Kulttuuriperintö ja identiteetti/Etnosentrismi
Etnosentrismillä tarkoitetaan ihmisten taipumusta suosia omaa kansaansa ja katsella maailmaa oman kansansa näkökulmasta. Sen sisarkäsitteitä ovat nationalismi (kansallisuusmielisyys, kansallisuusaate) ja patriotismi (isänmaallisuus).
Nationalismi johtaa ikävimmissä muodoissaan sotiin ja jopa kansanmurhiin, joita kaunistelevasti sanotaan etnisiksi puhdistuksiksi. Toisaalta se on inhimillinen ominaisuus, joka voi innostaa myös hyvään oman kulttuurin arvostamiseen ja rakentamiseen.
Yksi etnosentrismin muoto on luulo oman elämäntavan paremmuudesta. Vielä kolmekymmentäluvun sanakirjoissa esiintyi myös rodun käsite selittämässä, miksi länsimaiset ihmiset ovat arvokkaampia kuin muut.
Kaikilla kansoilla ja ihmisryhmillä on tyypillisiä omaa kansanryhmää suosivia menettelytapoja. Esimerkiksi omaa kansaa tarkoittava sana saattaa tarkoittaa myös "ihmistä". Monet kansojen alkuperää käsittelevät myytit selittävät oman kansanryhmän parhaiten onnistuneeksi, muut kansat jumalten tai jumalan harjoittelukappaleiksi. Raamatussa selitetään muiden kansojen syntyä Kain-myytillä: veljesmurhaaja joutui lähtemään omasta maastaan, ja hänestä ovat peräisin kaikki muut kansat kuin seemiläiset.
Oman kansallisuuden arvostamisen ei tarvitse olla ristiriidassa myös muiden kansojen arvostuksen kanssa.