisassa ja normaalissa huoneenlämmössä, ei kuitenkaan suorassa auringonpaahteessa. Kesällä sen voi Suomessakin sijoittaa ulos tuulelta ja sateelta suojattuun paikkaan. Kasvi hyötyy talvilevosta noin 15 Celsius-asteen lämpötilassa.

Kesällä kiinanruusua kastellaan runsaasti, talvella vähän. Kesällä suihkuttaminen on hyödyksi. Jos kasvi pääsee liian kuivaksi, se on altis lehtikirvoille. Kesällä lannoitusta tarvitaan viikoittain, talvella ei juuri lainkaan. Multa vaihdetaan joka kevät. Suurelle yksilölle voi myös vaihtaa vain pintamullan.

Leikkaamalla voi ohjata kasvua pensasmaiseksi tai puumaiseksi. Huonekasvinakin kiinanruusu voi kasvaa parin metrin mittaiseksi pikkupuuksi.

Lisääminen

Kiinanruusua lisätään pistokkaista, helpoiten huhti-toukokuussa. Pistokkaat juurrutetaan ensin vedessä. Sitten ne istutetaan multaan ja peitetään rei'itetyllä muovihupulla. Pohjalämpö edistää juurtumista. Kun pistokas on kunnolla juurtunut, muovihuppu poistetaan. Nuoren kasvin leikkaaminen useita kertoja tekee siitä tuuhean ja lisää kukintaa.

Kliivia

Kliivia eli punasarja (Clivia miniata) on narsissikasvien heimoon (Amaryllidaceae) kuuluva kasvi, joka tuotiin Eurooppaan Etelä-Afrikasta 1800-luvulla. Kasvi on saanut nimensä lady Charlotte Cliven mukaan, joka kasvatti sitä ensimmäisenä Englannissa.

Lajista on jalostettu useita huonekasveina kasvatettavia lajikkeita. Yleisimpiä ovat oranssikukkaiset lajikkeet, mutta kliivioita on myös puna- ja keltakukkaisia ja kaksivärisiä.

Kliivialla on paksut juuret, joiden yläosa muistuttaa jonkin verran sipulia. Kapeat, noin puolen metrin mittaiset tummanvihreät lehdet lähtevät suoraan juurakosta. Lehdet kasvavat viuhkamaisesti kahteen vastakkaiseen suuntaan. Kukkavarsi nousee keväällä lehtien välistä. Noin viiden sentin läpimittaiset kukat muodostavat kukkavarren latvaan pallomaisen kukinnon, jossa voi olla useita kymmeniä kukkia. Vanhassa yksilössä kukkavarsia voi nousta useita, jolloin kukinta voi kestää jopa kaksi kuukautta.

Kliivian lehtien ja kukkavarsien maitiaisneste sekä juuret ovat myrkyllisiä. C. miniatan lisäksi huonekasveina kasvatetaan joskus sen sukulaislajeja C. nobilis, C. gardenii ja C. caulescens.

Hoito

Kliivia on kaunis viherkasvi varjoisassakin paikassa. Kukinta vaatii kuitenkin kohtalaisesti valoa ja talvisen lepokauden varsin viileässä, noin 12 - 15 Celsius-asteen lämpötilassa. Talvilevon aikana kliiviaa kastellaan niukasti.

Multa vaihdetaan keväällä kukinnan jälkeen. Nuoret yksilöt tarvitsevat uuden mullan vuosittain, vanhat viihtyvät samassa mullassa kaksi tai kolmekin vuotta. Kesällä kasvia kastellaan varsin runsaasti, mutta niin että mullan pinta saa kastelujen välillä kuivahtaa. Juuret kärsivät liiasta märkyydestä. Keskikesällä kasvin voi sijoittaa myös varjoisaan paikkaan ulos. Kasvukauden aikana kasvia lannoitetaan parin viikon välein.

Lisääminen

Kliivia kasvattaa vanhetessaan sivuversoja, jotka vähitellen täyttävät ruukun. Kasvia voi lisätä jakamalla mullanvaihdon yhteydessä. Kullakin istutettavalla osalla pitää olla omat juuret ja vähintään neljä lehteä.

Krysanteemi

Krysanteemi (Dendranthema grandiflorum) kasvaa luonnonvaraisena Kiinassa ja Japanissa. Sitä viljeltiin jo tuhansia vuosia sitten Kiinan keisarillisissa puutarhoissa. Krysanteemia pidettiin erityisesti keisarin kukkana: se symboloi kuolemattomuutta ja henkistä voimaa.

Krysanteemin pääkukinta on kevätkaudella, mutta alkuperäiset kukkivat syksyisin. Krysanteemin kukat ovat yksinkertaisia tai kerrannaisia, ja tavallisesti valkoisia, keltaisia, punaisia tai oranssin eri sävyjä. Sen jalostaminen on edennyt erittäin pitkälle. Luonnossa krysanteemi kasvaa noin puolesta metristä metriin.

Hoito

Krysanteemi viihtyy valoisassa, mutta ei liian lämpimässä (16-18). Krysanteemi on lyhyenpäivänkasvi, eli sen saa kukkimaan jos valoa on vähän. Kukinta tapahtuu keväällä kun valoa on noin 10-14 tuntia päivässä. Krysanteemia tulee kastella tasaisesti. Lannoitusta ei yleensä tarvita, vaan ruukussa olevat ravinteet riittävät koko kasvukaudeksi. Kukinnan jälkeen kasvi tulee heittää pois.

Paavalinkukka

Paavalinkukka tai saint paulia (Saintpaulia ionantha) on alkujaan kotoisin Itä-Afrikasta. Luonnossa ne kasvavat vuorten rinteillä puiden varjossa. Alkujaan kukat olivat tummansiniset, mutta nykyisin on useita värejä.

Hoito

Kasvi tarvitsee lämpöä ja kostean ilmaston. Se viihtyy parhaiten varjossa; pohjoisikkunalla se menestyy hyvin. Nykyiset jalostetut lajikkeet viihtyvät hyvin huoneilmassa. Veden saanti on turvattava tasaisena ja keskeytymättä, ja muistettava ettei kuitenkaan kastele liikaa, sillä juuret kärsivät hyvin nopeasti liikakastelusta. Multa ei saa olla pitkään märkä kastelun jälkeen. Lannoittaminen tiheään, noin joka neljäs kastelukerta.

Lisääminen

Lisääminen lehtipistokkaista ja jakamalla.

Pelargoni

Pelargoni (Pelargonium X hortorum) on kotoisin Etelä-Afrikasta. Kukan väri valkoinen tai punaisen sävyt. Punainen ehdottomasti yleisin.

Hoito

Halutessaan voidaan suorittaan ns. nuputus, jolloin poistetaan kasvin nuput. Nuputtamisella saadaan kasvista tuuheampi. Viihtyy hyvin valoisassa paikassa, myös suorassa auringossa. Kastellaan ja lannoitetaan säännöllisesti. Kukkineet kukat on hyvä poistaa.

Lisääminen

Pistokkaat

Talvisäilytys

Talvehtimispaikan tulee olla valoisa, ilmava ja kuiva, eikä lämpö saa pudota pakkasen puolelle. Sopiva lämpötila on 5-8 ºC.

Ritarinkukka

Ritarinkukka (Hippeastrum X hortorum) on kotoisin Keski- ja Väli-Amerikasta.

Ruukkuatsalea

Ruukkuatsalea (Rhododendron simsii) on kotoisin Itä-Aasiasta Kiinasta ja Taiwanista. Atsalea on puuvartinen kasvi, joka yleensä kestää vain sen kauden eli heitetään pois kukinnan jälkeen. Se pitää valosta, mutta ei suorasta auringon paisteesta eikä sitä saa koskaan päästää kuivumaan.

Soihtuköynnös

Soihtuköynnös (Aeschynanthus spp.) on laaja suku Kaakkois-Aasiasta kotoisin olevia kasveja, joista useita kasvatetaan huonekasveina. Kasvi on saanut nimensä punaisista tai keltapunaisista soihtua muistuttavista kukistaan. Englanninkielisessä maailmassa kasvi tunnetaan paitsi virallisella nimellään basket vine ("koriköynnös") myös nimellä lipstick plant, koska kukan voi ajatella näyttävän huulipunapuikolta.

Soihtuköynnökset ovat pääasiassa köynnöstäviä tai puolittain jäykkävartisia kasveja. Luonnossa useimmat niistä kasvavat sademetsän puiden päällyskasveina.

Huonekasvina soihtuköynnöksen versot kasvavat noin puolen metrin mittaisiksi. Yleisimpien huonekasvilajien lehdet ovat paksut ja nahkeat. Kukat ilmestyvät tiiviinä kimppuina versojen päihin, lajista ja kasvuoloista riippuen keväällä, kesällä tai syksyllä.

Yleisimmät huonekasvina kasvatetut lajit ovat A. speciosus eli borneonkaunotar, A. parasiticus, A. radicans, A. pulcher, A hildebrandii ja A. lobbianus. A. marmoratus -lajia kasvatetaan koristeellisten lehtiensä vuoksi.

Hoito

Soihtuköynnökset viihtyvät parhaiten amppelissa valoisassa ja lämpimässä paikassa, noin 20 - 25 Celsius-asteen lämpötilassa. Kasvia ei tarvitse tukea, ellei sen halua kasvavan ylöspäin. Lepokausi talvella viileässä (15 - 18 Celsius-asteessa) ja lähes kuivana edistää seuraavaa kukintaa. Joidenkin lajien kasvatus onnistuu vain kasvihuoneessa.

Soihtuköynnöksiä kastellaan kohtuullisesti, ja lepokauden aikana ne pidetään lähes kuivina. Soihtuköynnökset pitävät suihkuttamisesta kasvukaudella. Jos kasvi on liian kuivana kasvukaudella, se on altis lehtikirvoille. Kukinnan aikana suihkutus ja kasvin siirtely saa kukat putoamaan.

Lannoitusta tarvitaan varsin vähän, ja mullanvaihto uuteen turvepitoiseen multaan riittää 2 - 3 vuoden välein. Pitkäversoiseksi kasvaneen vanhan yksilön voi leikata.

Lisääminen

Soihtuköynnöstä voi lisätä keväällä lepokauden jälkeen pistokkaista tai taivukkaista. Juurtumista edistää noin 25 Celsius-asteen pohjalämpö.

Syklaami

Syklaami (Cyclamen persicum) on kotoisin Lähi-idästä ja Välimeren maista. Kukat ovat valkoisia, aivan vaalean punaisia, tummia violetteja ja mitä vain siltä väliltä. Kukinta-aikaan eli talvikaudella syklaamia on kasteltava paljon, mutta sen on annettava välillä kuivahtaa. Se ei myöskään viihdy lämpimässä: paras lämpötila olisi noin 15–18°C, mutta jos se on lämpimämmässä, niin edes öisin tulisi olla viileämpää.

Verenpisara

Verenpisara (Fuchsia X hybrida) on alkujaan kotoisin Keski- ja Etelä-Amerikasta. Nykyisin sen eri muunnoksia tunnetaan noin 100. Luonnonvaraisena se kasvaa pensaana trooppisten seutujen vuoristolaaksoissa. Suurin osa verenpisaroista kasvaa ulkona, mutta se tunnetaan myös ruukkukasvina. Ne sopivat mahtavasti parvekelaatikoihin. Nykyisin on saatavalla riippuvia ja pystykasvuisia lajikkeita. Kukat ovat kirkkaan värikkäitä - useimmiten punaisia - kuten nimikin kertoo.

Hoito

Verenpisara viihtyy auringossa ja viileässä paikassa, parhaiten ulkona. Sisätiloissa länsi- tai itäikkunalla. Hyvinhoidettuna verenpisara kukkii ulkona myöhäiseen syksyyn, kun muistaa runsaan kastelun ja lannoituksen kukinta-aikana. Kukinnan jälkeen muodostuvat hedelmät tulisi poimia pois, ettei kasvi kuluttaisi turhaan energiaansa niihin. Kukintakauden jälkeen kasvi vaipuu horrokseen, jolloin viihtyy parhaiten viileässä, syrjässä noin 5-10 asteisessa tilassa.

Kun kasvu taas horroksen jälkeen alkaa, lannoita joka viikko keväästä elokuuhun saakka. Uuteen multaan verenpisara tulisi laittaa varhain keväällä (helmikuu). Kun kasvu alkaa, leikkaa voimakkaasti.

Lisääminen

Leikkaamisesta jäävät latvaversot pistokkaiksi.

Viirivehka

Viirivehka (Spathiphyllum kochii) on kotoisin Kolumbiasta. Isoviirivehka (Spathiphyllum blandum) on kotoisin Havaijilta. Luonnossa vehkat kasvavat kosteikoilla. Yleisimpien vehkojen kukan väri on valkoinen. Jalostuksen tuloksena on myös muita värejä, kuten punaisia, keltaisia, oransseja ja niiden eri muunnelmia. Lehdet muodot vaihtelevat ja lehdissä voi olla valkoisia "täpliä".

Hoito

Vehkoja käsitellessä on oltava varovainen, sillä ne sisältävät polttavia kasvinesteitä. Vehkat viihtyvät valoisalla paikalla. Vehkoja voidaan myös suihkuttaa. Lannoitetta ei pidä antaa liikaa. Kukinnan saa parhaiten onnistumaan rytmittämällä vuodenajan mukaan. Varottava liikaa lannoittamista.

Lisääminen

Jakamalla kasvin.

Kodin ruukkukasvien kappaleet
Etusivu	Johdanto	Yleistä	Hoito-ohjeita	Kasvit	Linkit