Kulttuuriperintö ja identiteetti/Eurooppalainen kulttuuri
Eurooppalaisuuteen kuuluu monenlaisia asioita. Sen kulttuuriset juuret ovat antiikin Kreikan sivistyksessä sekä juutalaiskristillisessä traditiossa, jotka valistuksen aikaan muokkaantuivat uudenlaiseksi keitokseksi. Nationalismin ja romantiikan ajan vaikutus koettiin aluksi myönteisenä, ja monet kokevat Goethen ja Schillerin eurooppalaisuuden ikoneina. Maailmansotien aikaan ja niiden jälkeen eurooppalaisuutta on leimannut myös uudenlainen kulttuuripessimismi sekä itsekriittinen suhtautuminen omaan kulttuuriperintöön ja sen hedelmiin.
Eurooppalaisina arvoina voidaan pitää antiikista periytyneitä hyvyyttä, totuutta ja kauneutta sekä kristillisen perinteen lähimmäisenrakkauden ajatusta. Valistusaikana ihmisoikeuksista ja vapaudesta tuli keskeinen osa eurooppalaisuutta. Lisäksi eurooppalaisina arvoina voidaan pitää luottamusta tieteisiin ja teknologiaan sekä ajatusta hyvinvoinnin jakamisesta. Tietynlaista arvokeskustelua siitä, mitkä ovat yhteisiä eurooppalaisia arvoja, käytiin, kun Euroopan perustuslakia luonnosteltiin. Katolisille maille olisi ollut tärkeä saada mukaan EU:n perustuslakiin kristilliset arvot, mutta kaikkein yleisimmin katsottiin humanististen arvojen yhdistävän kaikkia eurooppalaisia.