Kulttuuriperintö ja identiteetti/Johdanto

Kohteesta Wikikirjasto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Ovatko kaikki kulttuurit yhtä arvokkaita?[muokkaa]

Kulttuurien erilaisuus on arvokasta. On kuitenkin vaikeaa arvostaa aidosti vieraita kulttuureja, ellei ensin arvosta omaansa. Siksi yksi tämän kurssin teemoista on oman kulttuuriperinnön tarkastelu ja sen merkityksen pohtiminen.

Kulttuurirelativismi on aate, jonka mukaan meidän ei tulisi arvostella vieraita kulttuureja, tapoja tai uskomuksia omilla mittapuillamme. Usein sivistyneet ihmiset pyrkivätkin ennemmin ymmärtämään kuin arvostelemaan vieraita kulttuureja. Samanlaista arvostusta ja ymmärrystä tulisi silti antaa myös omalle kultturipiirille. Rakentava kriittisyys syntyy vasta riittävän tiedon varassa. Aito kulttuuri kehittyy ja elää käyttäjiensä mukana. Kestävimmät perinteet ovat niitä, jotka pysyvät mukana ajan virrassa mutta eivät jähmety kulttuurin museoiksi.

Ihmisoikeuksien kunnioittaminen on periaate, joka nousee kulttuurien kunnioittamisenkin yläpuolelle. Sellaista kulttuuria tai ihmistä, joka ei anna tilaa myös muille tai joka hyväksyy ihmisoikeusloukkaukset missään muodossa, ei ole mitään perusteltua syytä vapauttaa vastuusta suvaitsevaisuuden nimissä. Voin ymmärtää esimerkiksi uskontojen itseymmärryksen ainoana oikeana uskona vain niin kauan kuin ne eivät pyri totalitaristiseen muiden (tai omien kannattajiensa) oikeuksien rajoittamiseen. Eivätköhän kaikki ihmiset kulttuurista riippumatta haluaisi esimerkiksi riippumattoman ja reilun oikeudenkäynnin? Ihmisoikeuksien merkityksen tajuaa, jos hetkeksi asettuu sellaisen ihmisen asemaan, jonka oikeuksia on poljettu.

Näinä aikoina ei ole helppoa tasapainoilla ihmisoikeuksien ja vierauden kunnioittamisen kysymyksissä. Taannoinen pilakuvakohu liitettiin sananvapauteen, joka on keskeinen ihmisoikeus. Toisaalta länsimaisissa yhteiskunnissa on yleensä lailla kielletty rasismi sekä tahallinen uskonnollisten vakaumusten pilkka. Sananvapaudenkaan nimissä ei siis ole luvallista tai moraalisesti oikeutettua pyrkiä lietsomaan kulttuurien välistä sotatilaa. Maailma on jo nyt tarpeeksi jakautunut, eikä valistuneiden muslimien asiaa auta tunne siitä, että heidän uskoaan ei kunnioiteta. Toisaalta liioiteltu hienovaraisuus voi myös olla yksi syrjinnän muoto. Paternalistinen holhoaminen voi loukata, koska sen taustaoletuksena on, että "ne" (ketä he sitten kulloinkin ovat) eivät ymmärrä lainkaan leikkiä, taidetta tai ovat tunne-elämältään kuin lapsia. Rasistiset vitsit ovat silti aina rasismia.

Todellinen kulttuurien kohtaaminen vaatii sekä oman että toisen kulttuurin tuntemusta. Sama koskee myös kontakteja vähemmistö- ja alakulttuureihin. Omasta kulttuuriperinteestä kannattaa silti pitää kiinni. Se on keskeinen identiteetin osa. Maailma on upea paikka, eikä sen kaikissa kolkissa tarvitsisi nauttia samaa mäkkäriruokaa, katsoa samoja tv-kanavia tai kuunnella pelkästään samaa musiikkia. Myös Antti Tuiskulla ja suomalaisella käristemakkaralla on paikkansa Euroopassa. Suomalaiset taitavat kuitenkin tuntea paljon huonommin omat vähemmistökulttuurinsa - saamelaiset ja romanit - kuin vaikkapa intiaanien tavat. Lähelle näkee toisinaan huonosti.